Kuplii, kuplii kuumenee

Tiistai 7.6.2016 - Maiju Tapiolinna

Eipähän paljoa tarvitse lämmitellä, kun turvapaikkakeskustelu kuumenee ja kiehuu yli. Kertookohan tämä siitä tosiasiasta, että tavallinen veroja maksava suomalainen ei jaksa ymmärtää, miksi älypuhelin taskussa tuleva paperinsa hukannut turvapaikanhakija saa parempaa hoivaa ja huolenpitoa kuin esim. laitoksissa elävät pitkäaikaissairaat ja ikäihmiset. Ilolla näkisin huolta kannettavan myös heistä. Toisinajattelijat sen sijaan lietsovat itsensä raivon partaalle ja hyökkäävät oman kansan eduista kiinnipitävien kimppuun! Pääasiallinen argumentti edelleenkin on rasistiksi nimittely sekä väitteet epäinhimillisestä ajattelusta. Neutraalisti ajatellen tällaista ei pitäisi tapahtua, koska me kaikki maksamme näitä järjettömiä kuluja yhteisestä lompakosta.

On pystytty näyttämään toteen, että näillä älypuhelinsaapujilla on valtaosalla tavoitteena paremman elintason saavuttaminen, eikä heillä lähtömaassaan ole välitöntä hengenvaaraa tai edes uhkaa siitä. Turhaa sinisilmäisyyttä hyväksikäyttäen ja median typeryyden ansiosta lehtiotsikoihin nousee nyyhkytarinaa toisensa perään. Jo aiemmin olen peräänkuuluttanut järjenkäyttöä. Olen edelleen yhtä maahanmuuttokriittinen kuin aina ennenkin. Yhtään vapaata liekaa en ole yhdellekään ilman pakolaisstatusta saapuvalle antanut. En todellakaan hyväksy sitä, että turvapaikanhakijoista meille koituvat vuosittaiset kulut pyörivät sadoissa miljoonissa.

Meillä on kotihoidossa ihmisiä, jotka kuuluisivat vanhainkoteihin tai vuodeosastoille pitkäaikaissairaina. Meillä iäkkäät omaishoitajat hoitavat lähestulkoon ilman korvausta kotona asuvia vuodepotilaita. Ja keiltä sitten leikataan, kun tarvitaan lisää rahaa elintasosurffareiden elättämiseen? Niin, juurikin niiltä, jotka eivät nyyhkytarinaansa saa iltapäivälehtien otsikoihin. Kuinkahan monta kyynelkanavaa on omaishoitajilta tai hoitohenkilökunnalta tukkeutunut, kun aika ei riitä, henkilökunta ei riitä edes perustarpeiden hoitamiseen. Montako adressia on tämän eteen kerätty? Riittää, kun somasti ruskettuneella iholla ja tummilla nappisilmillä vedätetään, niin jo pukkaa mielenosoitusta, konserttia, ilmaista lakimiestä ja kaikkea sellaista apua, josta köyhä ja sairas mökinmummo ei osaa edes uneksia. Hyväosaisuus on vain niille, jotka osaavat törkeästi petkuttaa ja käyttää maamme lakeja väärin.

Ihan turha kaunistella, koska tässä maassa elää kansa, jota parhaillaan kusetetaan pisimmän kaavan kautta!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #turvapaikanhakijat, #ikäihmiset, #pitkäaikaissairaat

Kun se liikunnan lamppu syttyi vintille

Torstai 18.2.2016 - Maiju Tapiolinna

Kerronpa nyt oman tarinani, kun niin moni on kysellyt, että miten ihmeessä olet niin energinen ja jaksat liikkua. Kuinka oikein sait itseäsi niskasta kiinni?

Joskus viime elokuussa alkoi tuntua, että oma elämä junnasi paikallaan ja peilistä tuijotti lähes viiskymmpinen paksu itseensä tyytymätön nainen. Yritin ryhdistäytyä, mutta muutaman päivän jälkeen taas repsahdin. Aloittaminen oli helppoa, mutta jatkaminen vaikeaa. Aina oli se maanantai tai huominen, jolloin kaikki onnistuu ja alkaa taas alusta.

Ajatus kuitenkin kypsyi pitkin syksyä ja täyttäessäni viisikymmentä tajusin olevani valmis täydelliseen elämänmuutokseen. Tyttäreni vielä tuumi, että eikös se viisikymmentä ole uusi kolmekymmentä ja samalla tuntui kuin, joku olisi sytyttänyt lampun vintille.

Suunnittelu oli ollut hyvän aikaa käynnissä ja käsikirjoitus valmiina, mutta muutama pikku sivallus vielä puuttui. Päätin, että en ala millekään pikadieetille, kitttaamaan pussikeittoja tai laskemaan kaloreita. Minun kohdallani se ei tulisi koskaan toimiaan. En myöskään ole ryhtynyt linjalle ei karkkia, ei sipsejä, ei herkkuja. Kaikki on sallittua sopivassa suhteessa.

Sitten lähti töppöset liikkumaan kohti kuntosalia. Vähän tarvittiin alkuohjausta se oma personal trainer, tarkemmin sanottuna umpinatsi master of universe! Alku oli hankala, paino nousi ja laski, kunnes lopetin jokapäiväisen punnituksen. Paikkoihin koski ja kolotti sekä kaiken muun kivan lisäksi otti pattiin katsoa lihavaa itseään salin peileistä.

Kahden viikon jälkeen olin valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta napakasti vain potkin itseäni liikkeelle ja pidin pari välipäivää. Muutaman viikon jälkeen mielihyvää tuovat endorfiinit suorastaan vaativat salille. Liikkumisesta on tullut tapa, jota ilman ei voi olla. Kumallinen motivaattori on myös se, kun reilu 7-kymppinen leidi junttaa jalkaprässillä lähemmäs sataa kiloa rautaa liikkeelle!

Kaikesta, mitä teet yli kuukauden tulee tapa. Kun sen ensimäisen kipupisteen yli pääset, alkaa helpottamaan. Ruokavalio muuttuu lähes itsestään ja herkkujen himo katoaa! Ole armollinen itsellesi ja aloita vauvan askelin. Pieni muutos päivässä on iso muutos vuodessa.

1 kommentti . Avainsanat: #painonhallinta, #ikä, #terveys, #hyvinvointi