Voima on meissä kuntalaisissa! KIITOS!

Sunnuntai 13.6.2021 klo 23.51 - Maiju Tapiolinna

Voima on meissä kuntalaisissa

Perjantai 11.6.2021 klo 20.46 - Maiju Tapiolinna

Kirkas kesäaurinko siivilöityy kauniisti sälekaihtimien läpi herätellen uinujan aikaiseen aamuun. Kuppi kahvia terassilla linnunlaulua kuunnellen. Silmä lepää vehreässä maisemassa tuulen lennätellessä viimeisiä voikukan höytyviä ympäriinsä. Mikä ihana rauha.

Takana on erikoinen vuosi omituisine käänteineen. Pandemia, vahva poliittinen vastakkainasettelu, siirretyt vaalit ja epävarmuus taloudesta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan sekä yksilön elämään.

Raskaan pandemialaskun maksajiksi meillä Suomessa ovat joutuneet erityisesti ravintola- ja tapahtuma-alojen työntekijät ja yrittäjät. Moni on laittanut suljettu lapun viimeistä kertaa oveen. Viimeiseen asti on yritetty sinnitellä ja keksiä keinoja elinkeinon jatkamiseen kaikin keinoin.

Ikäihmisiin vuosi on iskenyt lujalla kädellä. Eristys omista rakkaista neljän seinän sisälle. Yhteyttä on pidetty puhelimen tai somen välityksellä. Yksinäiselle ihmiselle aika on ollut rankka. Ne ainoatkin kontaktit kauppareissuilla ovat jääneet väliin. Puhua on voinut vain itselleen ja odotta vastausta kaikuna. Eipä ole ihme, jos mielenterveys on ollut lujilla.

Tiedä sitten, onko tällä yhteiskunnasta eristäytymisellä ollut osansa siihen, että näissä kuntavaaleissa on rapa lentänyt. Ensimmäistä kertaa ehdolla olevat ovat pyöritelleet silmiään ja parkkiintuneemmat nahat pudistelleet höyhenistä kuonaa. Myönnettävä on, että hetkellisesti on omaankin nenään paksusta nahasta ja teflonista huolimatta noussut männynneulasten käryä. Ystäväni kysyi, miten jaksat tuota. Eipä siihen voi oikein muutakaan vastata kuin rakkaudesta lajiin. 

Sinä arvoisa kuntalainen käy antamassa äänesi sunnuntaina 13.6.2021. Toivotan kaikille ehdokkaille menestystä kuntavaaleissa ja hedelmällistä yhteistyötä tulevalla valtuustokaudella. Ensi viikolla tiedämme kuntamme uudet valtuutetut. Voima on meissä!

Tänään on suuri päivä!

Keskiviikko 26.5.2021 klo 10.45 - Maiju Tapiolinna

Ennakkoäänestys alkaa vihdoin ja varsinainen vaalipäiväkin on tuota pikaa.  Koronan ja monien muiden viivästysten jälkeen suomalaiset pääsevät vihdoinkin raapustamaan ehdokkaansa numeron vaalilippuun. Nyt on turha ruotia niitä syitä, jotka johtivat vaalien siirtoon, sillä tärkeintä on saada kuntalaiset vaaliuurnille.

Ainoa mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon on äänestäminen. Usein kuulee sanottavan, että äänestämättä jättäminen on kannanotto. Voidaan niinkin ajatella, mutta todellisuudessa se on oman vaikutusmahdollisuuden käyttämättä jättämistä. Yksikin ääni saattaa olla ratkaiseva ja kaikki äänet tarvitaan yhteiseen pottiin.

On vaarallista kuvitella, että oma ehdokas pääsee kuitenkin valtuustoon, joten voinkin äänestää hänen sijaansa, jota kuta muuta. Näin tämä ei tietenkään ole. Kukaan ei pääse valtuustoon ilman ääniä. Jos sinulla on mieleisesi ehdokas, anna äänesi hänelle!

Arvoisa kuntalainen! Toivomukseni on, että annat äänesi kuulua ja käyt äänestämässä, joko ennakkoon 26.5.–8.6. tai varsinaisena vaalipäivänä 13.6.

Hätäjarru vai pelkokerroin

Perjantai 7.5.2021 - Maiju Tapiolinna

Lähdin kuntavaaleihin ehdokkaaksi ensimmäistä kertaa vuonna 2004 ajatuksena parantaa lapsiperheiden asemaa kunnassa. Tuolloin katselin kuntapolitiikkaa ruusunpunaisten lasien takaa, enkä olisi ikinä uskonut, mitä kaikkea se kätkee sisäänsä ja mitä kaikkea tulen vielä näkemään. Pala kerrallaan selvisi, millaista valtapeliä pelaillaan ja unohdetaan kuntalaisen etu. Se vaativa tehtävä, jota hoitamaan vaaleissa on hakeuduttu.

Ensimmäisessä luottamustehtävässäni päädyin kaavoituslautakuntaan. Pesti oli hyvin opettava monessa mielessä. Ennen ensimmäistä kokousta arvostettu kuntapoliitikko soitti minulle ja sanoi, että kaikki menee hyvin, kun teen vain kuten hän käskee. Kymmenen minuutin vuodatuksen jälkeen vastasin hänelle, että luuletko taluttavasi minua kuin pässiä narussa. Sainpa sitten myöhemmin kuulla monta moninaista kertomusta siitä, miten tämä samainen henkilö hoidatti omaa etuaan kunnallisissa luottamustehtävissä.

Kun sain lautakunnan juonesta kiinni, olin alituinen vastarannankiiski päätöksissä, joissa kuntalainen jäi soittelemaan lehdellä. Erityisesti raivostutti se, että ihmiset omistivat maata, jolle eivät saaneet rakentaa. Varsin usein kuulin viranhaltijoiden tokaisevan, että kuntalaiset hyötyisivät vain taloudellisesti, kun annettaisiin rakentamiselle poikkeamispäätös ja pistäisivät uuden talon lihoiksi heti sen valmistuttua. Varmasti joku niin olisi tehnytkin, mutta valtaosa oli kyllä liikkeellä ihan hyvin aikomuksin, eikä ketään voi kieltää myymästä omaisuuttaan. Tuli sitten päivä, jolloin ajauduin täydelliselle törmäyskurssille esittelijän kanssa. Samainen viranhaltija huusi minulle suu vaahdossa kokouksessa, että minut on laitettava koulutukseen, jotta ymmärtäisin olla heidän tekemiensä päätösesitysten takana. Laitoin asiasta selvityspyynnön silloiselle kunnanjohtajalle, joka ei koskaan vastannut minulle mitään. Tällä kokemuksella en olisi tyytynyt jääkauteen, vaan olisin taatusti vaatinut vastauksen, vaikka kirjain kerrallaan.

Paljon on mahtunut lähes kolmeen valtuustokauteen. Kirkkaimpana tähtenä olen koko ajan pitänyt kuntalaisten minulle antamaa mandaattia. Edustan heitä päätöksenteossa ja pyrin kuntalaisten kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Sanon ääneen sen, minkä koen kuntalaisen asemaa heikentävänä tekijänä. Välillä tuntuu, että saa ulvoa kuin tuuli nurkissa ja silti myrskyvaroitusta ei oteta vakavasti. Somen mukaantulo politiikkaan on tuonut päätöksenteon lähemmäs kuntalaista ja myös antanut kuntalaisille aktiivisen mahdollisuuden arvostella nopeassa tahdissa siinä viranhaltijoita kuin luottamushenkilöitäkin.

Ennen tölvittiin toisia pilke silmäkulmassa valtuuston kahvijonossa ja piikiteltiin puhujapöntöstä. Nyt avaudutaan somessa. Eikä siinä mitään pahaa ole. Arvostelua on kestettävä, eikä sitä pidä päästää ihon alle, vaikka toisinaan saa kohdata ihan aitoa ilkeyttäkin. Silti pidän täysin ylimitoitettuna kunnan julistusta maalittamattomuudesta. Vedettiin hätäjarrusta ennen kuin juna nytkähti liikkeelle. Nostettiin esille ihan normaaleihin käytöstapoihin kuuluvia asioita. Haluttiinko vaientaa ikävältä kuulostavia mielipiteitä vai oliko kaiken takana kuitenkin pelkokerroin siitä, etteivät kuntalaiset enää niele tyytyväisenä kaikkea. Meidän luottamushenkilöiden pitää muistaa keitä me edustamme luottamustehtävissä. Me olemme kuntalaisten ääni. Viranhaltijoille kuntalaiset ovat palkanmaksajia ja työnantajia, joita on kohdeltava tasapuolisesti. Kunta on kuntalaisille!

 

Kansa rakastaa, kilpailijat vihaavat. Mikä se on? PS

Perjantai 23.4.2021 - Maiju Tapiolinna

Sinikeltainen paku kurvaa parkkiin. Autosta nousevat kaksi perussuomalaista kipaisemaan kahvit huoltoaseman baarista. Hädin tuskin he ehtivät istumaan alas, kun jo vikkelä kuntalainen tulee jututtamaan heitä. Ensin vaihdetaan pari sanaa säästä, mutta sitten päästään jo asiaan.

Mikäs siinä on, että teitä persuja vihataan niin kovaa? Kun tuolla vähän joka puolueessa änkyröidään teistä, etsitään vikaa ja syytellään, pohdiskelee jututtamaan tullut kuntalainen. Olen minä tätä peliä jo pitkään seuraillut. Luulevat olevana niin nohevia ja mustamaalaavansa teitä. Tuolla somessa minä näitä juttuja olen lukenut ja kuului niitä samoja tuolla teltoilla ennen tätä koronaa, hän vielä jatkaa.

Kyseinen kuntalainen ei ollut ainutkertainen kysyjä. Tätä samaa pohtivat monet muutkin. Yhteisten asioitten hoitoon eivät Perussuomalaiset kelpaa, mutta pilkan kohteeksi kylläkin. Edellä kerrottu esimerkki oli nurmijärveläisen äänestäjän pohdintoja, mutta sopisi toki, minne tahansa kuntaan Suomessa. Vastaavanlaisia kysymyksiä, kun kuulee toistuvasti.

Vaaliaika on aina kiimaista menoa. Ääniä kalastetaan tempulla, jos toisella. Ihan tavalliset ja hyväkäytöksiset ehdokkaat muuttuvat toisiaan kohtaan rääväsuisiksi sanan miekalla hyökkääjiksi. Aiemmin sopuisasti heitetyistä herjoista tulee luoteja, jotka kohdistetaan yhteen maaliin. Some-kielellä tätä kutsutaan maalittamiseksi. Vastapuolen puolustautuessa hyökkäystä, on olemassa oma terminsä, uhriutuminen.

Tottahan on se, että Somessa on helppo heittää, mitä vain. Muutama nopea näppäimistön näpäytys ja enter. Sinne meni ja upposi vastustajan nahkaan kuin veitsi kuumaan voihin. Eipä näistä piikeistä ole vastuussa yksin poliittisen statuksen omaavat henkilöt, vaan sivalluksia tulee ihan tavan kansalaisilta, ja nekään eivät kohdistu pelkästään Perussuomalaisiin, vaan tasapuolisesti laidasta laitaan. Oman osansa saavat myös viranhaltijat, syystä tai syyttä. Kyseessä on tämän ajan ilmiö, joka vaatii kasvattamaan paksua nahkaa ja arvostelunsietokykyä tai sitten kannattaa pysyä somesta poissa.

Hyvänä ajatuksena on Nurmijärvellä heräillyt ajatus maalittamattomaksi kunnaksi julistautumiseksi. Tehtäisiin yhteiset pelisäännöt, miten toimitaan. Erittäin hyvä ajatus, jota kannatan lämpimästi, jos se kattaa niin viranhaltijat, luottamushenkilöt kuin ketkä tahansa kuntalaiset. Miten tätä sitten valvottaisiin ja millaisiin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, kun sopiva veitsi taas uppoaa maaliin? Sanoisin, että tässä ollaan villakoiran ytimessä. Meillä ei ole olemassa lakia maalittamisesta. Mikä on maalittamista, kuka kokee minkäkin asian maalittamisena. Hyvin subjektiivisia lähtökohtia. Pystytetäänkö kunnantalon parkkipaikalle häpepaalu, jonne kaikkien sopimattomuuksia laukovien kuvat ripustetaan näkösälle? Maalittamaton kunta, hieno ajatus, mutta vaikea toteutus.

Jos sitten palataan takaisin tähän persuvihaan. Käytän muuten ihan sujuvasti sanaa persu kuvaamaan meitä perussuomalaisia, koska itselleni se on lähinnä hellittelysana, synonyymi sanalle perussuomalainen. Väittäisin, että viha kumpuaa uutta ja erilaista kohtaan. Se on pelkoa ja ahdistusta, joillekin jopa syvää inhoa erilaisuutta kohden. Erilaisuus sallitaan, jos se kohdistuu yleisesti hyväksyttyihin aatteisiin kuten sukupuoleen, ilmastonmuutokseen tai kansalaisuuteen, mutta perussuomalaisuutta ei sallita. Siinä on jotain niin syvällistä ja läpitunkevaa pahuutta.

Tuo edellä esittämäni oli hyvin karrikoitu esimerkki. Perussuomalaiset ovat tuoneet ja tuovat uutta ja erilaista poliittista ajattelutapaa. Populistista niin kuin yleensä heitetään. Jos populismia pohditaan terminä tarkemmin, on se puhtaasti jokaiseen poliittiseen puolueeseen kuuluvaa toimintaa. Sitä tulee niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltäkin. Se voidaan kokea joko demokratiaa heikentävänä tai lisäävänä. Hyvin luonnollinen ilmiö poliittisessa päätöksenteossa. Vaaleja ajatellen perussuomalaisten äänekäs vastustaminen on myös tavallaan kansan kiihottamista puoluetta vastaan.

Pelko, ahdistus ja tuska nousee gallupeista. Kun perussuomalaisten kannatus nousee, niin meteli kovenee. Tässäkään perussuomalaiset eivät ole ainoita. Tämäkin kuuluu tyypilliseen vaalipropagandaan, jota harjoittaa joka ainokainen puolue. Itse en ota tätä metelöintiä pahana ilmiönä. Tärkeintä politiikassa on, että puolue jää äänestäjien muistiin. Tätä varmaankin voitaisiin kutsua ilmaiseksi mainonnaksi.

Yhteenvetona toteaisin lopuksi, että Nurmijärvellä kyetään tekemään hyvää yhteistyötä yli puoluerajojen, vaikka välillä räiskyykin. Vaalien jälkeen on puhallettava yhteen hiileen ja unohdettava vaalikirveet. Uudet valtuutetut istahtavat toivottavasti valtuustosalin penkkeihin ja ottavat ohjat käsiin kohti ilmiömäistä Nurmijärveä.

Se hiuksenhieno ero

Perjantai 2.4.2021 - Maiju Tapiolinna

Perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen on jälleen leivättömän pöydän ääressä selittelemässä sanomisiaan. Tynkkynen toi kuntavaalikampanjassaan 2017 esille hänelle lähetettyjä viestejä omissa somepäivityksissään. Ei satuja, vaan elävän elämän tapahtumia, joissa kaikissa oli jokin maahanmuuttoon liittyvä vaikutin hänelle kerrotun mukaisesti. Tavallinen kansalainen oli kertonut omakohtaisia kokemuksiaan, joita Tynkkynen sitten jakoi somessa.

Jonkun mieli oli pahoitettu ja Tynkkynen ilmiannettiin päivityksistään. Syyttäjän mukaan kyseessä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Kansanedustaja vastatkoon sanomisistaan raastuvassa. Tässä kohtaa jotain menee pieleen. Jos kansanedustaja ei saa kertoa julkisesti sitä, mitä tavan tallaaja kertoo hänelle, on se näkökulmastani katsottuna sananvapauden rajoittamista.

Edellisen tuomion saatuaan Tynkkynen totesi, että parasta olla hiljaa, kunnes on saanut säästetyksi seuraavan oikeudenkäynnin kulut. Sarkastista, mutta kuvaa hyvin sananvapauden ja maalittamisen maailmaa. Tästä aasinsiltana pohdinkin, mitä eroa on sananvapaudella ja maalittamisella.

Ajan ilmiö on uhriutua, syyttää maalittamisesta ja samalla kaataa lokaa erilaisen ajatusmaailman omaavan niskaan. Arvostelu ei ole sallittua, mutta palautteen antaminen on suorastaan velvollisuus. Someryhmissä tämä tulee mainiosti esille. Jos yksikin ryhmän jäsen kokee oman ideologiansa olevan uhattuna, alkaa somehyökkäys sanojaa vastaan, johon yhtyy kymmenkunta muuta ryöpyttämään väärää mielipidettä. Mikäli ryöpytettävää tullaan puolustamaan, on se palautteen antajien maalittamista. Koetaan, että hyeenalauma saapuu paikalle ulvomaan.

Sananvapauden puolustaminen on maalittamista. Nämä kaksi termiä kulkevat käsi kädessä kuin rakastavaiset. Termien ero on hiuksenhieno tai pikemminkin yhteys, joissa niitä käytetään. Sanomalla mielipiteesi maalitat, kun taas maalittaja käyttää sananvapautta kertoakseen mielipiteensä.

Oma ilmiönsä on myös se, että saatua palautetta esimerkiksi työssä suoriutumisesta ei osata ottaa vastaan. Se koetaan maalittamisena ja avoimen keskustelun sijaan herääkin halu lähteä käräjille katsomaan, kuka olikaan oikeassa. Ymmärrän toki, että joskus saatu palaute herättää voimakkaan vastustuksen sanojaa kohtaan. Silti kuitenkin mielestäni pitäisi hetki harkita, millä kuormittaa poliisia ja oikeuslaitosta.

Luottamushenkilönä ole toistuvasti sananvapauden ja maalittamisen kohteena. Vastakkaisesta näkökulmasta katsottuna omaan väärän ideologian, väärät mielipiteet ja väärän puolueen. Oleellista tässä vastakkainasettelussa on se, että maalitus ja sananvapaus on yhtä. Maalittaja rajoittaa sananvapautta ja sananvapaus on maalitusta.

Nurmijärvi ylivoimaa

Perjantai 26.3.2021 - Maiju Tapiolinna

Nurmijärvi tunnetaan yritysystävällisenä kuntana, joka tarjoa monipuolisia tontteja ja palveluita sekä toimiville että aloitteleville yrityksille. Kunnan sijainti on myös liikenteellisesti ihanteellinen. Puolessa tunnissa pääsee niin Helsinki-Vantaan lentoasemalle, Vuosaaren satamaan kuin isolle kirkolle Helsinkiin.

Kunnan yritysalueiden helmenä pidetään Helsinki-Tampere moottoritien välittömässä läheisyydessä olevaa Ilvesvuoren teollisuusaluetta. Alueelle on sijoittunut logistiikka-alan yrityksiä, elintarviketeollisuutta, vuokrattavaa varastotilaa, kuin myös lukuisia pienteollisuuden tarpeita tyydyttäviä pienyrityksiä.

Pohjois-Nurmijärven Rajamäelle ovat keskittyneet kunnan suurimmat teollisuuslaitokset. Alkoholijuomia pullottava Altia, entsyymejä valmistava Roal ja kaksi maaliteollisuuden tuotantolaitosta Teknos sekä Premix. Nämä yritykset ovat myös kunnan suurimpia työnantajia.

Eteläisen Nurmijärven Klaukkala tarjoaa päivittäistavarakaupan palveluita muita taajamia enemmän. Alueelle on myös keskittynyt erityyppistä pienteollisuutta, joka palvelee niin yksityisiä kuin yrityksiäkin. Klaukkala kasvua ohjaa pääkaupunkiseudun välitön läheisyys ja asumisen edullisemmat neliöhinnat.

Isot teollisuuslaitokset ovat toimineet kunnassa kymmeniä vuosia. Pisin tuotantolaitoshistoria on Altialla, joka perustettiin Rajamäelle vuonna 1888 puhtaan lähdeveden ja rautatien vuoksi. Päivittäistavarapalveluiden painopiste on viimeisten 50 vuoden aikana siirtynyt pohjoisesta etelään, joka johtuu Klaukkalan voimakkaasta kasvusta. Kirkonkylä saa valikoimaa palveluilleen Lidl-Tokmanni liikerakennuksen valmistuttua.

Kuntavaltuutetun silmin näen Nurmijärven kasvavan ja kehittyvän voimakkaasti seuraavien 20 vuoden aikana. Erityisesti tulevat kehittymään logistiikka- ja varastopalvelut. Pääasiallisin kasvu tulee tapahtumaan Helsinki-Tampere moottoritien varressa, Hanko-Mäntsälätien ja Klaukkalan ohikulkutien läheisyydessä. Kunnan strategia on houkutella uusia yrityksiä kuntaan ja lisätä tällä tavoin niin kunnan työpaikkoja kuin taloudellista tuottoa.

Nurmijärven ylivoimaa on logistisesti keskeinen sijainti lähellä pääkaupunkiseutua valtatien varressa. Kunnan on aktiivisesti hankittava maaomistuksia kasvualueiden välittömästä läheisyydestä ja kaavoitettava alueet pikaisesti. Pikajunaan ei voi hypätä keskeltä peltoa, vaan kyytiin on noustava ennen sähkömoottorin starttia.

Mihin menet kuntapolitiikka!

Perjantai 19.3.2021 klo 21.56 - Maiju Tapiolinna

Mitä on tapahtunut vuosikymmenten aikana? Silloin ennen naiset olivat kauniita mekoissaan ja miehet komeita puvuissaan. Valtuuston penkeissä istuttiin katse tiukasti kohti puheenjohtajaa, eikä puuhattu muuta. Valtuutettu oli asuinpaikkansa silmää tekevä ja kunnioitusta herättävä. Osattiin silloinkin herjata ja parjata, mutta se tehtiin tyylikkään kohteliaasti.

Päätöksentekokulttuuri on vahvasti muuttunut niiden 17 vuoden aikana, jotka olen ollut vaikuttamassa Nurmijärven kuntapolitiikassa. Vielä luottamushenkilöurani alkuaikoina päätöksenteko perustui pitkälti puolueitten ohjelmiin ja ryhmäkuriin. Tapana oli, ettei viranhaltijoiden päätösesityksistä juurikaan poikettu. Asiat oli valmisteltu ja kumileimasin saattoi toimia.

Sitten tuli muutos. Ensin askel kerrallaan, pari harppausta ja juoksuaskelin eteenpäin. Muutoksentekijä oli tietoyhteiskunnan kehitys. Ensin oli internet, sitten tuli some niin hyvässä kuin pahassa ja kirjahyllyssä lojuva tietokirjasarja muuttui biteiksi. Tietoa oli helpompi hakea. Vastauksia kysymyksiin löytyi nopeasti. Ei sen niin väliä ollut, oliko kaikki tieto tismalleen oikeaa.

Valmiiksi pureskellut päätösesitykset eivät enää menneetkään sukkana läpi. Esityksiä muutettiin, käytiin vilkasta keskustelua ja äänestettiin entistä useammin. Kuntalaiset heräsivät somessa samoin kuin luottamushenkilöt. Päätöksentekoa oli nopeampi arvostella julkisesti ja parasta oli heittää se viimeinen sana pilkun jälkeen.

Toisinaan tuntuu, että päätöksenteko on kärsinyt inflaation. Hyvät käytöstavat ovat kadonneet, luottamushenkilöille tuodaan päätöksentekoon nopeasti kyhättyjä esityksiä ja kuntalaiset ovat oppineet valvomaan omia etujaan.

Parempi valmistelu ennakoi vähemmän ongelmia ja sujuvoittaa toimintaa. Tulevalla valtuustokaudella toivoisin näkeväni hyväkäytöksisiä ja toisiaan kunnioittavia luottamushenkilöitä. Ei olisi pahitteeksi, jos viranhaltijat tiedostaisivat kuntalaisten olevan työnantajiaan.

Se voima, joka nyt käytetään keskinäiseen nahisteluun, voitaisiin valjastaa rakentavaksi yhteistyöksi. Voima on meissä, sinussa ja minussa. Me yhdessä teemme kunnan meidän näköiseksemme.

! Hetki ennen

Sunnuntai 19.4.2015 klo 1.14 - Maiju Tapiolinna

Viime kesäkuussa alkoi matka kohti eduskuntaa. Tuolloin huhtikuinen loppuhuipentuma tuntui olevan pienen iäisyyden päässä. Aika on kuitenkin yllättävä suure, joka onnistuu hämäämään nopeudellaan. Hetkessä onkin käsissä suuren päivän aatto, päivän jolloin mitataan puolueiden ja ehdokkaiden kannatus. Se odotettu, pelätty ja toivottu päivä.

Matkalla on saatu uusia ystäviä, tutustuttu moniin ihmisiin ja kuultu monta erilaista tarinaa. Hienoja ihmisiä on tavattu toreilla ja turuilla. On ollut mukavia juttutuokioita heidän kanssaan, joidenkin kanssa on jääty pitämään yhteyttä sähköpostin ja facebookin kautta. Lämmin kiitos heille kaikille.

Reissuun on mahtunut tuhansia kilometrejä ympäri kaunista Uuttamaata, kyliä, kuntia ja kaupunkeja. Säitä on pidellyt, jos jonkinlaisia. On seisoskeltu toreilla niin auringonpaisteessa, pakkasessa, viimassa kuin kaatosateessa tai raekuuron keskellä. Kylmä on kolistellut luita, eikä lämpimät kevätsäät ole liioin hellineet.

Olen syvästi kiitollinen vaalipäällikölleni ja tukiryhmälleni, jotka ovat jaksaneet uurastaa kaikki nämä kuukaudet ehdokkuuteni eteen, suunnitella kamppista, kiinnittää kolmatta sataa kadunvarsimainosta sekä luukuttaa 36 000 mainosta ympäri Uuttamaata. Kaikki se on tehty, joka maltillisella budjetillani on ollut mahdollista. Jopa kadunvarsimainosten taustat ovat kierrätysmateriaalia rakennustyömaiden roskakuormista. Niidenkin työstämisestä vastasi tämä mainio porukka.

Kaikki on kuitenkin ollut vaivan arvoista. Tunnelma on ollut mahtava, yhteistyössä on ollut voimaa. Huippukokemuksia, joita ei ilman ehdokkuutta olisi ollut. Varmasti yksi elämän monimuotoisimmista rekrytointikokemuksista. Ikävähän tätä kaikkea tulee.

Pian selviää tulokset. Sitä ennen on hyvä käydä äänestämässä, jos et vielä ole ehtinyt! Nukkumalla ei tämän maan suuntaa käännetä!

Loppusuora häämöttää

Keskiviikko 15.4.2015 klo 9.42 - Maiju Tapiolinna

Nyt alkaa olla rento meininki ja rauhallinen olo. Vaaleihin on enää neljä yötä ja kaikki se, mikä budjetillani on ollut tehtävissä, on tehty. En ole saanut suuria yritystukia, ulkomainoksiin on käytetty kierrätysvaneria ja vaalimainonta on hoidettu jalkatyönä upean tukiryhmäni toimesta. Nyt tarvitaan vielä rohkeita äänestäjiä, jotka uskaltavat nostaa uuden ja tuntemattoman kasvon eduskuntaan.

Eilen eräs herrasmies totesi, että aina olen äänestänyt Jussi Niinistöä, mutta nyt äänestän sinua, koska Jussi pääsee kuitenkin läpi, mutta sinä tarvitset ääniä, jotta saamme myös sinut eduskuntaan. Näinhän se menee, jos tarkkoja ollaan ja uusia kasvoja halutaan ajamaan eduskuntaan kansalaisten asiaa.

Toivotan kaikille PS-ehdokkaille erinomaista vaalimenestystä ja jännitän sunnuntai-iltana kaikkien puolesta.

Samaistuminen on vaalien sana

Tiistai 14.4.2015 klo 1.51 - Maiju Tapiolinna

Hieraisin kristallipalloa ja lähdin tutkailemaan sunnuntain vaalitulosta etukäteen. Käsissäni olevassa pallossa ei hehku lehtien epämääräisotokseen perustuvat tulokset sen enempää kuin vanhojen konkareiden olettamukset ja poliittiseen kokemukseen tukeutuva viisaus. Perustan poikkitieteellisen tutkimukseni äänestäjäehdokkaiden kanssa käymääni keskusteluun mutu-otannalla.

Neljän vuoden välein kansanedustajaehdokkaat ryömivät koloistaan antamaan kansalle lupauksia, joista suurin osa on kaunista sanahelinää ja toiveunta paremmasta maailmasta. Vain harva lupauksista toteutuu kansan tuntiessa itsensä petetyksi. Kauniit kasvot ja megalomaanisen suuret kyltit hehkuttavat toinen toisensa paremmuutta. On siinä äänestäjälle, mistä valita.

Keskusta voittaa, Perussuomalaiset tulevat toiseksi ja SDP kolmanneksi Kokoomuksen ollessa neljäs. Useat keskustelut äänestäjien kanssa kertovat selkeää kieltä siitä, miten pettyneitä ollaan nykyiseen taloustilanteeseen ja hallituksen toimiin. Syylliset on saatava kiinni ja se näkyy paikkajaossa. Pyhimyskehää ei saa yksikään puolueista.

Perussuomalaisten politiikka kuitenkin koetaan turvalliseksi. Aavistuksenomaista närästystä aiheuttaa se, ettei hallitukseen menty edellisellä kaudella, mutta sitä ei koeta syyksi jättää äänestämättä. Haetaan ehdokasta, joka ei ole ryvettynyt eduskunnassa, kaivataan uusia kasvoja ja rohkeita ajatuksia. Tärkeintä on löytää vertaisensa ehdokas, joka ymmärtää tavallista elämää ja arkipäivän huolia.

Tällä kertaa ei eduskuntaan mennä rahalla, koska se ärsyttää äänestäjiä ja antaa kuvan itselleen parempaa palkkaa hakevasta poliitikosta. Halutaan tyrmätä kaikki oman navan tuijottajat ja syystäkin. Kuka ymmärtäisi köyhää paremmin kuin toinen köyhä tai työtöntä kuin toinen työtön. Halutaan äänestää henkilöitä, jotka toimivat tavallisissa ammateissa ja asuvat tavallisissa kodeissa. Samaistuminen on vaalien sana.

Ennustukseni lopputulos on se, että suuria yllätyksiä on tulossa. Istuvia kansanedustajia putoaa ja tilalle nousee aivan tavallisia kansalaisia. Halutaan muutosta, jonka Perussuomalaiset voivat tarjota parhaiten.

Ennakkoäänestys alkaa

Keskiviikko 8.4.2015 klo 0.54 - Maiju Tapiolinna

Nyt se sitten alkaa, ennakkoäänestys! Olen varma, ettei näissä vaaleissa vältytä suurilta tunteilta ja isoilta yllätyksiltä! Kutina kentällä on sellainen, että on kyllästytty turhiin jaarituksiin ja katteettomiin lupauksiin. Ehdokasta etsitään tositarkoituksella. 

Jokainen ääni on tärkeä! Äänestämättä jättäminen ei ole kannanotto, vaan hiljainen hyväksyntä enemmistön päätöksille. Älä nuku vaalien yli, vaan lähde äänestämään.

Vekkari soimaan 8. - 14. 4.2015, mutta viimeistään varsinaisena vaalipäivänä 19.4. klo 09 - 20.

Onnea tuleviin vaaleihin. Valta ja voima on sinun äänessäsi. Yhden lupauksen annan, saat mitä tilaat!

Vaalidebatti Tapiolinna vs. Lepolahti

Perjantai 3.4.2015 klo 12.23 - Maiju Tapiolinna

Nurmijärvi Tänään lehden vaalidebatti PS Maiju Tapiolinna vs. SDP Harri Lepolahti.

http://www.sanomapaino.fi/DIGIJULKAISU/Nurmijarvi_tanaan/#/8/

Käythän lukemassa meidän vaalidebatin.

Kylttijumppaa uusmaalaisittain!

Keskiviikko 25.3.2015 klo 11.31 - Maiju Tapiolinna

Valtakunnallisten vaalien tärkeyttä tärvellään kyseenalaisilla vaalimainoskielloilla Uudellamaalla. Espoon ja Vantaan kaupungit ovat kieltäneet kadunvarsimainonnan kaupunkialueillaan kokonaisuudessaan. Espoossa päätöstä on perusteltu negatiivisella kaupunkikuvalla ja Vantaalla kuulemani mukaan on tehty puolueiden välinen sopimus mainonnan kieltämisestä. Mitä ilmeisimmin molemmissa tapauksissa on kyseessä puhtaasti luottamushenkilövetoisesti tehdystä ratkaisusta, jonka syitä voi vain arvella.

Kadunvarsimainonta on suhteellisen edullista verrattuna sanomalehti-, TV- tai radiomainontaan ja kaikkien ehdokkaiden helposti toteutettavissa. Pääosa Uudenmaan kunnista noudattaa vaalimainonnassa ELY-keskuksen antamia ohjeistuksia vaalimainosten sijoittelusta. Tämä mahdollistaa mainonnan valtion omistuksessa olevilla tiealueilla vaatien huomioimaan kuitenkin liikenneturvallisuuden.  Muutamat yksittäiset kunnat ovat tehneet erillispäätöksiä oman kuntansa alueella tapahtuvasta mainonnasta. Yleisperiaatteiltaan näissä on ollut kyse taajamien sisäisen mainonnan kieltämisestä, joka sinällään on täysin ymmärrettävissä.

Oma kylttijumppani käynnistyi viime perjantaina, jolloin vaalitukiryhmäni lähti kolmen autokomppanian voimin kiinnittämään vaalimainoksiani ympäri Uuttamaata minun kierrellessä vaalitoreja. Maanantai aamuna sain sähköpostia, jossa huomautettiin vaalimainoksistani Vantaan kaupungin alueilla ja sain kehotuksen poistaa ne mahdollisimman nopeasti tai muutoin Vantaan kaupunki suorittaa poiston ja muistaa tukiryhmääni laskulla. Vaalipäällikköni otti välittömästi yhteyttä Vantaan kaupungin tekniseen virastoon, jossa asiasta vastaava henkilö vahvisti kiellon toistamiseen ja kehotti poistamaan mainokset mahdollisimman nopeasti. Hänen mukaansa Vantaan kaupungin omistuksessa olevilla  tai hallinnoimilla tie tai muilla alueilla ei vaalimainontaa sallita kuin ainoastaan puolueiden vaaligallerioita varten varatuissa telineissä.

Selvitellessäni Vantaan mainoskieltoa sain vaalipäälliköltäni soiton, että vaalimainokseni olivat kadonneet Espoon kaupungin alueelta muutamaa lukuun ottamatta. Tuolloin kello oli jo niin paljon, ettei ollut toivoakaan saada langanpäähän yhtään espoolaista viranhaltijaa vahvistamaan vaalimainosten katoamista heidän tekemäkseen. Varsin selvää kuitenkin tuntui olevan, että kyseessä oli kaupungin suorittama toimenpide, koska kaikkien muidenkin eduskuntavaaliehdokkaiden mainokset olivat kadonneet katujen varsilta.

Pohdimme vaalipäällikköni kanssa tilannetta ja päätimme lähteä poistamaan kaikki Vantaan alueella olevat vaalimainokseni ja kartoittamaan Espoon alueelle mahdollisesti paikoilleen jätettyjen sijainnit. Vantaalta saimme talteen kaikki mainokset, mutta Espoo olikin oma lukunsa. Siellä mainokseni oli poistettu irti riuhtaisemalla, jolloin mainoksia paikoillaan pidelleet ruuvit olivat edelleen kiinni tolpissa ja mainokset kadonneet. Poistoon ja kartoitukseen kuluikin mukavasti viisi yöllistä tuntia.

Heti tiistai aamusta vaalipäällikköni otti yhteyden Espoon kaupungin tekniseen virastoon, jossa poisto vahvistettiin. Erittäin asiallinen viranhaltija kertoi saaneensa edellisenä perjantaina eli heti vaalinumeroiden saamisen jälkeen mahtikäskyn poistaa kaikki vaalimainokset Espoon kaupungin alueelta maanantai aamuun kello kymmeneen mennessä. Poistetut mainokset olisivat noudettavissa kaupungin eri alueilla sijaitsevilta varikoilta.

Lähdimme noutamaan omiani pois ja saavuttuamme Espoon kaupungin Mikkelän varikolle näimme valtaisan röykkiön sikin sokin olevia poistettuja mainoksia. Omiani saimme kaivella kasan alta, päältä ja välistä ja todeta suurimman osan vaurioituneen väkivaltaisen poiston yhteydessä tai puristuksissa kasan alla. Osin mainokset olivat hankautuneet maa-alustana olevaan asfalttipihaan, joten sekin niihin oli oman jälkensä jättänyt. Kiukkua nieleskellen keräilimme mainokset ja lähdimme kohti Espoon Polarin varikkoa, josta seuraavat kateissa olevat mainokset oli noudettavissa. Täällä meitä odotti siististi omiin kasoihin lajitellut eri ehdokkaiden vaalimainokset, jotka oli poistettu huolellisesti ilman vaurioita. Jopa kiinnikkeet oli jätetty niihin kiinni. Kiitos tästä irrottajille!

Ilmeisesti muutaman kiukkuisen yhteydenoton jälkeen Espoon kaupungin kotisivuille ilmestyi kartta, josta oli mahdollista selvittää vaalimainosten laillinen sijainti. Kävi myös ilmi, että mainosten poistosta vastuussa oleva henkilö oli jättänyt kokonaisuudessaan huomioimatta valtion omistuksessa olevat maa-alueet ja niiden luvallisen käytön vaalimainonnassa. Samalla oli käynnistynyt virheellisesti poistettujen mainosten palauttaminen alkuperäisille paikoilleen.

Osaltani kylttijumppa jatkuu taas aamulla, jolloin selvitän mainosteni sijainnin luvallisuuden ja korjaan mahdollisuuksien mukaan rikkoutuneet mainokset ja toimitan ne Espoon kaupungille paikoilleen palauttamista varten. Selvittelen myös, millainen lasku on tulossa kylttien poistosta ja kuka korvaa vaurioituneet vaalimainokseni. Rikoslain mukaisesti ne ovat omaisuuttani, eikä niitä saa tärvellä. Tilannetta voidaan verrata väärin pysäköityyn autoon, joka hinataan pois kaupungin toimesta. Oletan, että autoa ei tuhota hinauksen yhteydessä kuten nyt vaalimainoksille tehtiin.

Eduskuntavaalit ovat tärkeimmät valtiolliset vaalit, joissa toivottavaa on korkea äänestysaktiivisuus. Samaiset vaalit vaativat myös melkoisen rahallisen sijoituksen ehdokkaaksi lähteviltä henkilöiltä, jotka pyrkivät saamaan itsensä suuren yleisön tietoisuuteen vaalimainonnalla. Kuten jo aiemmin totesin, on kadunvarsimainonta yksi edullisimmista tavoista saada kasvonsa näkyville. Alueelliset mainoskiellot ovat epädemokraattinen tapa pyrkiä vaikuttamaan äänestäjien valintamahdollisuuksiin. Eittämättä mieleen tulee kateus ja pelko äänien menettämisestä muiden kuntien ehdokkaille. Valtion tulisi säätää laki, jossa tarkoin määritellään mainostaminen valtiollisissa vaaleissa, yhdenmukainen ohjeistus sekä kuntien omaehtoisten mainoskieltojen evääminen. Tämä siis takaisi äänestäjien demokraattisen kohtelun valtakunnallisesti.

! Vaalirauhan sietämätön kepeys

Keskiviikko 4.3.2015 klo 13.43 - Maiju Tapiolinna

Eduskuntavaalit ovat yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä tapahtuma ja kansalaisilla on oikeus saada ehdokkaista mahdollisimman monipuolinen  ja kattava kuva äänestyspäätöstä ajatellen. Olen aina vaalien kynnyksellä etsiskellyt tietoa ehdokkaista paikallislehdistä. Nykyinen internetin avara maailma antaa entistä paremmat mahdollisuudet meille tietoyhteiskunnan kasvateille, mutta paikallislehdet ovat taas vanhemman väen tärkein tiedonsaantikanava vaaleja ajatellen.

Tarjosin eräälle paikallislehdelle juttua yhteiskunnallisesti tärkeästä, mutta vähemmän tunnetusta aiheesta, josta olisi syytä keskustella enemmänkin. Toimittaja, jolle tarjouksen tein totesi, ettei voi lähteä jutuntekoon ehdokkaiden tasapuolisen kohtelun nimissä. Hän oli tästä keskustellut myös päätoimittajan kanssa. Vaalirauha siis astunut mukaan kuvioihin.

Selailin sitten samaista lehteä tasapuolisuutta silmällä pitäen ja huomasin sen koskevan vain muutamia ehdokkaita. Silmäilin varmuudeksi vielä muutaman lehden taaksepäin vahvistaakseni epäilykseni. Toki toimittajilla on valinnanvapaus jutuissaan, mutta kannattaisi sanoa suoraan asian todellinen laita, eikä verhota sitä olemattoman vaalirauhan taakse.

Onneksi meillä ehdokkaillakin on vapaus valita, mille lehdille ilmoituskulumme kannamme ja millaista yhteistyötä meillä on jatkossa tarjota toimittajille. Toimittajien tehtävä ei mielestäni ole ohjata äänestyskäyttäytymistä puoluelogon perusteella, vaan heidän tulisi antaa mahdollisimman laaja kuva erilaisista ehdokkaista ja heidän ajatusmaailmastaan.

! Riittää, kun nimi on kirjoitettu oikein

Keskiviikko 25.2.2015 klo 0.50 - Maiju Tapiolinna

Maanantaisen MOT:n jälkeen jäi varsin vahva ruskean aineen maku suuhun. Tiedotusvälineiden ja erityisesti YLE:n perussuomalaisviha on säälittävän surkeaa. Onko ohjelmantekijöiden joukossa niin paljon porvaripuolueiden edustajia, että heidän pelkonsa puolueen noususta huipulle pakottaa ala-arvoisiin uutisointeihin? Oli, miten oli niin pieni kölin alta uitto olisi YLE:lle paikallaan.

En väitä, etteikö puolueen sisäiset riitelyt pitäisi ainakin osittain paikkaansa, mutta missä puolueessa ei tapeltaisi? On aivan päivänselvää, että tukkanuottasilla ollaan puolueessa kuin puolueessa, mutta mölyt pidetään ovien sisäpuolella, eikä niitä riepotella julkisuudessa. Se on täysin oikea toimintatapa ja oven auetessa jokaisella on nuttura suorassa ja irvistyksen tilalla hymy. Tämä on se, mikä jäsenistömme on opittava.

Ylipäätään tiedotusvälineiden nuiva suhtautuminen Perussuomalaisiin huvittaa. Toimittajien tahto on saada meidät housut nilkoissa kiinni ja kuviin. Jos vielä sattuisi olemaan kunnon kännissä niin aina olisi parempi. Julkisuutta ei tipu, jos annat asiallisia lausuntoja tai käyttäydyt kuin käytöskirjan mallioppilas.

Erityisesti vaalien alla ehdokkaat toivovat saavansa palstatilaa ja positiivista julkisuutta. Useimpien puolueiden edustajille sitä suodaan ruhtinaallisesti oli asiayhteys sitten, mikä tahansa. Tätä samaa toki odottaisin perussuomalaisille. Useampi eduskuntakausi menee ennen kuin arvoisat tiedotusvälineet ottavat meidät vakavasti ellei hampaisiin löydy vähintäänkin kaltaistamme nousevaa puoluetta.

Tulevissa vaaleissa povataan rökäletappiota perussuomalaisille. Tehdäänkö meistä mediapelin uhreja kuten aikoinaan Paavo Väyrynen tuumi hävitessään presidentinvaaleissa. Ja höpsistä! Mielipidemittaukset kannatusprosentteineen saa piilottaa päivänvalolta. Tulokset ovat juuri sitä, mitä halutaan mitata ja uskotella kansalle: ”Katsokaa nyt, miten huonosti niillä menee.” Ah ja voi, kun ei mene. Katsotaan sitten vaalipäivänä, minne kamerat kääntyvät. Kaikki julkisuus on julkisuutta, kunhan vain nimi on kirjoitettu oikein.

 

! Bongaa mut salilta

Keskiviikko 14.1.2015 - Maiju Tapiolinna

Politiikka vaatii kumppanikseen hyvää fyysistä kuntoa ja vireää mieltä. Joululahjaksi saatu Polar Loop pääsi heti ahkeraan käyttöön laskemaan päivittäistä aktiivisuutta ja huomauttelemaan paikoillaan istumisesta.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen ilmoittauduin kuntosalikurssille Hyvinkään Torikadun liikuntakeskukseen. Aloituskeskustelussa ryhmän vetäjä kyseli kunkin motiiveja kurssin aloitukseen. Lähes jokaisella tuntui olevan liikunnan ja hyvinvoinnin lisääminen, kuten myös minulla. Leikkisästi tuumin aktiivisuusrannekkeeni kiljuvan: "Liikettä läski!"

Eipä ollut itsetuntoa kohottava hetki katsella kokovartalokuvaa salin peileistä ja todeta, että jotain tarttis tehdä tai olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja erityisesti tämä hektinen kevät vaatii kuntoa vaalityöhön.

Lähde mukaan liikkumaan. Se on parasta, mitä voit itsellesi tarjota!

! Viinapuhetta

Maanantai 12.1.2015 - Maiju Tapiolinna

Ehkä parin kolmen vuoden päästä viinalakia ei jaksa enää ihmetellä, jos se vielä sellaisenaan voimassa on, mutta toistaiseksi se saa yhä surkeampia piirteitä. Pohtikohan kukaan lain valmisteluvaiheessa sen lopullisia seurauksia ja maksumiehiksi joutuvia yrittäjiä? Lain tarkoitushan  oli hyvä, lasten ja nuorten suojeleminen alkoholilta, mutta se on kyllä kääntynyt itseään vastaan. Koko viinalaki on surkuhupaisa takauma kieltolaista, jonka seurauksista maksaa panimoiden kuljetusyrittäjät ja panimot poistellessaan mainoksia. Kuljetusyrittäjille nämä autojen kyljissä kulkeneet mainokset ovat tuoneet hieman lisätuloja.

Olemmeko me tosiaan suomalaisina niin kyvyttömiä, ettemme osaa hallita juomistamme, jos ohi kiitää siiderimainoksin varustettu jakeluauto? Tuhoaako kahvi ja konjakki jälkiruokana kansanterveyden? Saako Koffin ja Laitilan jättimäinen oluttölkki sinut juomaan? Laki tuntuu olevan hyvin suoraviivaisen kieltävä lukuun ottamatta sitä, että urheilutapahtumissa mainosten näkyminen on sallittua.

 Miettiä sopii uuden alkoholilain vaikutuksia yhdessä tupakkalain kanssa. Ravintoloissa on tupakointi kielletty, mikä tietysti on siellä työskentelevän henkilökunnan kannalta hyvä asia. Missä sitten tupakoidaan? Mahdollisesti ravintolan sisätilojen yhteydessä olevassa ”kaasukammiossa” tai sitten kadulla anniskelupaikan sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä tai lämmitetyllä terassilla jälleen mukavasti kadun varrella. Näiden paikkojen ohi kulkee lapsiperheitä vielä iltayhdeksän aikaan. Minkälainen mielikuva lapsille jää keltaista nestettä tuopista siemailevista tupakoivista aikuisista? Sekö on sitten sopivaa mielikuvamainontaa? Tosin tietenkään tuopeissa ei lue kyseisen tuotteen nimeä, joten vaara ohi. Entäpä sitten nämä urheilutapahtumat? Eikö siellä liiku lapsia ja nuoria lainkaan, joille alkoholimainonta saattaa luoda mielikuvan juomisesta?

Makeimmat naurut sain meidän fiksulta iltapäivälehdistöltä. Iltasanomat otsikoi näkyvästi: "Muistatko kuka halusi Suomeen alkoholimainontalain?”  Jutun kirjoittanut toimittaja ei selkeästi ole perillä, mistä äänestettiin. Lakialoitteen eduskuntakäsittelyn yleiskeskustelussa näet  Juha Rehula (Kesk)  esitti Anu Vehviläisen (Kesk)  kannattamana vieläkin tiukempaa viinalakia, joka kieltäisi myös mainonnan urheilutapahtumissa. Vehviläinen mainitsi olevansa sen verran kukkahattutäti, jotta voi olla Rehulan esityksen takana.

Ja sitten äänestettiin. Koska Rehula oli tehnyt vastaesityksen hallituksen pohjaesitykseen oli hallituksen pohjaesitys äänestyksessä JAA ja Rehulan vastaesitys EI. Hallituksen pohjaesitys aavistuksen loivempana alkoholilakina voitti tuloksin 90 – 77. Äänestyksessä ei siis ollut kyse siitä, onko mietojen alkoholijuomien mainonta sallittava vai kiellettävä. Oppositio hävisi ja aavistuksen löysempi alkoholilaki voitti.

En voi muuta kuin hämmästellä sitä ajattelemattomuuden määrää, joka tätä lakia säädettäessä on valinnut kansanedustajien mielissä. Tähän kyllä pätee sanonta: ajattelu on sallittua, jopa suotavaa. Muutama oho, mitä tuli säädettyä, on kuulunut eduskunnasta, mutta mitä se enää tässä vaiheessa auttaa. Korjausliike vaatii muutoksen nyt voimaan tulleeseen lakiin.

 

! Sadan päivän julistus

Perjantai 9.1.2015 klo 13.16 - Maiju Tapiolinna

Tänään on sata päivää Eduskuntavaalien 2015 loppuhuipennukseen. Tuolloin selviää todenmukaisuus vaalivoittajista ja heikoiten menestyneistä. Yhtään ääntä ei vielä ole annettu, vaikka spekulaatioita leijuu ilmassa enemmän kuin lumihiutaleita myrskyssä.

Osa ehdokkaista on jo käynnistänyt vaalikoneistonsa osan vielä hioessa omaansa iskukuntoon. Mielenkiintoista nähdä, millaisilla taloudellisilla sijoituksilla mennään läpi! Millä hinnalla irtoaa halvin ääni ja kuinka paljon kallein on tullut maksamaan. Selvää kuitenkin on, että lahjoituksia vaalikassoihin on entistä vaikeampi saada lautakasojen ja taulukauppojen jälkeen. Omat kukkaronnyörit ovat koetuksella.

Mitä saa siis sadassa päivässä aikaiseksi? Vaikkapa paikan Eduskunnassa, jos pohjatyö on hyvin tehty ja takana on hyvä tukiryhmä. Omaani olen erittäin tyytyväinen ja myös niihin yksilötukijoihin, joilta olen saanut ideoita ja taustatukea kampanjan suunnitteluun. Vaikka suurinta sukseeta ei tulisikaan niin ehdottoman muistorikas kokemus tämä tulee olemaan.

Toivotan onnea ja vaalimenestystä sekä reilua kamppailua kaikille Eduskuntavaalien 2015 ehdokkaille. Ei kampitella toisia matkalla, sillä läpimenijöiden on pystyttävä hyvään yhteistyöhön vaalien jälkeen. Suomen taloutta ei tappelemalla suosta nosteta!

Erityisesti toivotan onnea kaikille Perussuomalaisille ehdokkaille. Näytetään, että meissä on voimaa kerätä puolueen yhteiseen vaalilippaaseen jytkyn verran ääniä!

Kiitos!

Maanantai 10.11.2014 klo 9.29 - Maiju Tapiolinna

Nöyrin kiitokseni teille kaikille, jotka äänestitte minut kirkkovaltuustoon! Kiitos myös kaikille Nurmijärven Peruskristillisiä äänestäneille. Maasta se pienikin ponnistaa!Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti Eduskuntavaaleja.