Tarratonta menoa

Liiketoimintaa ja politiikkaa ei pidä sotkea toisiinsa, vaikka taskussa olisi minkä tahansa puolueen jäsenkirja. Sopimus on aina sopimus ja sen noudattamatta jättämisestä seuraa sanktiot. Paikallislehdet myyvät mainostilaa kunnallisvaaliehdokkaille ja materiaalin saatuaan julkaisevat sen sovitussa lehdessä saaden yritykselleen tuottoa. Mainostajat ovat tyytyväisiä saamastaan näkyvyydestä ja lehti on tyytyväinen saamistaan euroista.

Näinhän se toimii ja näinhän sen tulisi toimia, mutta mitäpä sitten, jos myyty mainostila ja politiikka sotketaan keskenään! Mainostila myydään mainostajan käyttöön kunnallisvaaleja edeltäväksi ajaksi ja mainostaja teetättää mainokset. Kun sitten mainosten kiinnityspäivä koittaa, ei mainoksia näykään sovituissa kohteissa. Niitä ei näy seuraavanakaan päivänä, jolloin jo mainostaja närkästyneenä alkaa kysellä, miksi mainontaa ei ole aloitettu sovitulla aikataululla. Syitä löytyy, mutta perimmäinen syy lienee se, että mainostilaa myyvän tahon edustajan poliittinen vakaumus on eri kuin mainostavan tahon, vaikka mainostilaa myyvä yhtiö ei olekaan eritellyt kenelle mainostilaa myydään ja kenelle ei.

Monimutkaista, mutta silti yksinkertaista! Näin meillä nyt mennään tarratonta menoa, koska jäsenkirjan kannet olivat väärissä väreissä! Vaalien jälkeen jää nähtäväksi, miten mahdollinen yhteistyö muiden puolueiden valtuutettujen kanssa ylipäätään onnistuu, kun jo tässä vaiheessa liiketoiminta ja politiikka sotketaan toisiinsa.