Tullaan tutuiksi!

”Maiju on ruutia, tarttuu napakasti epäkohtiin ja sanoo kiertelemättä mielipiteensä.” Näin olen kuullut sanottavan minusta. Räväkästi kuvailtu, mutta varmasti totta, sillä reilu kymmenen vuotta kunnallispolitiikassa on kiehuttanut monessa sopassa. Kauhakin on välillä katkennut, mutta ote ei ole lipsunut yhteisen hyvän eteen töitä tehdessä.

Synnyin Nurmijärvelle työläisperheen ainoana lapsena. Äitini on kotoisin Karkkilasta ja isäni oli Vihdistä. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni vanhempieni kanssa Herusten taajamassa käyden peruskouluni Rajamäessä. Muutin Hyvinkäälle ja opiskelin sairaanhoitajaksi Hyvinkään Terveydenhuolto-oppilaitoksessa.

Perustin perheen ja sain neljä lasta, yhden pojan ja kolme tytärtä. Elämä heitti haasteilla kolmen nuorimman sairastuttua pitkäaikaisesti muutaman vuoden sisällä. Yhdelle tyttäristä puhkesi vaikea lastenreuma, toiselle diabetes, epilepsia ja keliakia sekä kolmannelle diabetes. Siinä sitä olikin arjessa pyörittämistä pienen vilkkaan pojan ja kolmen erityishoitoa tarvitsevan tytön kanssa. Tutuksi tuli Hyvinkään ja Reumasäätiön sairaaloiden lastenosastot sekä poliklinikat. Osastohoitojaksoja kertyi lähemmäs kaksi sataa muutamasta päivästä muutamaan viikkoon, poliklinikkakäynneistä puhumattakaan.

Työ sairaanhoitajana sekä jatkuva hoitotyö kotona kaipasi vaihtelua. Lähdin opiskelemaan uutta ammattia, joka löytyi harrastuksen parista. Valmistuin tietokoneasentajaksi ja työskentelin järjestelmäasiantuntijana miltei 15 vuotta tehden säännöllisesti keikkatyötä hoitoalalla. Ajatus paluusta vanhaan ammattiin heräsi muutama vuosi sitten ja mahdollisuus tähän tarjoutui jouduttuani YT-neuvotteluiden jälkeen irtisanotuksi valtion omistusohjauksessa olevasta yrityksestä.

Kiinnostus politiikkaan heräili taistelussa Hyvinkään Terveydenhuolto-oppilaitoksen uusista tiloista. Tuolloin hoitajan ammattiin opiskeltiin vanhassa autotallissa, squashallin tiloissa sekä tapettiliikkeen yläkerrassa. Tärkeintä ei ollut uusien tilojen saaminen omalle vuosikurssille vaan laadukas ja motivoiva opiskeluympäristö tuleville opiskelijoille. Iskulauseena oli ”Vaativa hoitotyö vaatii tiloja!” Sitä julistaen marssin yhdessä muiden hoitoalan opiskelijoiden kanssa pitkin Hyvinkään katuja. Kuin palkintona taistelusta saimme opiskella viimeisen lukukautemme ja valmistua ammattiin uutuuttaan hohtavissa terveydenhuolto-oppilaitoksen tiloissa.

Radio Päkän toimittajan radiohaastattelussa vuonna 1988 syttynyt poliittinen kipinä ei ole sammunut. Kunnallispolitiikassa olen toiminut aktiivisesti vuodesta 2004 ja olen nyt toista kautta valtuutettuna Nurmijärven kunnanvaltuustossa.