Hei, olen Maiju - ratkaiseva tekijä! Rohkea uudisraivaaja ja vanhojen rakenteiden nakertaja. Päätökseni perustuvat järkeen, tosiasioihin ja inhimillisyyteen. Tehdään yhdessä Suomesta paras paikka elää.


Työskennellessäni sairaanhoitajana olen nähnyt elämää sen ensimmäisestä parkaisusta viimeiseen hengenvetoon. Päätökseni perustuvat järkeen, tosiasioihin ja inhimillisyyteen. Haluan olla helposti lähestyttävä toiminnan ihminen. Kannukseni on koeteltu kunta- ja aluepolitiikassa, eivätkä hankalatkaan haasteet pelota. Talousosaaminen on hallussa leipätyötäni kautta.

Koulutukseltani olen moniammatillinen osaaja. Sairaanhoitajan ja hankintapäällikön töistä minulle on karttunut tietoa ja taitoa, joita olen voinut soveltaa politiikassa. Olen juuri perustanut yrityksen mieheni kanssa ja käynnistelemme sen toimintaa. Vapaa-aikana minut voi tavata sairaanhoitajana ikäihmisten parissa.

Perheeseeni kuuluvat ranskalainen mieheni, neljä lastani ja kahdeksan lastenlastani sekä minua kaikessa tukeva äitini. Kaksi koiraa ja kolme kissaa vauhdittavat arkeni. Meillä on koti Suomessa ja Ranskassa.

Haen voimaa pitkistä metsälenkeistä ja patikoinnista haastavissa maastoissa. Veden ja tulen äärellä rentoudun parhaiten. Erilaiset materiaalit taipuvat käsissäni koruiksi, astioiksi ja esineiksi.


Hoitajia, onko heitä?

Perjantai 24.2.2023 klo 15:39 - Maiju Tapiolinna

Suomessa on valtava hoitajapula, jota ei ole saatu ratkaistua 20 vuoteen. Mikään yllätys ei ole ollut, että hoitotyöntekijät loppuvat väestön ikääntyessä.

Valmistuin sairaanhoitajaksi keskelle 90-luvun lamaa, jolloin kaikki sijaiset pistettiin pois, jotta saatiin kustannussäästöjä. Aikajanallani tuo on juuri se kriittinen piste, jossa iskettiin kantapää kiveen. Hoitolalta työttömäksi jääneet hoitajat lähtivät kouluttautumaan uudelleen tai vaihtoivat muihin töihin. Myös jaksaminen joutui kortille, koska työtä tehtiin sillä henkilöstöllä, joka oli saatavilla.

Lamavuosista hoitajien palkka ei ole juurikaan noussut elinkustannusten noususta huolimatta. Työtahti on kiihtynyt ja ammatin arvostus on kadonnut. Nyt ollaan siinä lakipisteessä, että hoidettavat kuolevat koteihinsa hoidon puutteessa, eivätkä hoitajat enää jaksa työssään. Nuoria ei kiinnosta kouluttautua raskaaseen ja vastuulliseen työhön, josta maksettavalla palkalla ei pärjää.

Ratkaisuksi hoitajapulaan on Suomeen jo tuotu ja tullaan tuomaan hoitajia ulkomailta. Heidän koulutuksensa ei vastaa suomalaista tasoa, eikä Suomessa vaadittavaa kielitaitoa ole. Harvalla ikäihmisellä taipuu englanti ja laadukkaaseen hoitoon tarvitaan molemminpuolista ymmärrystä. 

Mitä nopeaa ratkaisua hoitajapulaan ei ole olemassa, sillä nykyisellä palkkauksella alalta pois lähteneet hoitajat eivät palaa. Tonni lisää peruspalkkaan kuukaudessa olisi varmasti se summa, jolla jo kantojen kopsetta takaisin olisi kuultavissa. Leffaliput, liikunta- tai autoetu eivät todellakaan ole ratkaisu. Kutsumuksella ei elä kukaan.

Hoitajien tuontia ulkomailta vastustetaan, mikä mielestäni on ymmärrettävää, mutta mikä ratkaisuksi? On totta, että ulkomaalaisen hoitajan elämä Suomessa ei ole yhtään sen edullisempaa kuin suomalaisenkaan. Heille pitää myös maksaa työehtosopimusten mukaista palkkaa. Senkään varaan ei voi laskea, että poikamiehiä Suomessa riittää.

Hoitajapula on huutava, eikä omaishoitajien varaan voi kotihoitoa laskea. Aprillipäivänä voimaan tulevan hoitajamitoituksen myötä laitospaikkoja joudutaan sulkemaan. Miten sinä ratkaisisit hoitajapulan nopeasti, kun ongelma ei ole hoidettavissa palkankorotus teitse kovinkaan nopeasti?

 

Kommentoi kirjoitusta.

Poliittinen viisaus ei ratkaise työperäisen maahanmuuton tarvetta

Lauantai 4.2.2023 klo 10:26 - Maiju Tapiolinna

Suomessa tarvitaan yli hallituskausien menevää maahanmuuttopolitiikkaa. Työperäinen maahanmuutto ei voi perustua siihen, että odottelemme, kuka rajan yli tulee. Monet alat tarvitsevat työntekijöitä, joille ei pelkkä kotimainen tarjonta riitä. Teknologiateollisuuden yksi päätavoite on saada maahanmuutosta työvoimaa.

Suomen tulee jalkautua maihin, joista työvoimaa on saatavilla. Osoittaa, että tänne kannattaa tulla elämään työllä. Työperäisten maahanmuuttajien saamisessahan on pelkästään kyse rekrytointikilpailusta. Mehän kamppailemme muiden pohjoismaiden kanssa samasta ongelmasta. Onnistuneesta rekrytoinnista mallia voidaan ottaa esimerkiksi Norjasta ja Hollannista, jotka "johtavat" kisaa. Lorvimaan tuleva porukka on ihan eri kuin ne, jotka aidosti haluavat tehdä työtä.

Pelkällä maahanmuutolla ei työvoimatarvetta ratkaista. Suomalainen kortistossa oleva työvoima on saatava työllistettyä. Tarvitaan rakennemuutos, jossa työn tekeminen on aina kannattavampaa kuin sosiaalitukien varassa eläminen. Jos työstä saadun palkan ja sosiaalietuuksien välinen ero on marginaalinen, valitsee moni mieluummin tuet kuin työn. On toki muistettava, että osalla työttömistä on vahva halu tehdä työtä, mutta esimerkiksi ammattipätevyys tai asuinpaikka asettavat tälle esteen.

Tulevaisuudessa ammatit tulevat muuttumaan teknologian kehityksen myötä. Robotit hoitavat työtehtäviä ja ihminen valvoo robotteja. Tämäkin on osa rakennemuutosta, johon pitää valmistautua koulutusta muuttamalla. Työvoimaa tarvitsevat yritykset on otettava mukaan kolutussuunnitteluun. Osa koulutuksesta tulee toteuttaa työpaikoilla. Korkeakoulutuksen arvostusta on lisättävä ja tavoiteltava Viron mukaista 45 % osuutta nuorista.

Pitovoima on työllistämisen jälkeen tärkeintä työperäisessä maahanmuutossa. Työlupien saantia on nopeutettava, jotta koulutuksen Suomessa saaneet ulkomaalaiset saadaan työllistettyä Suomeen. On hukkaan heitettyä rahaa, jos ensin koulutamme ja sitten osaaja lähtee toisiin maihin työskentelemään.

Oikean maahanmuuttopolitiikan kehitykseen tarvitaan yrityksiä, asiantuntijoita ja poliitikkoja. Pelkkä poliittinen viisaus ei ratkaisuun riitä.

2 kommenttia .

Vallan hillotolpat

Perjantai 3.2.2023 klo 10:24 - Maiju Tapiolinna

Politiikka on arvovalintoja, joita jokainen joutuu tahollaan pohtimaan. Ei ole olemassa yksiselitteistä puolueen linjaa, jota yksilö ajaa. Se muotoutuu omien ajatusten ja ympäröivän yhteiskunnan tarpeiden perusteella. Se on yksilön vapautta.

Mitään ei voi, eikä pidä kirjoittaa kiviin pysyvästi. On pystyttävä muuttumaan. Eläminen menneisyydessä on kuin söisi parasta ennen päiväyksen ohittanutta einestä. Pitää katsoa tulevaisuuteen. On hyväksyttävä se tosiasia, että nykyisyyttä ohjaavat vahvat ideologiat. Niiden kampittamisen sijaan tulisi pysähtyä pohtimaan, miksi.

Erityisesti vaalien alla käydään voimakasta vastakkainasettelua. Röyhistellään rintaa ja hoetaan minä, minä. Sosiaaliseen mediaan tupsahtaa joukko ehdokkaita, joista ei vaalien välillä kuule mitään. Höyhenet pitää saada näkösälle pöyhkeinä.

Puoluepolitiikkaa ja ohjelmia voisi kuvailla anekaupaksi. Hyvillä lupauksilla koetetaan sovitella tekemättömäksi jäänyttä sanahelinää. Päästetään taistelukoirat irti ja mätetään kilpailevaa puoluetta kuin roskaruokaa hampurilaisbaarissa.

Mitä tästä kaikesta jää käteen äänestäjälle? Äänestääkö hän puoluetta vai henkilöä? Joka tapuksessa ääni menee puolueelle. Riittävätkö kivat kuvat somessa vai antaako äänensä kirjoituksille, joita voidaan mitata metrimitalla. Äänestäjän vastuu on suuri hänen valitessaan edustajaansa. Voi olla niin, että kaunopuheiden jälkeen arki iskee märän rätin kasvoille ja käteen jää tyhjä vaahtokarkkipakkaus.

Pian on taas se hetki, jolloin puheet punnitaan ja arvoista päätetään. Kun vaalitulos kopsahtaa pöytään, unohtuvat viisi hyvää ja kaksi kaunista. Terrierimäinen lauma poliitikkoja taistelee vallasta. Hillotolpat viuhuvat ja takakontit aukeavat.

Kommentoi kirjoitusta.

Lisää kirjoituksia