Matka kotiin

Monesti on kysytty, miten ihmeessä olet päätynyt Ranskaan. Siihen löytyy hyvin yksinkertainen vastaus, ranskalainen mies. Kokonaisuutena asia on paljon monimutkaisempi.

Lapsuudessani isoäidilläni oli tapana kerätä minulle kapiokirstun sisältöä. Valtaosa astioista, joita häneltä sain, oli Ranskassa valmistettuja.Tuohon varmasti on ollut syynä ranskalaisten tuotteiden edullisuus. Tuolloinhan Tokmanneista ja Temuista ei ollut tietoakaan.

Monien sattumien summana päädyin Brightoniin ja sieltä viikonlopuksi Pariisiin. Pienet kadut ja ihanat kaupat kahviloineen hurmasivat täysin teini-ikäisen nuoren naisen. Pariisin läpi virtaava Seine ja Eiffel-torni jättivät jälkensä sydämeen. Matkaan tarttui myös jokivarsitaiteilijan muotokuva, joka edelleen on tallessa.

Ranskasta tuli unelma. Haaveksin viettäväni siellä eläkepäiväni. Sitä ennen mahtui paljon elämää Suomessa. Useissa yhteyksissä jokin ranskalaisuuteen liittyvä asia tupsahti aina esille. Milloin se oli ranskanlilja verhotangossa, punaiset lasit Ranskasta, koiranäyttelyt tai Hellfest. Monta pientä juttua, jotka kaikki oli tarkoitettu viitoittamaan tietä Ranskaan. Kohtalonomaisesti seurasin valmiiksi rakennettua tietä.

Tavatessani ranskalaisen puolisoni, ei ajatukseni ollut muuttaa Ranskaan. Itseasiassa hän oli muuttamassa Suomeen. Laitoimme tahoillamme asuntomme myyntiin ja sovimme, että se muuttaa, jonka koti on ensiksi myyty.

Niinhän siinä sitten kävi, että minun taloni myytiin kahdessa viikossa eli olin se ensimmäinen. Olin tuolloin Ranskassa ja lähdimme heti tutkailemaan sopivaa kotia meille. Kävimme läpi lukuisia taloja, joista mieleistä ei löytynyt. Asennuin jo siihen, että puolet omaisuuttani laitetaan varastoon ja muutan koirieni ja kissojeni kanssa puolisoni kerrostaloasuntoon.

Olin muutamaan kertaan tuntenut outoa hytinää nähdessäni ilmoituksen nykyisestä kodistamme. Hytinä loppui välittömästi julkisivukuvien jälkeen, koska talon sisämaalaus oli suora otanta 70-luvun vihreistä, punaisista, keltaisista ja oransseista väreistä. Puolisoni oli selkeästi ihastunut taloon. Lähdin Suomeen pakkaamaan muuttoa varten  ja hän kävi katsomassa taloa. Olin tulossa pikapuoliin takaisin kissojeni kanssa, joten samaan käyntiin yhdistettiin talon katsominen. Ajattelin, että saadaanpa moinen alta pois, kun käydään yhdessä siellä.

Tapasimme välittäjän Villevieuxin kirkkoa vastapäätä olevalla parkkipaikalla. Ranskassa ei myynti-ilmoituksissa kerrota, missä talo sijaitsee. Vaikka mieheni olikin jo siellä käynyt, silti menimme paikallisen kiinteistövälitysprotokollan mukaan.

Aamu oli viileä. Vain noin +5 astetta ja usva peitti lähes kokonaan kirkon. Ajelimme välittäjän perässä talomme pihaan ja astuimme sisälle. Ensi töikseen välittäjä sanoi minulle, että värit ovat kamalat. Koeta unohtaa ne ja nähdä talon toiminnallisuus.

Ensimmäinen silmäys eteisen oranssia seinää kirpaisi. Sitten katseeni muuttui mustavalkoiseksi.Tunsin, miten talon henki oli hyvä ja toivotti meidät tervetulleeksi. Alakerta oli ihana kokonaisuus kodin perustoimintoja ja yläkertaan kätkeytyi valtava makuusiipi. Kaikki  ajatukset talon kamalista väreistä katosivat. Vielä samana iltana teimme tarjouksen, joka pian hyväksyttiin. Minusta oli tulossa maahanmuuttaja. Olin asettumassa Juralle,  Bressen tasangolle,  pieneen kylään nimeltä Villevieux.