Palvelut Kumipyörillä ? Terveys ja Hyvinvointi Liikkeelle

Perjantai 28.2.2025 - Maiju Tapiolinna

Kuvittele, että lääkärin vastaanotolle ei tarvitse matkustaa pitkän matkan päähän, vaan palvelut tulevat suoraan lähellesi. Tämä ei ole utopiaa, vaan yhä useammin käytetty malli, jossa terveys- ja sosiaalipalvelut kulkevat kumipyörillä, suoraan ihmisten luo.

Kumipyöräpalvelut, kuten liikkuvat terveysasemat ja -rekka, tuovat hoitoa ja apua sinne, missä sitä tarvitaan. Ne vievät tärkeät palvelut paikkoihin, joissa perinteiset palvelupisteet eivät ole helposti saavutettavissa. Erityisesti maaseudulla, syrjäseuduilla ja pienemmillä paikkakunnilla tämä malli on ollut tärkeä askel kohti parempaa saavutettavuutta.

Terveys- ja sosiaalipalvelut, kuten lääkärikäynnit, röntgenkuvaukset ja jopa rokotukset, voidaan toteuttaa kumipyöräpalveluilla. Liikkuvat terveysasemat varmistavat, että kaikki voivat saada tarvitsemaansa hoitoa ilman pitkiä matkoja. Tämä on paitsi käytännöllistä myös kustannustehokasta, sillä kuljetus ja matkakustannukset pienenevät ja hoito voidaan tarjota lähellä kotia.

Lähipalvelut kumipyörillä lisäävät myös palvelujen saavutettavuutta erityisesti niille, joilla on liikkumisvaikeuksia tai jotka eivät muuten pääse helposti perinteisiin palvelupisteisiin. Tällöin tärkeät terveys- ja sosiaalipalvelut tulevat oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan ja helpottavat arkea merkittävästi.

Kumipyöräpalvelut ovat siis selkeä ratkaisu siihen, kuinka voidaan parantaa palveluiden saavutettavuutta ja varmistaa, että apu on lähellä silloin, kun sitä tarvitaan. Palvelut kulkevat sinne, missä ihmiset ovat – ja tämä on askel kohti tasa-arvoisempaa ja hyvinvoivampaa yhteiskuntaa.

Omaishoidon tärkeys on kiitollisuuden arvoista työtä

Torstai 20.2.2025 - Maiju Tapiolinna

Omaishoidon merkitys on kasvanut entisestään viime vuosina. Yhä useammat läheiset huolehtivat perheenjäsenistään, jotka tarvitsevat tukea ja hoitoa, mutta eivät voi enää asua itsenäisesti. Tämä työ on usein näkymätöntä, mutta sen vaikutukset ovat valtavat – niin hoidettaville kuin hoitajillekin.

Omaishoitajat tekevät uskomattoman tärkeää työtä, joka usein jää muiden huomaamatta. He eivät ole vain hoitajia, vaan myös tukihenkilöitä, ystäviä ja läheisiä, jotka tarjoavat elämänlaatua ja turvaa silloin, kun apua eniten tarvitaan. Omaishoidon rooli on keskeinen erityisesti vanhusten ja vammaisten ihmisten hyvinvoinnissa. Se mahdollistaa sen, että monet voivat elää kotona pidempään ja tuntea olonsa turvalliseksi tuttujen ihmisten ympäröimänä.

Tämän työn haasteet ovat kuitenkin suuret. Omaishoitajat tekevät usein pitkää päivää ilman lomia tai vapaata, ja heidän omat voimavaransa voivat helposti olla koetuksella. Tällöin on tärkeää, että yhteiskunta tukee omaishoitajia tarjoamalla tarvittavat resurssit, kuten lomat, vapaat ja tarvittaessa ammatillista apua.

Omaishoidon tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Ilman omaishoitajia moni ei saisi tarvitsemaansa apua tai huolenpitoa, ja monet elämänlaadut heikkenisivät merkittävästi. Tästä syystä on tärkeää, että yhteiskunta arvostaa omaishoitajien työtä ja takaa heille tukea sekä resursseja, jotta he jaksavat jatkaa tärkeää tehtäväänsä.

Omaishoitajien työ ei ole vain hoitoa – se on rakkauden ja huolenpidon osoitus, joka ansaitsee kunnioitusta ja arvostusta. Meidän kaikkien pitäisi olla kiitollisia omaishoitajille ja huolehtia siitä, että he saavat tarvitsemaansa tukea ja arvostusta. Ilman heitä yhteiskunta ei toimisi yhtä hyvin.

Yrittäjyyden haasteet

Torstai 23.1.2025 - Maiju Tapiolinna

Yrittäjyys on monella tapaa suomalaisen talouden selkäranka. Se luo työpaikkoja, innovaatiota ja elinvoimaa paikallisyhteisöihin. Mutta entä silloin, kun kunnalliset tukitoimet eivät ole kunnossa? Mikäli yrittäjät jäävät yksin ilman tarvittavaa tukea, he joutuvat kohtaamaan monia haasteita, jotka voivat tehdä yrittämisestä todella vaikeaa.

Yrittäjyys on aina riskinottoa, mutta kunnallisen tuen puuttuessa nämä riskit voivat kasvaa kohtuuttoman suuriksi. Verotuksen, lupakäytäntöjen ja byrokratian täyttämä ympäristö tekee uusien yritysten perustamisesta tai olemassa olevien kehittämisestä todella haastavaa. Jos kunnalla ei ole tarjota yrityksille selkeitä tukipolkuja tai neuvontaa, yrittäjät saattavat jäädä ilman ohjausta vaikeiden päätösten tekemisessä. Tämä voi johtaa yrityksen epäonnistumiseen, vaikka idea itsessään olisi erinomainen.

Eikä siinä vielä kaikki. Ilman kunnallista tukea yritykset eivät pääse mukaan yhteisiin hankkeisiin tai yhteistyöverkostoihin, jotka voisivat avata uusia markkinoita ja asiakaskontakteja. Yrittäjien on vaikeampi päästä osaksi paikallista ekosysteemiä, jos kunnalla ei ole resursseja tai halua edistää verkostoitumista.

Tukemattomuus heijastuu myös taloudellisesti. Jos kunnassa ei ole tukipalveluja, kuten aloitusavustuksia tai lainatakuuita, yrittäjät joutuvat usein turvautumaan kalliisiin lainoihin, joiden takaisinmaksu voi olla vaikeaa alkuvaiheessa. Tällöin yrittäjälle jää vähemmän rahaa investointeihin, työntekijöiden palkkaamiseen ja liiketoiminnan kasvattamiseen.

Kunnallisen tuen puute voi myös tarkoittaa, että yrittäjät jäävät yksin selviytymään lainsäädännön ja viranomaisten vaatimuksista. Tämä voi olla erityisen raskasta pienille yrityksille, joilla ei ole varaa palkata asiantuntijoita tai lakimiehiä. Jos yrittäjät joutuvat tekemään kaiken itse, se vie aikaa ja energiaa, joka voisi olla paremmin käytetty liiketoiminnan kehittämiseen.

Kunnat, jotka eivät tue yrittäjiään, menettävät mahdollisuuden kehittää paikallista taloutta ja houkutella uusia investointeja. Yrittäjyys ei ole pelkästään yksilön asia, vaan se on koko yhteisön elinehto. Yrittäjien tukeminen ei ole pelkästään taloudellista apua, vaan se on investointi yhteisön ja alueen tulevaisuuteen.

On tärkeää, että kunnat ymmärtävät yrittäjyyden merkityksen ja tarjoavat yrittäjille tarvittavat resurssit – niin taloudelliset, verkostot kuin neuvonnankin. Yrittäjyyttä ei voida kasvattaa yksin. Se tarvitsee yhteisön tuekseen, jotta kaikki voivat voittaa. Jos kunta ei tue yrittäjiään, yhteisö menettää potentiaalinsa, ja yrittäjien on vaikeampi onnistua.

Onko elämä seikkailua vai komediaa

Keskiviikko 11.12.2024 - Maiju Tapiolinna

Elämä on kuin huono komedia: joskus se saa meidät nauramaan, mutta välillä se tekee niin kiusallista juttua, että tekisi mieli painaa "pause" ja lähteä karkuun. Mutta hei, miksi ei nauttia tästä hullusta matkasta? Voimme kaikki olla vähän kuin huonoja koomikoita – aina tiedämme, että tilanteet menevät pieleen, mutta ei kai siinä mitään, jos saamme ainakin hyvän naurun päälle.

Esimerkiksi aamuherätykset. Mikä se on, että joka kerta herätys soi aivan liian aikaisin ja koko maailma tuntuu olevan aivan väärässä aikavyöhykkeessä? Kello soi, silmät ovat kiinni ja sisäinen ääni huutaa: "Mene takaisin nukkumaan. Elämä on liian lyhyt herättääkseen sinut näin aikaisin." Mutta sitten muistat, että eihän se kello kuitenkaan itse lähde töihin, joten on pakko nousta. Tällöin alkaa se suuri taistelu: unelias, zombimainen kävely kylmään kylpyhuoneeseen ja itsensä järkyttävä mietiskely peilin edessä. Kuka tämä tyyppi oikeasti on?

Entäpä ruokaostokset? Ne ovat aina pieni komediaosuus. Mene supermarkettiin ostamaan "vain yksi asia" ja tulet ulos ostoskori täynnä kaikkea muuta kuin se yksi asia, jonka alun perin aioit ostaa. Ja sitä ei auta se, että kassalla huomaat, että unohdit sen "yhden asian", mutta kätesi on täynnä kaikkea muuta täysin turhaa. Joten astut ulos kaupasta, jolle ei ole selvää, olitko siellä ostamassa ruokaa vai varastamassa kaikki mahdolliset alennukset, joita maailmasta löytyy.

Sitten on tietysti ystävien kanssa vietetyt illat. Ne alkavat aina samalla tavalla: "Tänään tehdään jotain kivaa!" Ja sitten päädytään katsomaan kolme tuntia kitaranviritysvideoita YouTubessa, koska kukaan ei voi päättää, mitä katsotaan. Koko "iltaa viettämään" oli ilmeisesti virhe, koska ei ole selvää, oliko kyseessä enemmän taiteellinen matka kohti täydellistä päätöksentekoa vai jatkuva videoiden katsominen, kunnes jokainen on jo unohtanut, mitä oltiin alun perin tekemässä.

Ja tämä on myös elämän hauska piirre. Jos ei ota asioita liian vakavasti, kaikki muuttuu komediaksi. On aivan ok nauraa itselleen ja tilanteille, jotka eivät menneet kuten oli suunniteltu. Elämä on loppujen lopuksi yhtä suurta kokeilua, ja joka kerta, kun teemme jotain, mitä ei ole aiemmin kokeiltu, voimme nauraa itsellemme ja ympärillä oleville.

Joten, ystävät, muistakaa ottaa tämä elämä kevyesti – naurakaa silloin, kun kaikki menee pieleen, koska se on vain elämän huumoriannos. Koko maailma on yksi suuri komedia, ja me kaikki olemme sen hauskoja päähenkilöitä.

Meillä on pieni enkeli

Lauantai 2.11.2024 - Maiju Tapiolinna

Elämäni raskain päivä on ollut pitää sylissä kuollutta pientä lapsenlastani.Mahdoton kuvailla sen hetken sekasortoisia ajatuksia tai tunnetiloja. Hän lepäsi käsilläni kauniina pienenä nukkena. Vartalo oli kylmä ja pienet raajat jäykät. Silti niin oma, pieni suloinen lapsi.

Suru ja onnellisuus, mikä paistoi lapsen vanhempien kasvoista, ei unohdu koskaan. Heille kohtuun kuolleen esikoisen syntymä oli perheen syntymä, hetken vauvaonni ja luopumisen tuska.

Ehdin neuloa pienokaiselle vaatteet. Lämpimät, joihin olisi helppo pukea. En vieläkään tiedä, mitä ajattelin tuona hetkenä. Puikot vain kilkattivat kalskealla soinnillaan neuletta eteenpäin. Jälkeenpäin ajatellen olin ulkoistanut itseni jonnekin. Ohjasin puikkoja ilman määränpäätä.

Vauvan hautajaiset olivat päivää ennen syntymäpäivääni. Kuten aina hautajaisissa, on vainajan valokuva näkösällä. Kuvia oli otettu paljon sairaalassa. Ajatuksella enkelivauva puetaan ja kuvataan vain kerran. Näistä kuvista lupasin muokata tilaisuuteen sopivan. Olen kiitollinen, että sen tein. Se oli minulle aloitus raskaan surun käsittelyyn.

Hautajaispäivä oli pelottava. Kohtasin oman lapseni tuskan. Niin suuren, ettei sitä voi käsittää. Ei ole murskaavampaa nähdä, kun oma tytär kantaa pientä arkkua sylissään. Viimeinen isku oli, kun pieni arkku lähti jättimäisen ruumisauton kyydissä pois. Lopullisesti.

Syntymäpäivänäni puolisoni toi valkoisia ruusuja. Hän sanoi, ettei juuri nyt pysty parempaan. Suru oli niin raskasta kannettavaksi. Istuimme hiljaa ja katselimme lepattavaa kynttilän liekkiä. Se kuitenkin antoi toivoa.

Viimeinen sivallus tuli, kun eräs ajattelematon ihminen lausui jotain sellaista, mitä ei kukaan halua kuulla. Hän sanoi: “Noh, sinähän olit vain isoäiti.” Katsoin sanojaa syvälle silmiin, käänsin pääni ja kävelin pois. Kuinka kukaan voi olla noin tyhmä.

Surutyö kesti pitkään. Kun uusi vauva ilmoitti tulostaa, oli vaikea iloita. Sydän kyseli, saanko olla onnellinen tästä vauvasta? Uskallanko olla. Voimmeko iloita uudesta elämästä. Suurena onnena perheeseemme syntyi kuitenkin varmasti ikinä toivotuin sateenkaarivauva.

Isonsiskon muisto ei häviä. Hän muistuttaa meitä jokapäivä siitä, miten elämä ei koskaan ole itsestäänselvyys. Jokaisesta saadusta päivästä pitää olla onnellinen.

Kolmas kerta toden sanoo

Tiistai 15.10.2024 - Maiju Tapiolinna

Paljon on kyselty, miksi olen päätynyt Perussuomalaisista Kokoomukseen. Alkuun ajattelin, etten avaisi asiaa sen paremmin, vaan antaisin olla. Tavallaanhan kyse on työpaikan vaihdoksesta.

Ennen edellisiä aluevaaleja aloin saamaan paimenkirjeitä silloisen puoluesihteerin toimesta. Jouduin syytetyn penkille asioista, joista en tiennyt ja joita en ollut tehnyt. Paimenkirjeen mukaan tuolloin ei ollut kyse virallisesta kuulemisesta. Minun oli kuitenkin otettava asia vakavasti, koska muutoin saattaisin joutua erotetuksi puolueesta.

Nurmijärveläiset puolueet olivat järjestämässä aluevaaliapahtumaa Klaukkalaan, joka oli tarkoitettu paikallisille ehdokkaille. Minutkin oli kutsuttu paikalle vaaliväittelyyn. Paikallisilla Perussuomalaisilla oli kuitenkin jäänyt epähuomiossa rasti pois ruudusta puolueen nettisivuilla ja tieto tapahtumasta ei välittynyt Uudenmaan PS ehdokkaille. Paimenkirjeen mukaan syy oli minussa, koska tarkoituksellisesti olin jättänyt asioita kertomatta. Huolimatta, ettei hallussani edes ollut kyseisen järjestelmän tunnuksia.

Meni hetki aikaa eteenpäin ja tuli eduskuntavaalien aika. Olin jo aiemmin päättänyt, etten lähde ehdolle Kuitenkin lukuisat kannattajani vaativat minua lähtemään. Lopulta suostuin ja tein someen päivityksen. Kirjoitin, että pitkän harkinnan jälkeen lähden ehdolle. Perustelin ajatusteni muutosta sillä, että puoluesihteeri ja kansanedustaja olivat jääneet taakseni aluevaaleissa. Koin, että kannatusta on. Tästä sitten syttyikin sota! Eduskuntaryhmää myöten oli saamani paimenkirjeen mukaan pöyristytty, miten kehtaan halveerata istuvaa kansanedustajaa ja puoluesihteeriä. Olin kyllä enemmän kuin tyrmistynyt. Mistään tällaisestahan ei ollut kyse, vaan puhtaasta tosiasiasta, jonka äänestäjäni oli ääneen ajatellut. Mielessäni ei edes käynyt, että olisin tällä jotakuta loukannut.

Palataan vielä aluevaaleihin. Vaalien jälkeen olin saanut perussuomalaisista toiseksi eniten ääniä. Kun tuli luottamuspaikkaneuvottelet olivat muut Keski-Uudenmaan PS-kunnat puuhailleet keskenään paikkajaot kutsumatta Nurmijärveä mukaan. Kustiin siis suoraan nilkoille väärän tiedon valossa. Lopulta kuitenkin sain paikan aluehallituksesta. Tässä kohtaa puoliani oli pitäneet muutama toisen puolueen edustaja.

Tapahtumat seuraavat toisiaan. Yllättäen paikallisyhdistyksen sisäisessä whatsappissa olleita viestejäni on välitetty eteenpäin. On pyritty leimaamaan puolueen vastaiseksi toiminnaksi mielipiteitäni. Tyrmätty siis sananvapaus.

Lopulta väsyin. Olin vuonna 2011 aloittanut vakavamielisen työn nostaakseni Nurmijärven Perussuomalaisten kannatuksen. Tein kaikkeni, raahasin telttaa ja tavaroita markkinoille ja hankin ehdokkaita. Koin täydellisen voitonriemun viimeisimpien kuntavaalien jälkeen, jolloin läpi meni 10 Perussuomalaista ehdokasta. Samalla, kun hykertelin tyytyväisyyttä tästä, tultiin minulle sanomaan, että voisinko lopetta iloitsemisen omasta vaalivoitostani.

Kauniisti sanottuna vitutus otti hiljalleen valtaa. En pitänyt puolueen puheenjohtajan vanhoista kirjoituksista, joissa maahanmuuttajaäidit olivat käveleviä jätesäkkejä ja ihmisiksi heidät erotti vain perässä kulkevista lapsista. Floppi oli valokuva, jossa valtiovarainministeri heiluttelee naureskellen saksia. Ihan kuin ei maan köyhillä olisi muutoinkin tiukkaa.

Tässä vain lyhyt kuvaus tapahtuneista ja iso osa on jätetty kertomatta. Toivon kuitenkin paikallisille Perussuomalaisille hyvää jatkoa ja menestystä seuraavissa vaaleissa. Kiitän Kokoomusta luottamuksesta päästessäni vaikuttamaan heidän kanssaan kuntalaisten hyvinvointiin.

Ovatko kuppikunnat ja taustaryhmät valtuustoilmiö Nurmijärvellä?

Keskiviikko 2.10.2024

Tullessani mukaan politiikkaan reilut 20 vuotta sitten, veivät viranhaltijat venettä ja päättäjät meloivat pyydettyyn suuntaan. Jouduin heti tuoreeltaan hankauksiin viranhaltijoiden kanssa, koska en suostunut hyväksymään tehtyjä emätilaratkaisuja. Niissä maanomistaja oli aina altavastaajana. Ajatus oli, että hän haittaa kaavoitusta.

Jouduin viranhaltijan tiukkaan puhutteluun. Hän vaati minua koulutukseen, jotta oppisin oivalliseksi kumileimasimeksi. Koulutukseen en mennyt enkä kumileimasimeksi tullut. Lämmöllä muistelen kaavoituslautakunnan silloista kolmen hengen kuppikuntaa, jossa itsekin vaikutin.

Poliittiseen päätöksentekoon ovat aina kuuluneet taustaryhmät. Taustaryhmät ovat kuntalaisten rikkautta, kun ympäri kuntaa yhdessä tuumien pohditaan tehtäviä päätöksiä ja niiden vaikutuksia tulevaisuuteen.

Klaukkalan minipalveluverkon taustaryhmä on koostunut eri puolueiden ja ammattiryhmien edustajista. Olemme hakeutuneet yhteen pohtimaan Klaukkalan tulevaisuutta ilman ketunhäntää kainalossa. Kuntalaiset ovat olleet meihin aktiivisesti yhteydessä. Olemme pyrkineet löytämään parhaan mahdollisen ratkaisun Klaukkalan kouluverkkoon.

Muinoin tehty kassakaappisopimus on puhuttanut viime aikoina. Samaan sopimukseen oli paketoitu Klaukkalan monitoimihalli, Kirkonkylän urheilupuisto ja Rajamäen uimahallin laajennus. Tällaisia sopimuksia en arvosta. Niissä on aina mukana sekä poliittinen peli että oma etu.

Tehtyjen päätösten pitää olla linjassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Yhteenkään isoon kirjaan ei ole kirjoitettu, että ainut viisaus asuu viranhaltijoissa. Olemme tämän tästä törmäilleet ikäviin viranhaltijoiden laskuvirheisiin. Yhden tällaisen virheen perusteella tulee kunnan pohjoisimman taajaman lukio sulkemaan ovensa.

Viranhaltijat ovat jättäneet muutaman eriävän mielipiteen kuluvan valtuustokauden aikana. Tässä ei ole mitään poikkeuksellista edellisiin kausiin verrattuna.

Kaikkea ei voi mitata rahassa. Klaukkala on kuntamme suurin kaupunkimainen taajama. Sen kouluverkon tulevaisuus on laadittava ja paalutettava siten, että se kestää ainakin seuraavat 50 vuotta. Muitakaan taajamia ja kyliä ei saa unohtaa. Taustaryhmät ovat tässä poliittisen päätöksenteon tuki ja turva.

Olen läpikäynyt useita vaaleja ehdokkaana ja tiedän, että varma ilmiö on vaalien alla nouseva populismi! Äänestäjä päättää jatkosta ilman vaalipuheita.

Humisevat harjut

Tiistai 17.9.2024

Vika vedessä on mätämuna

Lauantai 29.6.2024 klo 0.03 - Maiju Tapiolinna

Koirani rakastavat uimista. Erityisesti musta belgianpaimenkoira on varsinainen vesipeto. Kun pääsemme mökille, se pulahtaa tämän tästä järveen. Vanhaherrakin nauttii vedestä, mutta maltillisin annoksin. Kertapulahdus päivässä riittää.

Rajamäen uimahallin kesätauolla henkilökunta pääsi uittamaan koiria hallissa. Peseytyminen hoidettiin huolellisesti erityisryhmien pesutiloissa ja sen jälkeen pulikoitiin lastenaltaassa. Tästä tehtiin erinomainen video uimahallin kotisivuille, joka sitten aiheutti monissa kuntalaisissa hämmennystä.

Päälimmäinen kysymys oli, miten allas ja pesutilat puhdistetaan koirien jälkeen. Moni allerginen pohti, voisiko enää jatkossa käyttää uimahallia ja uitetaanko siellä säännöllisesti koiria. Useita kuntalaisia oli yhteyksissä minuun videon julkaisun jälkeen ja heitä todella huoletti, mitä kaikkea koirista voi jäädä veteen. Huolimatta siitä, että videolla koirat pestiin huolellisesti ennen altaaseen menoa. Monien mielessä kävivät myös erilaiset loiset ja mahdollisesti koirien niskasta liukenevat punkkilääkkeet.

Tätä itsekin jäin pohtimaan ja soitin terveysvalvontaan. Minulle vastattiin, että tässä on tehty vakava rike ja puhelimessa ollut henkilö ottaa välittömästi yhteyttä esimieheensä ja uimahallin toimitusjohtajaan. Sitten myöhemmin tilanne muuttui ja terveysvalvonta totesi, ettei mitään rikettä ollut tapahtunut.

Uimahallin toimitusjohtaja vakuutti veden vaihtuvan huoltotauon aikana 124 kertaa puhdistusjärjestelmän läpi ja muutoinkin huoltotöiden aikana halli puhdistetaan isosti. Tämän perusteella ei ollut huolta veden tai tilojen puhtaudesta. Toimitusjohtajan mukaan videolla oli opetustarkoitus, jolla haluttiin korostaa sitä, miten likaisina ihmiset menevät uimaan. Tämä kyllä pitää paikkansa, sillä hallietiketin mukaisesti monet laiminlyövät kunnollisen pesun hiuksineen päivineen ennen altaaseen menoa.

Paikkakunnan sosiaalisessa mediassa nousi varsinainen myrsky altaassa. Most evil bitch olin minä, joka luottamushenkilönä kehtasin kyseenalaistaa suloisen uintivideon ja selvittää lainmukaisuuden. Tukkapöllyä tuli myös heille, jotka uskalsivat kyseenalaistaa uimahallin käyttämisen koirauimalana. Yhtäkaikki me olimme ilonpilaajia hiekkaa piparissa. Kävinpä kuitenkin keskustelun asiasta kunnanjohtajan ja uimahallin hallituksen puheenjohtajan kanssa, jotka olivat kanssani samoilla linjoilla.

Asia kuitenkin selvisi ja missään kohtaa ei ollut toimittu väärin, vaikka terveysviranomaisilta ei oltu tarkistettu etukäteen koirauintia. Hyvä näin. Jäin kuitenkin pohtimaan, kuka olisi maksanut viulut, jos koirauinnin yhteydessä olisi tapahtunut liukastuminen, puremavamma tms. Epäilen vahvasti, että vakuutusyhtiö olisi korvausvelvollisuudesta vetäytynyt ja maksajaksi olisi joutunut kunta uimahallin subventointinsa kautta. Miten hyvin on noudatettu Tukesin ohjeita? Onko riskien arviointi ja huolellisuusvelvoite mokattu? Entäpä turvallisuusasiakirja? Onko siellä otettu huomioon eläinten aiheuttamat vaaratilanteet hallissa?

Rajamäen uimahallin hallietiketti ei kiellä eläinten viemistä uimahalliin, pesutiloihin ja altaisiin. En myöskään suoranaista kieltoa löytänyt Finlexistä. Uimahallin ovessakaan ei ole eläimet kieltävää merkkiä.

Koska Rajamäen uimahalli on mahdollistanut koirauinnin terveysviranomaisten hyväksynnällä, niin mepä menemme belgini kanssa halliin uimaan. Käytännössä sinne voi tulla, minkä tahansa eläimen kanssa. Vielä en osaa päättää, ostanko koiralleni lastenlipun vai kerronko koirani melkein 3 vuotta seitsämällä saadakseni ihmisen iän. Odotan kuitenkin innoissani tulevaa uintitapahtumaa.

Lupiinilehto

Torstai 20.6.2024 klo 17.06

Melkoista puukkohippailua ollut viime aikoina Suomessa. Turhia uhreja, elettyjä elämiä ja menetettyjä tulevaisuuksia. Tekoihin ovat syyllistyneet niin kantasuomalaiset kuin maahanmuuttajatkin. En näet tartu tässä pelkkiin Oulun puukotuksiin, vaan väkivallantekoihin kautta linjan.

Koulusurmien suunnittelut, puolison tappamiset mustasukkaisuuden vuoksi ja sairaaloiset vihamielisyydet ulkomaalaistaustaisia kohden ovat räjähtäneet silmille. Kyse ei ole pelkästään Ruotsin-mallista, vaan ongelmat kytevät paljon syvemmällä.

Kun puhumme kunniamurhista, emme voi ummistaa silmiämme sille, että Suomessa on myös puolisoita päästelty hengiltä mustasukkaisuuden vuoksi. Tekijöinä ihan kantasuomalaiset. Esimerkkejä näistä löytyy runsaasti. Vaimoja on löytynyt muurattuna takkaan ja lattioiden alle. On myös muutama mieskin kokenut saman kohtalon.

Elämme yhteiskunnassa, jossa väestö koostuu Suomessa syntyneistä ja Suomeen muuttaneista. Vääjäämättömästi tapahtuu yhteentörmäyksiä. Kaikki rikokset eivät ole jengirikollisuutta, vaan sekaan sopii myös kantasuomalaisia puukonheiluttajia sekä puhdasta kahinointia kulttuurien törmätessä.

En tiedä, voiko helteistä ilmamassaa syyttää kaikesta. Syyt ovat syvällä. Meillä on runsaasti työttömyyttä, päihdeongelmaisia ja mielenterveyshäiriöistä kärsiviä, jotka eivät saa apua tai edes osaa hakea sitä. Raha ei riitä.

Väkivaltarikokset ovat epäonnistumisen merkki yhteiskunnallisesti tai yksilöllisesti. Jokaisen rikoksen takana on ihmistragedia, uhri ja tekijä. Kouluampumiset, tekemättä jätetyt, pahuutta, pahaa oloa, yksinäisyyttä ja pieleen menneitä parisuhteita.

On säälittävää tituleerata ulkomaalaistaustaisia vertaamalla lupiineihin. Olen usein kysynyt, siivoaako kantasuomalainen assan vessat?  Väitän, että suurin osa paskaduuneissa olevia, ovat työn perässä maahan muuttaneita. Kantasuomalaisen kyllä kelpaa vetää kebabbia ja pitsaa huuleen, eikä aasialainenkaan ruoka ota yhtään vastaan. Puhun tässä nimenomaan heistä, jotka tekevät täällä työnsä, eivätkä loisi tai vedätä naisia avioliitoilla. Näitäkin on, ikävä kyllä!

Meidän on integroiduttava vallitsevaan yhteiskuntaan. Emme voi elää pelkästään ulkomaalaisia vihaamalla. Tulevaisuudessa suurin osa hoitotyöntekijöistä tulee olemaan ulkomaalaistaustaisia. Keskitytään opettamaan heille kieli ja ottamaan heidät asiallisesti vastaan. Väestönkasvumme hiipuessa maahanmuuto on voimavaramme.

Hyvää Juhannusta! Varoen vesillä laineita liplattaen.

Kultakala maljassa

Keskiviikko 12.6.2024 - Maiju Tapiolinna

Ihmettelen, millaisesta sisäisestä mekanismista on kyse, kun edelleenkin selitellään ja uskotellaan asioita vaalitappion takana. Kaiketi se on se kuuluisa kultakalaefekti. Polskit onnellisena omasa vedessä evät levällään, etkä huomaa ympäröivää maailmaa.

Vaalitappion syitä ei mielestäni tarvitse etsiskellä. Jo aiemmin olen todennut, ettei säätila tai urheilukilpailut ole olleet esteitä, miksi äänestäjiä ei ole uurnilla näkynyt. En ole ainut, jota ovat ärsyttäneet sakset ja leikkuulaudat. Luulisi, että korkeassa poliittisessa virassa olevalla ministerillä on edes sen verran tilannetajua, ettei moiseen ryhdy. Vähän on kuin entisen pääministerin bilevideot.

Lensikö hattu korkealle vai astuttiinko miinaan? Sopii miettiä, oliko saksikkaan kuvan takana harkittu temppu, jolla aloitettiin lähtölaskenta. Tässä kohtaa saattaa mielikuvitukseni laukata hieman liian vauhdikkaasti. Jos taas kuva julkaistiin luvalla, on harkintakyky pettänyt täysin. Sarkasmiksikin on harvinaisen happaman makuinen. Entäpä Hakkarainen? Hänen ehdokkuutensa evääminen maksoi vähintäänkin yhden paikan verran.

Syylliset pitää saada kiinni. Vasta sitten voidaan lähteä korjaamaan tilannetta. Eu-vaalit eivät kiinnosta? Missä EU, siellä ongelma? Soinin lanseerama slogan onkin nyt oiva selitys sukellukselle. Todelliset syyt kyllä tiedetään, muttei haluta tunnustaa. Tuolloin saattaisi joukkohypnoosi haihtua ja hovin vaatteet vaihtua kerjäläisen ryysyiksi.

Arvostan entisen puoluesihteerin toivetta aikaistetusta puoluekokouksesta, jotta EU-vaalitappio saataisiin keskusteltua jäsenistön kanssa auki. Mielestäni vaade on todella kohtuullinen. Entinen puoluesihteeri Luukkanen näet pisti kaikkensa peliin ja kiersi ahkerasti kenttää yli 60 paikkakunnalla. Hänellä varmasti on todellista tietoa taskussa. Mitenkähän mahtoi nykyinen sihteeri kierrellä?

Kenttä on se työkalu, joka tekee kuningattaria ja kuninkaita. Ilman kenttää saattaa kannatus romahtaa. Ainakaan kenttää ei sovi suututtaa. Kuka sitten ajelee omilla polttoaineilla ympäri maakuntia jakamassa esitteitä ja pystyttelemässä vaalitelttoja. Kun lähdetään kermavaahtolinjalle, on aina vaarana, että se happanee ennen aikojaan tai ei vatkaannu ukkosta ennen.

Miksi sitten kirjoitan tästä? Mielestäni olen oikeutettu ilmaisemaan närkästykseni toimintaan, jolla karkoitetaan äänestäjiä. Hallitusvastuun ymmärrän, leikata pitää, jotta taloutta saadaan elvytettyä. Pitääkö siitä kuitenkaan tehdä pilaa ja kyykyttää vähävaraisia? Edelleen perustan oikeutukseni siihen, että olen sijoittanut kohtuullisen käyttökelpoisen auton verran omaa rahaa puolueen kannatuksen nostoon. Vilpittömänä ajatuksena on ollut ajaa ideologiaa ja suomalaisuutta. Varmasti olen ollut hieman naivi tässä suhteessa. Parhaan vastineen sijoittamalleni rahalle olen saannut äänestäjieni kautta. Saan heidän mandaatillaan hoitaa yhteisiä asioita niin kunnassa kuin alueella.

Se olisi sitten siinä

Sunnuntai 9.6.2024 - Maiju Tapiolinna

EU-vaalit on taputeltu kasaan ja kansa on puhunut. En hämmästele lainkaan Li Anderssonin äänikuningattaruutta. Kaikissa vaalikeskusteluissa hän on esiintynyt asiallisesti ja kiihkottomasti tuoden mielipiteensä ja osaamisensa selkeästi esille. Vasemmistolle tuntuu muutoinkin olevan tilaus tilanteessa, jossa kansalaiset kokevat tulleensa petetyiksi hallituksen taholta.

Kokoomus on voittonsa ansainnut. Hallitusvastuusta huolimatta puolueen kannatus on pysynyt erittäin hyvänä. Isoimmat iskut lienee vastaanottanut Perussuomalaiset, joskin peiliin katsominen olisi myös sallittua.

Ennustin jo viikkoja sitten, että Perussuomalaiset tulevat saamaan EU-vaaleissa ainoastaan yhden mepin. Valittavasta henkilöstä ei ollut pienintäkään epäselvyyttä. Sebastian Tynkkynen on ollut näkyvästi esillä sosiaalisen median eri kanavilla. Hän on lahjakas mediapersoona.

Vaalitappio on aina peiliin katsomisen paikka. Jossain on epäonnistuttu. Syy ei ole vesisade, auringonpaiste tai formulakisat. Tässä kohtaa syyt ovat olleet jo pidemmän aikaa näkyvissä. Ainakin kuplan ulkopuolella. Saksien heiluttelu hallituksen leikkausten yhteydessä saattanee tuntua hauskalta sarkasmilta, mutta sitä se ei ole. Ihmisten hädällä ei ole leikkimistä, vaikka kyse olisi vain muutamasta eurosta. Ministeritasolla on osattava käyttäytyä. Kotona voi sitten irvistellä ja naureskella vapaasti, jos siltä tuntuu. Julkisesti saksikädet muistetaan.

Leikkauksia on tehtävä, se on selvää. Jokainen leikattu sentti on poissa jonkun kukkarosta. Voi kuullostaa itkulta ja kitinältä, kun iltapäivälehtien palstoilla äiti avautuu siitä, miten joutuu muuttamaan pienempään asuntoon. Kyseessä on kuitenkin inhimillisen ihmisen koti, josta ei haluaisi luopua. Kaikki pienituloiset eivät ole valtion varoilla eläviä huijareita. On vain pienet tulot tai mahdottomuus löytää töitä. Jokaisen köyhän sisällä siis ei asu ahne kattoon räkijä.

Painukaa töihin! Aivan varmasti valtaosa työttömistä lähtisi heti töihin, jos työpaikka löytyisi. Valitettavasti vain sitä herkkua ei ole kaikille jaossa. Työhaluttomuus ja työn saannin mahdottomuus eivät ole sama asia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tukien varassa elämistä ei pidä ruokkia. Ketään ei kuitenkaan pidä sormella osoittaa, jos ei aidosti kykene itse elantoaan hankkimaan.

Paljon on muutakin. Petetyiksi itsensä kokevat yrittäjät, huoltoasemalla tankkiaan täyttävät, ja kaikki ne, jotka uskoivat, ettei köyhää enää kyykytetä. Syitä ja seurauksia. Vaalitulos meni pahasti käteen. Sama toistuu, jos ei opita nöyryyttä ja kunnioitusta. Ripaus inhimillisyyttä ei maksa mitään.

Harmaan talouden ruokinta-alusta

Perjantai 24.11.2023 - Maiju Tapiolinna

Harmaata taloutta torjuttaessa olisi syytä tutkia hieman paremmin erilaiset kilpailutussivustot. Voit kilpailuttaa mitä tahansa työtä, palveluita tai kulutushyödykkeitä. Usein näiden kilpailutussivujen takaa löytyy nimekkäitä toimijoita. Ihan erityisen tarkastelun kohteeksi voisi ottaa muuttofirmat.

Paljon käytetty sivusto, muuttomaailma.fi tarjoaa kilpailutusta muutoista. Sivustolla on tiukat säännöt, jotka niin palvelun tarjoajan kuin palvelun ostajan pitää hyväksyä kilpailuttaessaan muuttoa. Käytännössä säännöstö pesee sivuston omistajan täysin vastuusta.

Palvelun tarjoajan kirjautuessa sivustolle kysytään, onko yrittäjällä liikennelupia. Siihen riittää rasti ruutuun kyllä tai ei. Helppoa, ei sen parempaa tarkistusta. Tietenkin vastuu on sääntöjen mukaisesti sen, joka tietoja pimittää tai valheellisesti vastaa.

Hintahaarukat muutoissa ovat todella suuria. On syytä epäillä, ettei kaikilla muuttoja tarjoavilla ole puhtaat jauhot pussissa. Jos hinnoittelu on sitä luokkaa, ettei palkkaa sivukuluineen taatusti pystytä maksamaan, saattanee olla kyse harmaasta taloudesta. Palvelun ostaja taas ei välttämättä tiedä, mitä muuttaminen asianmukaisine työantajavelvoitteineen voi maksaa. Valinta on usein halvin hinta ja kauppa kiinni.

Sitten tullaankin toiminnassa yllätyksiin. Muuttajan tavaroita katoaa, heitetään roskiin, niitä rikkoontuu, eikä kuormaa saada sovitussa aikataulussa perille. Kun lähdetään tutkimaan paremmin, huomataan, ettei yrityksellä ole liikennelupia. Pienellä sosiaalisen median kierroksella saadaan selville, että työnantaja tarjoaa vain pimeää työvoimaa, jättää palkat maksamatta, eikä hoida velvoitteitaan.

Ovatko nämä kyseiset sivustot sitten harmaan talouden ruokinta-alusta? Kyllä ovat. Valinta vaatii vastuuta ja hintatitoisuutta muuttajalta. Usein on helpointa ottaa se edullisin muutto, joka kukkarolle sopii. Vielä houkuttelevammaksi tarjouksen tekee, kun yrittäjä tarjoaa edullistakin edullisemman hinnan ohi tarjoussivuston. Tämä polkuhinnoittelu vie ruuan asiallisten yrittäjien suusta, kun harmaan talouden ammattilaiset jylläävät.

Hallitus tulee, oletko valmis

Keskiviikko 12.4.2023 klo 11.29 - Maiju Tapiolinna

Suomalaisten hyvinvointi on minulle sydämen asia

Torstai 30.3.2023 klo 10.57 - Maiju Tapiolinna

Eduskuntavaaleissa etsitään Suomeen lakien säätäjiä ja päättäjiä. Tehtäväkenttä on laaja ja vaati syvällistä perehtymistä. Vaikutukset ulottuvat läpi Suomen ja omat direktiivinsä tulevat Euroopan unionista monimutkaistamaan päätöksentekoa.

Säädetyt lait vaikuttavat paikallisesti. Tästä nostan esille yksityistielain, joka kaikkine kiemuroineen on osissa kuntia johtanut kyseisten teiden varsille asuville kohtuuttomia ongelmia ja tarpeetonta rahanmenoa. Otetaan esimerkiksi Suomen suurimman maalaiskunnan tapahtumat lyhykäisesti.

Kunta sanoi hoitosopimukset irti. Irtisanomiset hoidettiin kirjeitse ja paikallislehdessä ilmoittamalla. Sopimusten irtisanomiset kohdennettiin osoitteisiin, jotka olivat kunnan viimeisimpänä tietona toimivista tiekunnista vuosien takaa. Osa tieosakkaista oli jo siirtynyt hoitelemaan taivaallisia teitä ja osa muuttanut muualle. Lehtikään ei tavoittanut kaikkia.

Päättäjille hoettiin kunnan taholta kiirettä ja laittomassa tilassa oloa. Sitähän se ei kuitenkaan ollut. Kunta olisi voinut hoitaa yksityisteitä samoin kuin aiemmin. Mahtoikohan suurimpana syynä olla se, että kunta kuvitteli säästävänsä talouden kriisiytyessä. Vai oliko lain tulkinta jäänyt hataralle pohjalle. Yksityistieläisille kuitenkin valkeni karu arki pyytämättä ja yllättäen. Valtaosa heistä ei edes tiennyt asuvansa yksityistien varrella, kun kunta oli teitä hoitanut vuosia.

Läpiajattavien teiden osalta tilanne on ajautunut lähes sietämättömäksi. Julkinen liikenne kuluttaa sorapintaisia teitä, eikä saadut hoitokorvaukset riitä todellisten kustannusten peittoon. Teitä liikennöivät yhtiöt eivät suostu maksamaan käyttömaksua, vedoten Elyn kanssa tehtyyn joukkosopimukseen. Turvallisuus on myös tiekuntien vastuulla. Jos yksityistiellä sattuu liikenneonnettomuus, joka johtuu tien kunnossapidon puutteista, vastaa siitä tiekunta. Osakkaat joutuvat maksamaan kohtuuttomia summia asumisestaan ja liikkumisestaan, jonka pitäisi olla kansalaisoikeus. Tiemaksujen päälle tulee vielä kiinteistövero, josta yleisverona jyvitetään osa taajamien katujen kunnossapitoon.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. On se sitten paikallista, alueellista tai valtakunnallista. Etusijalla pitää olla aina asukkaiden hyvinvointi ja tasapuolinen kohtelu koskee se sitten vaikkapa yksityisteitä tai terveydenhuoltoa. Suomalaisten hyvinvointi on minulle sydämen asia, jonka puolesta tulen taistelemaan eduskunnassa.

Hoitajia, onko heitä?

Perjantai 24.2.2023 klo 15.39 - Maiju Tapiolinna

Suomessa on valtava hoitajapula, jota ei ole saatu ratkaistua 20 vuoteen. Mikään yllätys ei ole ollut, että hoitotyöntekijät loppuvat väestön ikääntyessä.

Valmistuin sairaanhoitajaksi keskelle 90-luvun lamaa, jolloin kaikki sijaiset pistettiin pois, jotta saatiin kustannussäästöjä. Aikajanallani tuo on juuri se kriittinen piste, jossa iskettiin kantapää kiveen. Hoitolalta työttömäksi jääneet hoitajat lähtivät kouluttautumaan uudelleen tai vaihtoivat muihin töihin. Myös jaksaminen joutui kortille, koska työtä tehtiin sillä henkilöstöllä, joka oli saatavilla.

Lamavuosista hoitajien palkka ei ole juurikaan noussut elinkustannusten noususta huolimatta. Työtahti on kiihtynyt ja ammatin arvostus on kadonnut. Nyt ollaan siinä lakipisteessä, että hoidettavat kuolevat koteihinsa hoidon puutteessa, eivätkä hoitajat enää jaksa työssään. Nuoria ei kiinnosta kouluttautua raskaaseen ja vastuulliseen työhön, josta maksettavalla palkalla ei pärjää.

Ratkaisuksi hoitajapulaan on Suomeen jo tuotu ja tullaan tuomaan hoitajia ulkomailta. Heidän koulutuksensa ei vastaa suomalaista tasoa, eikä Suomessa vaadittavaa kielitaitoa ole. Harvalla ikäihmisellä taipuu englanti ja laadukkaaseen hoitoon tarvitaan molemminpuolista ymmärrystä. 

Mitä nopeaa ratkaisua hoitajapulaan ei ole olemassa, sillä nykyisellä palkkauksella alalta pois lähteneet hoitajat eivät palaa. Tonni lisää peruspalkkaan kuukaudessa olisi varmasti se summa, jolla jo kantojen kopsetta takaisin olisi kuultavissa. Leffaliput, liikunta- tai autoetu eivät todellakaan ole ratkaisu. Kutsumuksella ei elä kukaan.

Hoitajien tuontia ulkomailta vastustetaan, mikä mielestäni on ymmärrettävää, mutta mikä ratkaisuksi? On totta, että ulkomaalaisen hoitajan elämä Suomessa ei ole yhtään sen edullisempaa kuin suomalaisenkaan. Heille pitää myös maksaa työehtosopimusten mukaista palkkaa. Senkään varaan ei voi laskea, että poikamiehiä Suomessa riittää.

Hoitajapula on huutava, eikä omaishoitajien varaan voi kotihoitoa laskea. Aprillipäivänä voimaan tulevan hoitajamitoituksen myötä laitospaikkoja joudutaan sulkemaan. Miten sinä ratkaisisit hoitajapulan nopeasti, kun ongelma ei ole hoidettavissa palkankorotus teitse kovinkaan nopeasti?

Poliittinen viisaus ei ratkaise työperäisen maahanmuuton tarvetta

Lauantai 4.2.2023 klo 10.26 - Maiju Tapiolinna

Suomessa tarvitaan yli hallituskausien menevää maahanmuuttopolitiikkaa. Työperäinen maahanmuutto ei voi perustua siihen, että odottelemme, kuka rajan yli tulee. Monet alat tarvitsevat työntekijöitä, joille ei pelkkä kotimainen tarjonta riitä. Teknologiateollisuuden yksi päätavoite on saada maahanmuutosta työvoimaa.

Suomen tulee jalkautua maihin, joista työvoimaa on saatavilla. Osoittaa, että tänne kannattaa tulla elämään työllä. Työperäisten maahanmuuttajien saamisessahan on pelkästään kyse rekrytointikilpailusta. Mehän kamppailemme muiden pohjoismaiden kanssa samasta ongelmasta. Onnistuneesta rekrytoinnista mallia voidaan ottaa esimerkiksi Norjasta ja Hollannista, jotka "johtavat" kisaa. Lorvimaan tuleva porukka on ihan eri kuin ne, jotka aidosti haluavat tehdä työtä.

Pelkällä maahanmuutolla ei työvoimatarvetta ratkaista. Suomalainen kortistossa oleva työvoima on saatava työllistettyä. Tarvitaan rakennemuutos, jossa työn tekeminen on aina kannattavampaa kuin sosiaalitukien varassa eläminen. Jos työstä saadun palkan ja sosiaalietuuksien välinen ero on marginaalinen, valitsee moni mieluummin tuet kuin työn. On toki muistettava, että osalla työttömistä on vahva halu tehdä työtä, mutta esimerkiksi ammattipätevyys tai asuinpaikka asettavat tälle esteen.

Tulevaisuudessa ammatit tulevat muuttumaan teknologian kehityksen myötä. Robotit hoitavat työtehtäviä ja ihminen valvoo robotteja. Tämäkin on osa rakennemuutosta, johon pitää valmistautua koulutusta muuttamalla. Työvoimaa tarvitsevat yritykset on otettava mukaan kolutussuunnitteluun. Osa koulutuksesta tulee toteuttaa työpaikoilla. Korkeakoulutuksen arvostusta on lisättävä ja tavoiteltava Viron mukaista 45 % osuutta nuorista.

Pitovoima on työllistämisen jälkeen tärkeintä työperäisessä maahanmuutossa. Työlupien saantia on nopeutettava, jotta koulutuksen Suomessa saaneet ulkomaalaiset saadaan työllistettyä Suomeen. On hukkaan heitettyä rahaa, jos ensin koulutamme ja sitten osaaja lähtee toisiin maihin työskentelemään.

Oikean maahanmuuttopolitiikan kehitykseen tarvitaan yrityksiä, asiantuntijoita ja poliitikkoja. Pelkkä poliittinen viisaus ei ratkaisuun riitä.

Vallan hillotolpat

Perjantai 3.2.2023 klo 10.24 - Maiju Tapiolinna

Politiikka on arvovalintoja, joita jokainen joutuu tahollaan pohtimaan. Ei ole olemassa yksiselitteistä puolueen linjaa, jota yksilö ajaa. Se muotoutuu omien ajatusten ja ympäröivän yhteiskunnan tarpeiden perusteella. Se on yksilön vapautta.

Mitään ei voi, eikä pidä kirjoittaa kiviin pysyvästi. On pystyttävä muuttumaan. Eläminen menneisyydessä on kuin söisi parasta ennen päiväyksen ohittanutta einestä. Pitää katsoa tulevaisuuteen. On hyväksyttävä se tosiasia, että nykyisyyttä ohjaavat vahvat ideologiat. Niiden kampittamisen sijaan tulisi pysähtyä pohtimaan, miksi.

Erityisesti vaalien alla käydään voimakasta vastakkainasettelua. Röyhistellään rintaa ja hoetaan minä, minä. Sosiaaliseen mediaan tupsahtaa joukko ehdokkaita, joista ei vaalien välillä kuule mitään. Höyhenet pitää saada näkösälle pöyhkeinä.

Puoluepolitiikkaa ja ohjelmia voisi kuvailla anekaupaksi. Hyvillä lupauksilla koetetaan sovitella tekemättömäksi jäänyttä sanahelinää. Päästetään taistelukoirat irti ja mätetään kilpailevaa puoluetta kuin roskaruokaa hampurilaisbaarissa.

Mitä tästä kaikesta jää käteen äänestäjälle? Äänestääkö hän puoluetta vai henkilöä? Joka tapuksessa ääni menee puolueelle. Riittävätkö kivat kuvat somessa vai antaako äänensä kirjoituksille, joita voidaan mitata metrimitalla. Äänestäjän vastuu on suuri hänen valitessaan edustajaansa. Voi olla niin, että kaunopuheiden jälkeen arki iskee märän rätin kasvoille ja käteen jää tyhjä vaahtokarkkipakkaus.

Pian on taas se hetki, jolloin puheet punnitaan ja arvoista päätetään. Kun vaalitulos kopsahtaa pöytään, unohtuvat viisi hyvää ja kaksi kaunista. Terrierimäinen lauma poliitikkoja taistelee vallasta. Hillotolpat viuhuvat ja takakontit aukeavat.

Epäinhimillinen kuolema ostosreissulla

Sunnuntai 8.1.2023 klo 14.48 - Maiju Tapiolinna

Viime päivinä on uutisoitu vartijoiden ylettömästä voimankäytöstä. Viimeisin ja järkyttävin uutinen tuli kauppakeskus Iso Omenasta, jossa vartijoiden taltuttamistilanteessa kuoli naishenkilö.

Mitään parempaa tietoa siitä, mikä edelsi tapahtumia, ei ole. On vain arvailuja, että kyseinen nainen olisi mahdollisesti aiheuttanut häiriötä kauppakeskuksen liikkeessä reklamoidessaan ostoksestaan. Tapahtumat tullaan varmasti tutkimaan perinpohjaisesti. Iltapäivälehdissä olleiden tietojen mukaan vartijoita epäillään kuolemantuottamuksesta.

Niskakarvani nousivat kuitenkin pystyyn lukiessani keskusteluja somessa. Epäiltiin, että kyseessä oli narkkari, laitapuolenkulkija, näpistelijä, sekopää, mielisairas, sairauskohtauksen saanut jne. Johtopäätöksenä tästä saattoi lukea, että on hyväksyttävää käyttää kovia voimakeinoja tällaisissa tapauksissa. Karkeasti sanottuna, jopa kuolema voidaan hyväksyä, jos taltutetaan vaikkapa sitä psykoosissa olevaa narkkaria. Minne on kadonnut ihmisyys? Eikö tavan tallaajasta poikkeava olekaan enää ihminen? Oikeuttaako se todellakin järjettömään voimankäyttöön? Pahasti ovat menneet puurot ja vellit sekaisin yhteiskunnassa.

Henki lähtee keneltä tahansa, jos päällä makaa lähemmäs 400 kg raavaita miehiä. Keuhkot painuvat kasaan, kylkiluut saattavat murtua ja tästä aiheutua ilmarinta. Hapenpuutteesta seuraan sydänpysähdys, aivojen vaurioituminen ja kuolema. Hapenpuutteessa oleva ihminen varmasti riuhtoo saadakseen happea. Ei riuhdo riehuakseen. Jotain oleellista on jäänyt oppimatta koulutuksessa tai testosteronit ovat ottaneet vallan. Kuten aiemmin jo sanoin, tapahtuman taustoja ei tiedetä. En voi silti hyväksyä, että kenenkään kuolemaa aiheutetaan järjettömällä voimankäytöllä.

Tapahtuneesta ei tietenkään voi syyllistää koko vartijoiden ammattikuntaa. Tiedän ja tunnen useita vartijoita, jotka hoitavat työnsä suurella ammattitaidolla, eikä heiltä varmasti tapahdu ylilyöntejä. Tämän ikävän tapahtuman toivon kuitenkin vaikuttavan voimankäyttötilanteisiin jatkossa. 

Osanottoni uhrin läheisille ja voimia surussanne. 

Tanskalaista järkeä maahanmuuttopolitiikkaan

Lauantai 17.12.2022 - Maiju Tapiolinna