Yksityisteitä koskeva päätöksenteko Nurmijärvellä

Lauantai 1.5.2021 - Maiju Tapiolinna

Useaan otteeseen olen kertonut yksityistieasian päätöksenteosta Nurmijärvellä omasta näkökulmastani. Kun se meille ensimmäisen kerran tuotiin teknisen lautakunnan käsittelyyn huhtikuussa -19 tehtiin minulle selväksi jo puheenjohtajapalaverissa viranhaltijoiden kanssa, että olemme laittomassa tilassa yksityisteiden suhteen. Viranhaltijan esityksen mukaisesti teimme päätöksen lautakunnassa. Se oli tieto, johon meidän oli luotettava ja olihan myös päättäjän näkökulmasta huolestuttavaa, jos päätöksentekoa ollaan tekemässä 4 kk lain voimaantulon jälkeen ja kunnassa ollaan laittomassa tilassa.

Aika nopeasti alkoivat useat yksityisteiden varsilla asuvat ottamaan yhteyttä päätöksestä ja aloin epäillä tekemämme päätöksen oikeellisuutta. Selvittelin sitä usealta taholta ja teimmekin joulukuussa -19 Perussuomalaisten valtuustoryhmänä valtuustoaloitteen, jossa esitimme, että yksityistiehankkeelle otettaisiin aikalisä vuoden -21 loppuun asti ja luotaisiin sinä aikana kuntalaisia tasapuolisesti kohteleva yksityistiekriteeristö.

 Mielenkiintoista on, että tuota aloitetta ei monesta pyynnöstä huolimatta ole kunnan taholta saatu tuon joulukuisen valtuustonkokouksen liitteeksi. Aloite on kylläkin kirjattu kunnan järjestelmiin, koska se keväällä -20 tuotiin valtuuston käsittelyyn ja käsittelyn pohjalta katsottiin, ettei se anna aihetta toimenpiteisiin. Tuolloin myös tekemäämme aloitetta syyteltiin populistiseksi keinoksi päästä julkisuuteen.

Tämän jälkeen kaikissa päätöksentekoprosesseissa aloin jättämään eriävää mielipidettä yksityisteitä koskeviin asioihin. Eräs mielipiteeni käännettiin erään luottamushenkilön toimesta niin, että vastustaisin yksityisteille maksettavia korvauksia. Näinhän ei tietenkään asian oikea laita ole ollut.

Uuden vahvan yrityksen puuttua läpiajettavien yksityisteiden avustusmalliin teimme Kokoomuksen Jari Vainion kanssa joulukuussa -20 uudella valtuustoaloitteella. Tähdensimme edelleen sitä, että keväällä -19 teknisen lautakunnan tekemä päätös asettaa tiekunnat eriarvoiseen asemaan erityisesti läpiajettavien teiden suhteen. On ihan pelkällä arkijärjellä perusteltavissa, että säännöllinen raskaan kaluston liikennöinti kuluttaa tietä enemmän kuin tien varrella asuvien oma liikenne.

Samassa kokouksessa Kesk Kalle Mustonen teki aloitteen, jolla selvitettäisiin teknisen lautakunnan päätöksenteon oikeellisuus, jota KPMG selvittää tällä hetkellä. Uskon myös, että selvitys tulee olemaan puolueeton. Teknisen lautakunnan puheenjohtajana olen ollut KPMG:n haastattelussa ja vastaillut heidän esittämiinsä kysymyksiin. Myös valtuuston puheenjohtaja Kallepekka Toivonen ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Virpi Räty ovat olleet haastateltavina samoin kuin päätöksenteossa mukana olleet viranhaltijat. Tutkimuksen pitäisi valmistua nyt ihan lähiaikoina, eikä sen julkisuudesta käsittääkseni pitäisi olla mitään epäselvyyksiä, vaikka kuntalaiset näin epäilevätkin.

Tämä monimutkainen ja sekava päätöksentekoprosessi ykstyistieasiassa ei liene ainut, jossa me luottamushenkilöt olemme tehneet päätöksiä vaillinaisilla tiedoilla. En väitä, että meitä harhaanjohdettaisiin tarkoituksellisesti, vaan inhimillisiä virheitä ja väärinkäsityksiä tapahtuu. Huolestuttavinta on pitää jääräpäisesti kiinni päätöksestä, vaikka huomaisikin sen menneen pieleen. Ryhdikästä on nostaa asia uudelleen käsittelyyn ja tehdä korjausliike. Ei tämä sen kummempaa ole. 

On ihan ymmärrettävää, että yksityisteiden hoitokunnat valvovat oikeusturvaansa ja tekevät kantelun oikeusasiamiehelle ennen määräajan umpeutumista, koska eivät ole kunnan osalta saaneet vastauksia. Hoitokuntien syyllistäminen on tässä kohdassa täysin hölmöä. Se, mitä henkilökohtaisesti karsastan, on että kunta lähtee oikeustoimiin kuntalaisiaan vastaan. Muita vaikuttamiskeinoja on oltava. Vanha sanonta sanoo, ettei ruokkivaa kättä kannata purra.

Kommentoi kirjoitusta.

Kansa rakastaa, kilpailijat vihaavat. Mikä se on? PS

Perjantai 23.4.2021 - Maiju Tapiolinna

Sinikeltainen paku kurvaa parkkiin. Autosta nousevat kaksi perussuomalaista kipaisemaan kahvit huoltoaseman baarista. Hädin tuskin he ehtivät istumaan alas, kun jo vikkelä kuntalainen tulee jututtamaan heitä. Ensin vaihdetaan pari sanaa säästä, mutta sitten päästään jo asiaan.

Mikäs siinä on, että teitä persuja vihataan niin kovaa? Kun tuolla vähän joka puolueessa änkyröidään teistä, etsitään vikaa ja syytellään, pohdiskelee jututtamaan tullut kuntalainen. Olen minä tätä peliä jo pitkään seuraillut. Luulevat olevana niin nohevia ja mustamaalaavansa teitä. Tuolla somessa minä näitä juttuja olen lukenut ja kuului niitä samoja tuolla teltoilla ennen tätä koronaa, hän vielä jatkaa.

Kyseinen kuntalainen ei ollut ainutkertainen kysyjä. Tätä samaa pohtivat monet muutkin. Yhteisten asioitten hoitoon eivät Perussuomalaiset kelpaa, mutta pilkan kohteeksi kylläkin. Edellä kerrottu esimerkki oli nurmijärveläisen äänestäjän pohdintoja, mutta sopisi toki, minne tahansa kuntaan Suomessa. Vastaavanlaisia kysymyksiä, kun kuulee toistuvasti.

Vaaliaika on aina kiimaista menoa. Ääniä kalastetaan tempulla, jos toisella. Ihan tavalliset ja hyväkäytöksiset ehdokkaat muuttuvat toisiaan kohtaan rääväsuisiksi sanan miekalla hyökkääjiksi. Aiemmin sopuisasti heitetyistä herjoista tulee luoteja, jotka kohdistetaan yhteen maaliin. Some-kielellä tätä kutsutaan maalittamiseksi. Vastapuolen puolustautuessa hyökkäystä, on olemassa oma terminsä, uhriutuminen.

Tottahan on se, että Somessa on helppo heittää, mitä vain. Muutama nopea näppäimistön näpäytys ja enter. Sinne meni ja upposi vastustajan nahkaan kuin veitsi kuumaan voihin. Eipä näistä piikeistä ole vastuussa yksin poliittisen statuksen omaavat henkilöt, vaan sivalluksia tulee ihan tavan kansalaisilta, ja nekään eivät kohdistu pelkästään Perussuomalaisiin, vaan tasapuolisesti laidasta laitaan. Oman osansa saavat myös viranhaltijat, syystä tai syyttä. Kyseessä on tämän ajan ilmiö, joka vaatii kasvattamaan paksua nahkaa ja arvostelunsietokykyä tai sitten kannattaa pysyä somesta poissa.

Hyvänä ajatuksena on Nurmijärvellä heräillyt ajatus maalittamattomaksi kunnaksi julistautumiseksi. Tehtäisiin yhteiset pelisäännöt, miten toimitaan. Erittäin hyvä ajatus, jota kannatan lämpimästi, jos se kattaa niin viranhaltijat, luottamushenkilöt kuin ketkä tahansa kuntalaiset. Miten tätä sitten valvottaisiin ja millaisiin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, kun sopiva veitsi taas uppoaa maaliin? Sanoisin, että tässä ollaan villakoiran ytimessä. Meillä ei ole olemassa lakia maalittamisesta. Mikä on maalittamista, kuka kokee minkäkin asian maalittamisena. Hyvin subjektiivisia lähtökohtia. Pystytetäänkö kunnantalon parkkipaikalle häpepaalu, jonne kaikkien sopimattomuuksia laukovien kuvat ripustetaan näkösälle? Maalittamaton kunta, hieno ajatus, mutta vaikea toteutus.

Jos sitten palataan takaisin tähän persuvihaan. Käytän muuten ihan sujuvasti sanaa persu kuvaamaan meitä perussuomalaisia, koska itselleni se on lähinnä hellittelysana, synonyymi sanalle perussuomalainen. Väittäisin, että viha kumpuaa uutta ja erilaista kohtaan. Se on pelkoa ja ahdistusta, joillekin jopa syvää inhoa erilaisuutta kohden. Erilaisuus sallitaan, jos se kohdistuu yleisesti hyväksyttyihin aatteisiin kuten sukupuoleen, ilmastonmuutokseen tai kansalaisuuteen, mutta perussuomalaisuutta ei sallita. Siinä on jotain niin syvällistä ja läpitunkevaa pahuutta.

Tuo edellä esittämäni oli hyvin karrikoitu esimerkki. Perussuomalaiset ovat tuoneet ja tuovat uutta ja erilaista poliittista ajattelutapaa. Populistista niin kuin yleensä heitetään. Jos populismia pohditaan terminä tarkemmin, on se puhtaasti jokaiseen poliittiseen puolueeseen kuuluvaa toimintaa. Sitä tulee niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltäkin. Se voidaan kokea joko demokratiaa heikentävänä tai lisäävänä. Hyvin luonnollinen ilmiö poliittisessa päätöksenteossa. Vaaleja ajatellen perussuomalaisten äänekäs vastustaminen on myös tavallaan kansan kiihottamista puoluetta vastaan.

Pelko, ahdistus ja tuska nousee gallupeista. Kun perussuomalaisten kannatus nousee, niin meteli kovenee. Tässäkään perussuomalaiset eivät ole ainoita. Tämäkin kuuluu tyypilliseen vaalipropagandaan, jota harjoittaa joka ainokainen puolue. Itse en ota tätä metelöintiä pahana ilmiönä. Tärkeintä politiikassa on, että puolue jää äänestäjien muistiin. Tätä varmaankin voitaisiin kutsua ilmaiseksi mainonnaksi.

Yhteenvetona toteaisin lopuksi, että Nurmijärvellä kyetään tekemään hyvää yhteistyötä yli puoluerajojen, vaikka välillä räiskyykin. Vaalien jälkeen on puhallettava yhteen hiileen ja unohdettava vaalikirveet. Uudet valtuutetut istahtavat toivottavasti valtuustosalin penkkeihin ja ottavat ohjat käsiin kohti ilmiömäistä Nurmijärveä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nurmijärvi, kuntavaalit, some, perussuomalaiset

Maailma muuttuu - muutummeko me?

Perjantai 16.4.2021 - Maiju Tapiolinna

Tuleva Keskon logistiikkakeskus on Nurmijärvelle ylpeyden aihe. Ilvesvuoren upea työpaikka-alue täydentyy merkittävällä yrityksellä, joka tuo myös työpaikkoja kuntaamme. Rohkeimmat arvelevat logistiikkakeskuksen työllistävän useamman sata, jopa tuhat työntekijää. Olen hieman epäilevällä kannalla nykyisellä logistiikan kehitysvauhdilla ja väitänkin että vain puolet oletetuista työpaikoista toteutuu.

Jos suomalainen yritys haluaa menestyä globaalien verkkokauppajättien puristuksessa, on sen pystyttävä vastaamaan logistiikan kehitykseen. Tämä ei tarkoita pelkästään kiskoilla kolistelevia junia, laineilla liplattavia laivoja tai kumipyörillä kulkevaa rekkaliikennettä. Ratkaisevin tekijän on toimiva sisälogistiikka, joka lähtee liikkeelle asiakkaan tilauksen kolahdettua sähköisestä postiluukusta sisälle.

Olemme tottuneet siihen, että keräily tapahtuu ihmistyövälitteisenä koneellisena tai manuaalisena keräilynä. Tälle tielle jäävä sisälogistiikka tulee olemaan viimeinen naula yrityksen kirstuun. Ihmiskäsi ei parhaallakaan vauhdilla pärjää tulevaisuuden robotti-insinöörille, joka täysin automatisoidusti hoitaa keräilyn ja keskinäisen työnjohdon automaattisesti liikkuvien trukkien ja kuljetusalustojen välillä. Ihminen on siirtynyt kuljettajan paikalta operaattoriksi konsolin äärelle ja tämä tarkoittaa myös muutosta työhön. 

Tulevaisuudessa työtä tulee yksinkertaisesti olemaan vähemmän ja siihen on tottuminen. Perinteisiä ammatteja katoaa ja niiden tilalle tulee uusia. Ei kuitenkaan tarpeeksi, että kaikille riittäisi töitä. Ihminen joutuu löytämään elinkeinonsa uudelleen. Osana tätä muutosta näen jo bloggareina itsensä elättävät ja somesta rahansa löytävät. Kekseliäisyys tulee olemaan valttia.

Covid pandemia on polkaissut nettikauppaan vauhtia ja samalla viimeistellyt kivijalkakauppojen kohtalon. Kauppakeskukset näivettyvät ja kalliit vuokratilat ammottavat tyhjillään. Muutos tapahtuu kaikkialla. Jopa sekin, että Kiinasta tulee uusi johtava suurvalta, haluttiin tai ei. Teknologia kehittyy, joka putoaa kyydistä, jää rannalle.

Kommentoi kirjoitusta.

Se hiuksenhieno ero

Perjantai 2.4.2021 - Maiju Tapiolinna

Perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen on jälleen leivättömän pöydän ääressä selittelemässä sanomisiaan. Tynkkynen toi kuntavaalikampanjassaan 2017 esille hänelle lähetettyjä viestejä omissa somepäivityksissään. Ei satuja, vaan elävän elämän tapahtumia, joissa kaikissa oli jokin maahanmuuttoon liittyvä vaikutin hänelle kerrotun mukaisesti. Tavallinen kansalainen oli kertonut omakohtaisia kokemuksiaan, joita Tynkkynen sitten jakoi somessa.

Jonkun mieli oli pahoitettu ja Tynkkynen ilmiannettiin päivityksistään. Syyttäjän mukaan kyseessä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Kansanedustaja vastatkoon sanomisistaan raastuvassa. Tässä kohtaa jotain menee pieleen. Jos kansanedustaja ei saa kertoa julkisesti sitä, mitä tavan tallaaja kertoo hänelle, on se näkökulmastani katsottuna sananvapauden rajoittamista.

Edellisen tuomion saatuaan Tynkkynen totesi, että parasta olla hiljaa, kunnes on saanut säästetyksi seuraavan oikeudenkäynnin kulut. Sarkastista, mutta kuvaa hyvin sananvapauden ja maalittamisen maailmaa. Tästä aasinsiltana pohdinkin, mitä eroa on sananvapaudella ja maalittamisella.

Ajan ilmiö on uhriutua, syyttää maalittamisesta ja samalla kaataa lokaa erilaisen ajatusmaailman omaavan niskaan. Arvostelu ei ole sallittua, mutta palautteen antaminen on suorastaan velvollisuus. Someryhmissä tämä tulee mainiosti esille. Jos yksikin ryhmän jäsen kokee oman ideologiansa olevan uhattuna, alkaa somehyökkäys sanojaa vastaan, johon yhtyy kymmenkunta muuta ryöpyttämään väärää mielipidettä. Mikäli ryöpytettävää tullaan puolustamaan, on se palautteen antajien maalittamista. Koetaan, että hyeenalauma saapuu paikalle ulvomaan.

Sananvapauden puolustaminen on maalittamista. Nämä kaksi termiä kulkevat käsi kädessä kuin rakastavaiset. Termien ero on hiuksenhieno tai pikemminkin yhteys, joissa niitä käytetään. Sanomalla mielipiteesi maalitat, kun taas maalittaja käyttää sananvapautta kertoakseen mielipiteensä.

Oma ilmiönsä on myös se, että saatua palautetta esimerkiksi työssä suoriutumisesta ei osata ottaa vastaan. Se koetaan maalittamisena ja avoimen keskustelun sijaan herääkin halu lähteä käräjille katsomaan, kuka olikaan oikeassa. Ymmärrän toki, että joskus saatu palaute herättää voimakkaan vastustuksen sanojaa kohtaan. Silti kuitenkin mielestäni pitäisi hetki harkita, millä kuormittaa poliisia ja oikeuslaitosta.

Luottamushenkilönä ole toistuvasti sananvapauden ja maalittamisen kohteena. Vastakkaisesta näkökulmasta katsottuna omaan väärän ideologian, väärät mielipiteet ja väärän puolueen. Oleellista tässä vastakkainasettelussa on se, että maalitus ja sananvapaus on yhtä. Maalittaja rajoittaa sananvapautta ja sananvapaus on maalitusta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntavaalit, nurmijärvi

Nurmijärvi ylivoimaa

Perjantai 26.3.2021 - Maiju Tapiolinna

Nurmijärvi tunnetaan yritysystävällisenä kuntana, joka tarjoa monipuolisia tontteja ja palveluita sekä toimiville että aloitteleville yrityksille. Kunnan sijainti on myös liikenteellisesti ihanteellinen. Puolessa tunnissa pääsee niin Helsinki-Vantaan lentoasemalle, Vuosaaren satamaan kuin isolle kirkolle Helsinkiin.

Kunnan yritysalueiden helmenä pidetään Helsinki-Tampere moottoritien välittömässä läheisyydessä olevaa Ilvesvuoren teollisuusaluetta. Alueelle on sijoittunut logistiikka-alan yrityksiä, elintarviketeollisuutta, vuokrattavaa varastotilaa, kuin myös lukuisia pienteollisuuden tarpeita tyydyttäviä pienyrityksiä.

Pohjois-Nurmijärven Rajamäelle ovat keskittyneet kunnan suurimmat teollisuuslaitokset. Alkoholijuomia pullottava Altia, entsyymejä valmistava Roal ja kaksi maaliteollisuuden tuotantolaitosta Teknos sekä Premix. Nämä yritykset ovat myös kunnan suurimpia työnantajia.

Eteläisen Nurmijärven Klaukkala tarjoaa päivittäistavarakaupan palveluita muita taajamia enemmän. Alueelle on myös keskittynyt erityyppistä pienteollisuutta, joka palvelee niin yksityisiä kuin yrityksiäkin. Klaukkala kasvua ohjaa pääkaupunkiseudun välitön läheisyys ja asumisen edullisemmat neliöhinnat.

Isot teollisuuslaitokset ovat toimineet kunnassa kymmeniä vuosia. Pisin tuotantolaitoshistoria on Altialla, joka perustettiin Rajamäelle vuonna 1888 puhtaan lähdeveden ja rautatien vuoksi. Päivittäistavarapalveluiden painopiste on viimeisten 50 vuoden aikana siirtynyt pohjoisesta etelään, joka johtuu Klaukkalan voimakkaasta kasvusta. Kirkonkylä saa valikoimaa palveluilleen Lidl-Tokmanni liikerakennuksen valmistuttua.

Kuntavaltuutetun silmin näen Nurmijärven kasvavan ja kehittyvän voimakkaasti seuraavien 20 vuoden aikana. Erityisesti tulevat kehittymään logistiikka- ja varastopalvelut. Pääasiallisin kasvu tulee tapahtumaan Helsinki-Tampere moottoritien varressa, Hanko-Mäntsälätien ja Klaukkalan ohikulkutien läheisyydessä. Kunnan strategia on houkutella uusia yrityksiä kuntaan ja lisätä tällä tavoin niin kunnan työpaikkoja kuin taloudellista tuottoa.

Nurmijärven ylivoimaa on logistisesti keskeinen sijainti lähellä pääkaupunkiseutua valtatien varressa. Kunnan on aktiivisesti hankittava maaomistuksia kasvualueiden välittömästä läheisyydestä ja kaavoitettava alueet pikaisesti. Pikajunaan ei voi hypätä keskeltä peltoa, vaan kyytiin on noustava ennen sähkömoottorin starttia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nurmijärvi, kuntavaalit, some

Mihin menet kuntapolitiikka!

Perjantai 19.3.2021 klo 21:56 - Maiju Tapiolinna

Mitä on tapahtunut vuosikymmenten aikana? Silloin ennen naiset olivat kauniita mekoissaan ja miehet komeita puvuissaan. Valtuuston penkeissä istuttiin katse tiukasti kohti puheenjohtajaa, eikä puuhattu muuta. Valtuutettu oli asuinpaikkansa silmää tekevä ja kunnioitusta herättävä. Osattiin silloinkin herjata ja parjata, mutta se tehtiin tyylikkään kohteliaasti.

Päätöksentekokulttuuri on vahvasti muuttunut niiden 17 vuoden aikana, jotka olen ollut vaikuttamassa Nurmijärven kuntapolitiikassa. Vielä luottamushenkilöurani alkuaikoina päätöksenteko perustui pitkälti puolueitten ohjelmiin ja ryhmäkuriin. Tapana oli, ettei viranhaltijoiden päätösesityksistä juurikaan poikettu. Asiat oli valmisteltu ja kumileimasin saattoi toimia.

Sitten tuli muutos. Ensin askel kerrallaan, pari harppausta ja juoksuaskelin eteenpäin. Muutoksentekijä oli tietoyhteiskunnan kehitys. Ensin oli internet, sitten tuli some niin hyvässä kuin pahassa ja kirjahyllyssä lojuva tietokirjasarja muuttui biteiksi. Tietoa oli helpompi hakea. Vastauksia kysymyksiin löytyi nopeasti. Ei sen niin väliä ollut, oliko kaikki tieto tismalleen oikeaa.

Valmiiksi pureskellut päätösesitykset eivät enää menneetkään sukkana läpi. Esityksiä muutettiin, käytiin vilkasta keskustelua ja äänestettiin entistä useammin. Kuntalaiset heräsivät somessa samoin kuin luottamushenkilöt. Päätöksentekoa oli nopeampi arvostella julkisesti ja parasta oli heittää se viimeinen sana pilkun jälkeen.

Toisinaan tuntuu, että päätöksenteko on kärsinyt inflaation. Hyvät käytöstavat ovat kadonneet, luottamushenkilöille tuodaan päätöksentekoon nopeasti kyhättyjä esityksiä ja kuntalaiset ovat oppineet valvomaan omia etujaan.

Parempi valmistelu ennakoi vähemmän ongelmia ja sujuvoittaa toimintaa. Tulevalla valtuustokaudella toivoisin näkeväni hyväkäytöksisiä ja toisiaan kunnioittavia luottamushenkilöitä. Ei olisi pahitteeksi, jos viranhaltijat tiedostaisivat kuntalaisten olevan työnantajiaan.

Se voima, joka nyt käytetään keskinäiseen nahisteluun, voitaisiin valjastaa rakentavaksi yhteistyöksi. Voima on meissä, sinussa ja minussa. Me yhdessä teemme kunnan meidän näköiseksemme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nurmijärvi, kuntavaalit, some

Arvostettu kuolema

Perjantai 24.1.2020 - Maiju Tapiolinna

Tänään kuulin ehkä yhden typerimmistä kysymyksistä, kun puhutaan kuolevista. ”Miksi hoitaja istuu kuolevan vieressä? Onko siihen jokin syy?” Kukaan ei halua olla yksin lähdön hetkellä. On pakko myöntää, että esitetty kysymys satutti syvältä hoitajan sielua. Kenenkään ei pidä kuolla yksin, jos vain on mahdollisuus olla läsnä kuolevan viimeisillä hetkillä.

Olin vain 18-vuotias hoitaja, kun ensimmäisen kerran kohtasin kuolevan ihmisen. Syksyn pimeinä tunteina pidin kiinni kädestä, rauhoittelin ja olin läsnä kuolemassa. En tiennyt, miten minun olisi pitänyt olla, mutta olin läsnä. Halusin osoittaa välittämistä ja saatoin täältä rajan yli. Olin toki tuota ennen nähnyt isoäitini kuolleen ruumiin, mutta läsnä en ollut aiemmin ollut.

Tuon syksyisen yön jälkeen olen saatellut monta rajan yli pois maallisesta elämästä. Minulle on tärkeää se, että kuoleva tietää, ettei ole yksin ja hänestä välitetään. Kukaan ei meistä synny yksin, miksi pitäisi kuolla. Viimeiset elämän henkäykset päättävät ihmisen tarinan maan päällä.

Kuolema on aina ollut tabu, vaikka se on yhtä luonnollinen kuin syntymä. Vääjäämättä jokaisella meillä se on edessä iästä riippumatta. Jos on mahdollista, ei kenenkään pidä kuolla yksin. Onnettomuudet ovat yllättäviä ja niissä ei ole mahdollista olla läsnä, mutta ennalta tiedossa olevassa lähdössä kyllä.

Ihmisen arvokkuus ei katoa kuoleman hetkellä. Hän on elänyt oman elämänsä sen mukaan kuin hänelle on elämää suotu. Kukaan meistä ei voi kyseenalaistaa läsnäoloa kuolevan vierellä. Tiedän, ettei ole helppo kohdata omaa kuolevaisuuttaan, joka usein pelottaa pois raskaasta tilanteesta. En koskaan ole katunut yhdenkään ihmisen viimeiselle saattomatkalle osallistumista. Pieni pala heistä on jäänyt sydämeeni. Se pieni pala, josta empaattisuus ja lämpö elämää kohti kumpuaa. Se voima, jolla pystyy seisomaan kuolevan vierellä lohduttaen. Todellista rohkeutta on olla läsnä lähdön hetkellä.

Kommentoi kirjoitusta.

Vahva pilaantuneen käry

Lauantai 4.1.2020 - Maiju Tapiolinna

Olen tässä viikon verran maistellut Facebook-bannia, joka on tullut perättömien ilmiantojen seurauksena. Julkaisemani kuvat kissoista, joulukinkusta ja -kuusesta saivat tietyn kalalle haisevan yhteisön hyrisemään. Kuvat ilmiannettiin väkivaltaa sisältävinä ja Facebook sulki profiilini. Ilmoitin Facebookin ylläpitoon, että kuvani vaativat uudelleen tarkastelun, koska niiden sisällössä ei ole mitään väkivaltaista. Muutamaa tuntia myöhemmin julkaisuni palautettiin Facebookiin, mutta banni jäi. Saan siis lusia some-vankilassa viattomana 30 päivän ajan.

Toistuviin banneihini ei juuri syytä tarvitse etsiä. Olen päässyt niin silakkaverkon kuin valeuutinen persulandiasta verkoston lemppariksi eli heidän näkökulmastaan ajateltuna vakavaksi poliittiseksi uhaksi. Tämä on sitä kuuluisaa rasismin vastaista taistelua, jossa uuniin joutuva possuressu koetetaan pelastaa tai pierevä lehmä nähdään uhkana yhteiskunnalle.

Luin tänään julkaisun, jossa sanottiin, ettei ole merkityksetöntä, mitä syöt. Vihreälle kallistuva ajatus oli, että ainoa oikea ruokavalio on teollisesti tuotettava kasvisruoka, jonka tuotantoprosessien päästöistä ei olla kiinnostuneita tai ainakin kuvitellaan niiden olevan kunnon pihviä pienempiä. Makkaraa ja pihvejä halutaan syödä, mutta ne pitää olla lihattomia ja kanattomia. Kysynkin vain, miksi pihvejä tai nakkeja? Miksi suotta lainata lihaan oleellisesti liittyviä termejä, jos haluaa syödä lehtikaalia kypsänä tai raakana.

Kasvisruokavaliossa ei ole mitään vikaa. Minun puolestani saa olla vegaani, jos haluaa rajoittaa syömisiään. Nuoruudessa olin vuosikausia kasvissyöjä, mutta palasin sittemmin lihaa, kalaa ja kanaa sisältävään ruokiin. Edelleenkin ja usein valitsen lihan sijasta kasvisruuan, mutten tuomitse lihansyöjiä tai pidä mitenkään erityistä älämölöä syömisistäni. Joskus toki huomautan olevani ruokavammainen, mutta se taasen juontaa juurensa keliakiastani. Kappas hiilidioksidipäästöjen osalta ei ole päästy selkeään ymmärrykseen tuottaako lehmä pieruillaan enemmän päästöjä kuin nyhtökaura.

Silakoista puheen ollen elävästi muistuu mieleeni esikoistyttäreni odotusaika. Järkyttävä raskauspahoinvointi lähti liikkeelle syötyäni raejuustolla täytettyjä silakkapihvejä. Yhä edelleenkin yökkään saman ruuan kohdalla, vaikka kalaherkut muutoin uppoavat kuin kuuma veitsi voihin. Ei siis ihme, että silakoista puhuttaessa tunnen nenässäni hyvin vahvaa hapansilakan käryä. Tässä ihmeellisessä kalojen valtakunnassa silakat ovat muuttuneet piraijoiksi. Jos yhteiskunnallista keskustelua halutaan sekä poistaa muodissa olevaa rasismia, ei se onnistu syyttelyperiaatteella, uhkailuilla tai muutoin ala-arvoisella käytöksellä. Ainoa oikea tapa on avoin keskustelu, johon silakka ei pysty, koska muutoin se oikea tarkoitusperä paljastuisi.

Voin hyvin elää some-bannissa, se ei rajoita sananvapauttani. Omassa blogissani voin tuoda mielipiteitäni julki niin paljon kuin haluan. Minun poliittinen agendani ei haise mädäntyvälle kalalle.

5 kommenttia . Avainsanat: #silakkaverkko

Kaikki vihaiset miehet

Perjantai 9.8.2019 - Maiju Tapiolinna

Kaikki vihaiset miehet uuden suomen puheenvuoroissa haastavat ja haistattavat perusuomalaiset blogeissaan ja kommenteissaan. Juurikaan pahempia otuksia ei maa voi päällään kantaa kuin tuon poliittisen taustan omaavat. Sylkykuppien täydeltä tulee kommenttia huomioimatta ollenkaan, että oma kommentointi on ala-arvoisempaa kuin koskaan vesirajan alle menevä huumori. Sukupuolisen tasa-arvon mukaisesti myös muutama suustaan noheva nainen kommentoi blogialustalla heille niin vastenmielisiä perussuomalaisia.

Omassa täydellisyydessään he eivät pysty havaitsemaan tosiasiaa, joka kommenteista nousee. Kykenemättömyys nähdä oman täydellisyytensä ja kyvyttömyytensä taakse. Ymmärrän toki, jos sosiaalinen elämä on rajoittunutta ja ainoa tapa vaikuttaa on muiden solvaaminen. Siten voi aina kommentoida, nimitellä muita ja pyrkiä olemaan mahdollisimman epäsivistynyt humaani suomalainen.

Jos tässä perussuomalaisena on rasisti, niin otettakoon tämä rasistisena puheena. Persun pelko on viisauden alku. Muutaman suvaitsevaisen marsun aivastuksen jälkeen on rohkeaa heittää lokaa perussuomalaisten päälle näkemättä omaa sokeaa agendaa! Onneksi tulee taas viikonloppu ja leuhkat eväät.

Kommentoi kirjoitusta.

Odotettu lopputulos

Tiistai 6.8.2019 - Maiju Tapiolinna

Poliisi on tehnyt päätöksen olla tutkimatta Husu Husseinin twiittiä, jossa hän nimesi kaikki Perussuomalaiset ja heitä äänestäneet rasisteiksi. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jatkossa kaikista puolueista voidaan sanoa vastaavasti ilman, että pitää pelätä joutuvansa syytteeseen. Vai voiko?

Tehdessäni rikosilmoituksen, tiesin ettei se tule johtamaan tutkintaan. Oli vain äärettömän mielenkiintoista saada virallinen vahvistus kaksoisstandardin olemassa ololle. Voittajan olisi ollut helppo hymyillä, jos poliisi olisi päättänyt aloittaa tutkinnan. Voittajan on nyt helppo hymyillä, kun poliisi on päättänyt jättää twiittauksen tutkimatta. Kas niin, pääsin odottamaani lopputulokseen, eikä valtion varoja juurikaan tuhlattu.

Sosiaalisessa mediassa riemuitseva joukko ei tunnu muistavan sitä, että tästä olisi mahdollista tehdä siviilikanne ja kukaan ei voi tietää, johtaisiko se tuomioon. Tämä nyt ei ole ollut missään vaiheessa tarkoituksenani, sillä työlläni ansaitsemillani rahoilla on parempaakin käyttöä kuin lihavoittaa lakimiesten lompakoita.

Huvittuneena olen myös seuraillut kommentointia sosiaalisessa mediassa. Erityisesti Uuden Suomen blogi toimii mainiona ”herjaa niin paljon kuin ehdit” alustana. Vetäkää nyt ihmiset välillä henkeä. Olette kiitettävästi pitäneet agendaani esillä ja arvostan sitä suuresti. Parempia mainostajia ei voi olla. Pääasia on, että puhetta riittää ja nimi on kirjoitettu oikein.

Suurella mielenkiinnolla odottelen, koska tulee kutsu poliisin kuultavaksi. Eräs blogisti väittää minun kiihottaneen kansaa ja on tekemässä rikosilmoitusta minusta. Kaikin mokomin, jos siltä tuntuu. Katsotaan sitten, jättääkö poliisi tutkimatta vai lähdetäänkö käräjille.

Kaikki tuntee apinan, mutta apina ei ketään! Syvällisempää merkitystä sanonnalle kannattaa pohtia. Erityisesti sitä, onko apina ja kaikki sellainen ryhmä, joka nauttii kiihottamisrikossäännöksen tarjoamaa suojaa? Onko apina tunnistettavissa tai voidaanko kaikista osoittaa apina.

2 kommenttia .

Most evil bitch!

Sunnuntai 28.7.2019 - Maiju Tapiolinna

Istuskelimme lämmintä lauantai iltaa ystäväni kanssa. Keskustelu kääntyi viikon kuumaan aiheeseen eli tekemääni rikosilmoitukseen sekä sen jälkeiseen myrskyyn vesilasissa. Ystäväni luki Uuden Suomen blogeja, joissa innokkaasti kirjoitus toisensa jälkeen nimeni esiintyi. Hän totesi luettuaan pari blogia, että ollaanpas sitä nyt niin aikuisia koulukiusaajia. Hän kummasteli, miten sokeita ihmiset ovat omille kirjoituksilleen ja hihitteli kanssani sitä mielikuvaa, jota minusta yritetään maalata. Vedet silmissä naurua tyrskyen hän sanoi: ” Sä oot most evil bitch! Eikös ne tajua, että saat koko ajan lisää julkisuutta asiallesi, kun muutamat koettavat tehdä itseään tykö medialle.”

Pohdimme, miten sokeita ihmiset ovat omille julkaisuilleen ja tölväyksilleen. He koettavat parhaansa mukaan provosoida, jotta maalituksen kohde menettäisi hermonsa ja tyhjentäisi sanaisen arkkunsa viimeisintäkin isoa kirjainta myöten. Näin kohteena joudun tuottamaan ison pettymyksen. Pidän vain viihteellisenä lukea heidän kirjoituksiaan, joilla koettavat aiheuttaa mielipahaa minulle. Annoin kasvot rikosilmoitukselle, jollaista ei olisi saanut tehdä. Olin se ikävä Persu-Maiju, joka on täynnä ulkomaalaisvihaa ja rasismia.

Maallikkotuomioistuimet eri kuppikunnissa ovat päätöksensä tehneet. Aikanaan poliisi päättää, onko tarpeen aloittaa tarkemmat tutkimukset rikosilmoitukseni pohjalta. Trooppisen lämpimässä yössä minua lämmitti rakkaan ystäväni lähettämä kuva, jossa musta ja valkoinen käsi syleili toisiaan.

2 kommenttia .

Pimeän persulogiikan olemus

Torstai 25.7.2019 - Maiju Tapiolinna

Pahkasikahuumori on aina ollut mieleeni. Sopivan rääviä, älykästä ja nauruhermoja kutkuttavaa. Valeuutinen Persulandiasta on ryhmä Facebookissa. Sanankäänteineen se ei ole lähelläkään Pahkasikaa, mutta kehittyessään siitä saattaa tulla verraton legenda.

Kyseisen ryhmän tarkoitus on ivata vähintään persua päivässä. Aiheeksi etsitään sopivaa persu-uutista mediasta, sivalletaan sanan terävällä miekalla ja isketään pilkkakirveellä. Nauramatta tuon ryhmän juttuja ei voi lukea, vaikka toisinaan nauruun sekoittuu säälin kyynel.

Selkeästi ryhmän humoristeilla on omat suosikkipersut, kuten Jussi-, Laura- ja Teuvo-persu. Satuin tänään vilkaisemaan uusimmat valeuutiset ja kas, olin päässyt jo oikein kolmasti päivän persuksi tekemäni rikosilmoituksen tiimoilta.

Valeuutisten vahva epäilys oli, että pyrin persueliittiin panemalla paremmaksi kuin mestaripersu. Spekuloitiin myös, mitähän se persu seuraavaksi keksii ja todettiin, että onhan se persulainen solvaus aina vain parempaa.

Vakavasti näitä juttuja ei voi ottaa, vaikka luulenkin niitä kirjoiteltavan vakavalla mielellä. Persuvitsi päivässä piristää kummasti. Odottelen innolla seuraavaa valeuutisten julkaisua.

1 kommentti .

"En halua kuulla sellaista keneltäkään"

Keskiviikko 24.7.2019 - Maiju Tapiolinna

Iltalehden toimittajan soittaessa ja kysyessä vaikuttimiani tutkintapyynnön tekemiseen vastasin hänelle, ettei ketään voi nimitellä rasistiksi. Lähes samoilla sanoilla pääministeri Antti Rinne tuomitsi Husu Husseinin rasistisyytöskirjoitukset Perussuomalaisista ja heidän äänestäjistään. Olen Antin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että toisen ihmisen arvostus ja kunnioitus ovat kadonneet poliittisesta keskustelusta. On pystyttävä keskustelemaan vaikeistakin asioista kriittisesti solvaamatta muita.

Arvopohjaa on kovasti toitotettu ja tässä olisikin hyvä avaus sille. Blogiini, jossa käsittelin Husu Husseinin sanomisia ja tekemääni tutkintapyyntöä, tuli pääosin kannustavaa kommentointia puhelimitse, tekstiviesteillä ja kotisivujeni kautta. Joukkoon mahtui muutama ylilyönti, mutta näinhän aina toki käy.

Maahanmuuttokriittisyys ei ole rasismia, ei myöskään laittoman maahanmuuton, raiskausten tai rikosten kritisointi. Some-keskusteluissa kaikki voisivat ottaa ryhtiä ja miettiä hetken, millaista terminologiaa kulloinkin käyttää.

Jään mielenkiinnolla odottelemaan, millaisiin toimenpiteisiin Antti Rinne ryhtyy niin Husu Husseinin kuin Hussein al-Taeen kanssa. Heillä selkeästi on yhteistä keskusteltavaa lomien jälkeen.

Omaa tutkintapyyntöäni en vedä pois, sillä pääministeri ei kuitenkaan suorita virallista tutkintaa. Toki voin Husu Husseinin kanssa asiasta kasvokkain keskustella ja katsoa pääsisimmekö yhteisymmärrykseen.

1 kommentti . Avainsanat: Antti Rinne, Husu Hussein, rasismi

Helle lämmittää hellien

Tiistai 23.7.2019 klo 23:23 - Maiju Tapiolinna

Helle lämmittää, mutta lämmittää myös tekemäni tutkintapyyntö poliisille Husu Husseinin sanomisista. Varmasti on muutamia innokkaita odottamassa, millaista blogia tulee vai tuleeko mitään. On pohdiskeltu päivän mittaan, miltäkö minusta nyt tuntuu sekä koetettu lukea rivien välistä ja vähän päältäkin julkaisujani Facebookissa ja Twitterissä.

Mätäkuun aikaan lehdissä on tilaa. Kesken syksyn satokauden ja jälkeen eduskunnan lomien ei tekemäni tutkintapyyntö olisi juurikaan saanut julkisuusarvoa. Toisaalta kaiken sen ympärillä kuohuvien vaahtopäiden keskellä vaikuttaakin sen tulleen tarpeeseen. On puhuttu paljon kaksoisstandardista ja väestön eriarvoisuudesta. Nythän voimme sitä hieman mittailla, vaikka valistuneet oikeusoppineet ovatkin sanoneet, ettei se johda puusta pidemmälle.

Kiinnostavaa on nähdä, kohdellaanko maassamme asuvia ihmisiä yhdenvertaisesti. Kun julkaisin Facebookissa asiaan liittyvän päivityksen, jossa sanoin, että turha turvansoitto voi loppua ja todistakoot, että olen rasisti, niin sain tuosta julkaisusta palkkioksi 30 pv bannia. En siitä ollut edes yllättynyt. Hämmentynyt olisin ollut, jos saisin jatkaa julkaisuvapaata elämääni kohun jälkeen.

Olen ihan mielenkiinnosta lueskellut, millaista kommentointia tekemäni rikosilmoitus on kirvoittanut sanaisista arkuista. Nopeasti oli havaittavissa, että tyhjät tynnyrit kolisevat ja pieni joukko netissä yöt sekä päivät viettävää väkeä pyrkii parhaansa mukaan lapioimaan lokaa niskaani. Se on heille ihan suotavaa. Itse pidän lähinnä viihdyttävänä lukea useimpia kommentteja ja arviointeja itsestäni.

Useat ihmiset ovat soittaneet, laittaneet tekstiviestejä ja sähköpostia useita kymmeniä. Ihan muutamaa lukuun ottamatta kaikki ovat olleet erittäin positiivisia. Yllättävää on ollut se, miten moni ulkomaalaistaustainen on kiittänyt minua tekemästäni tutkintapyynnöstä. He ovat kokeneet Husseinin syytöksen heitä alentavana. Parhaan palautteen sain läheiseltä ystävältäni, joka on afrikkalaisranskalainen. Hän totesi, että ainahan Afrikassa kiljutaan ja huudetaan rasistiksi, jos ei omaa tahtoa saada läpi. Se on vain pienten miesten kompleksi nostaa itsetuntoa.

Miltä minusta tuntuu? Minusta tuntuu siltä, että helteisen työn- ja remontintäyteisen päivän jälkeen voisin vetäytyä nukkumaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helle, rasismi

Husu Hussein: Kaikki Persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja.

Sunnuntai 21.7.2019 - Maiju Tapiolinna

Pitkään olen kuunnellut eri henkilöiltä ja tahoilta rasistisyytöksiä pelkästään puoluekantani vuoksi. Olen jättänyt moiset huutelijat omaan arvoonsa. Valitettavasti Husu Husseinin rasistisyytös kaikkia perussuomalaisia ja heidän äänestäjiään kohtaan sai aikaan muutaman illan harkinnan ja sen pohjalta tutkintapyynnön poliisille. Joukkokannetta ei voi syytöksen pohjalta nostaa, mutta yksityishenkilönä sen voin tehdä. Hussein näyttäköön toteen syytöksensä, jos siihen todisteita löytää.

Tutkintapyyntöä en tehnyt siksi, että Husu Hussein on ulkomaalaistaustainen ja somali. Syytöksen esittäjä olisi voinut olla puhtaasti suomalaista syntyperää tai edustaa ihan mitä tahansa kansallisuutta. Husseinin syytös oli laaja-alainen hyökkäys yksittäisen ihmisen poliittista näkökulmaa vastaan.

Syytöksessä minua raivostutti se, että perussuomalaisissa ja meidän äänestäjissämme on paljon ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Husu Hussein leimasi myös heidät rasisteiksi samassa yhteydessä. Hussein oksensi sen suomalaisen sosiaaliturvan päälle, josta hän on aikoinaan päässyt tänne tullessaan nauttimaan. Koin myös, että ulkomaalaisia ystäviäni ja tuttaviani oli loukattu syytöksellä. Hussein tavallaan aliarvioi heidän arvostelukykyään minusta.

Poliisilla on varmasti paljon muutakin tekemistä kuin selvitellä Husseinin möläytyksiä. Kuitenkin asia vaatii perinpohjaista selvittelyä, koska Suomessa on viime aikoina asettauduttu voimakkaasti rasismia vastaan. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, mutta on myös kitkettävä suomalaisiin kohdistuva rasismi, jota Husseinin hyökkäys oli.

Aion katsoa Husseinin syytöksen loppuun asti. Se on minun velvollisuuteni puoluekantaani ja äänestäjiäni kohtaan.

16 kommenttia . Avainsanat: rasismi, ulkomaalaisuus, oikeus

Onnistunut rekrytointi mitataan teoilla

Lauantai 4.5.2019 klo 12:23 - Maiju Tapiolinna

Eduskuntavaalit ovat ohi ja pääsemme taas käymään kaupassa ilman esitteiden tuputtajien ahdistelua. Kaikki nuo uudet parhaat kaverisi koskaan, joilla oli juuri Sinulle asiaa vielä ennen vaaleja unohtavat sinut vaalien jälkeen.

Kunnes taas ovat vaalit! Jälleen jokaisen kandidaatin on aika vuorollaan vakuuttaa Sinut, miksi juuri hänen olisi saatava kansanedustajan työ. Ja mikäpä siinä, palkka on hyvä ja lomat ovat pitkät. Itse hommakin on varmasti mielenkiintoinen ja mielekäs.

Olisi kuitenkin syytä muistaa, että kyse on nimenomaan työpaikasta. Kyse on vieläpä työstä, jolla pitäisi olla tavanomaista painavampi tarkoitus. Yhteisistä asioista sopiminen edustuksellisen demokratian periaatteiden mukaan ja eritoten kansalaisten verorahojen käytöstä päättäminen, heidän puolestaan.

Eri intressiryhmillä on tietysti kaikilla omat vaalimansa preferenssit ja lempilapset mutta viimekädessä työntekijä ei kanna vastuutansa kollegoillensa tai kahviporukalle vaan työnantajalleen. Eli tässä tapauksessa äänestäjällensä. Sanomattakin on selvää ettei työntekijän myöskään kuulu toimia työnantajansa intressien vastaisesti tai häntä vahingoittaakseen. 

Kyse on neljän vuoden määräaikaisuudesta kerrallaan. Se lienee tarpeeksi pitkä aika työantajalle arvioida miten työntekijä on tehtävistään suoriutunut. Jotenkin se monien kohdalla vain tuppaa unohtumaan tässä rekrytointivaiheessa. Tuoreillakin kokelailla on tässä vaiheessa esittää edellisiä pestejä mm. kunnallispolitiikan saralta pätevyytensä mittareina.

Sinua puhutellaan kuitenkin hienovaraisesti suunniteltujen sloganeiden, tarkasti harkittujen asusteiden ja maireilla hymyillä höystettyjen mainoskuvien mielikuvilla sekä erinäköisillä lupauksilla tulevista toimista. Työantajana tehtävä on kuitenkin valita oikea henkilö tehtävään eikä langeta kiiltokuviin tai viihdetaiteeseen. Kyse ei ole kilpailusta kenellä on kaunein hymy ja kallein hammashoito, kenellä taasen maltillisuutta viestittävin villapaita tai menestyksekkäimmän miehen kravatti.

Äänestäjinä, työnantajina, meillä on velvollisuus pyrkiä valitsemaan sellainen ehdokas, joka on oikeasti osoittanut olevansa äänemme arvoinen. Vaalien jälkeen voit arvella, olemmeko onnistuneet valinnassamme?

Kommentoi kirjoitusta.

Kansallinen hyväksikäyttö

Tiistai 9.4.2019 klo 17:30 - Maiju Tapiolinna

Suomea on luonnehdittu EU:n mallioppilaaksi, sekä kiittävien että kriittistenkin äänien toimesta. Meillä toteutetaan annetut määräykset pilkulleen, ainakin virkamiehistössä ja tyytymättömyys jää usein miten satunnaiseksi napinaksi halkopinon tai oluttuopin äärelle.

 Väheksyvä Volgan mutka -kasvatus onkin hyvin ylläpitänyt juopaa, joka on ollut tämän niemimaan väestön keskuudessa läsnä ilmeisesti jo ammoisista ajoista saakka. Valtaapitävä, ellei ainakin sen etuja valvova, paikallinen eliitti samaistuu mieluummin johonkin muuhun kuin alamaisiinsa. Se palvelee, usein suunnattomalla innokkuudella, suuren maailman vaikuttajia, joiden kanssa se kulloinkin on samaan pöytään halunnut.

 Vaikka innokkaille pyrkyreille tarjolla olisikin piireissä harvemmin ollut muuta kuin tähteitä, ovat ne tarjonneet kuitenkin meriitin lisäksi kipeästi tarvitun pesäeron rahvaaseen, jolle historiallisesti onkin langennut lähinnä vain tuotantoportaan, tykinruoan ja maksumiehen osa "herrojen seikkailuissa".

Samat tahot viljelevät mielellään myös yhteisvastuullisuuteen ja me-henkeen vetoavaa retoriikkaa aina kun se on omien tarkoitusperien kannalta edullista. Milloin talkookutsun kaikuessa rakennetaan "yhteistä Eurooppaa" nettomaksajina, milloin "maksetaan velkaa" muuten vaan. Ilmastonmuutokset, kasvihuoneilmiöt ja otsonikadot korjaillaan kuulemma "meidän esimerkillämme" kun syyllistäminen maailmantilasta, todellisesta tai väitetystä, ei suoraan onnistu.

Kansankynttilöiltämme usein miten unohtuu tässä vaiheessa mainita, että mallioppilaan hyveenä pitämään uhrautuvaisuuteen ei muualla suhtauduta läheskään samalla ihailulla ja ymmärryksellä kuin voisi kaiken sen tiimoilta tapahtuvan moraalisen hurskastelun perusteella luulla. Useimpien mielestä kyse on yksinkertaisesti vain hölmöydestä. Hölmöydestä, jota on myös helppo käyttää hyväksi.

Sinisilmäisen luottamuksen ja hyväntahtoisuuden evoluution synnyttäneet ympäristötekijät ovat saattaneet vaipua taka-alalle mutta välitön, omaa etua ajattelematon altruismi elää edelleen meissä. Aikoinaanhan tämä ominaisuus oli yhteisön selviytymisen elinehto ankarissa olosuhteissa. Se auttoi kestämään sodat, katovuodet, koettelemukset ja jälleenrakentamiset.

 Näennäisen yltäkylläisyyden ja pinnallisen, materialistisen hyvinvoinnin aikakaudella voi joistakin tuntua siltä, että jaettavaa riittäisi loputtomiin. Moraalisen vastuuntunnon väittämä ja moraalisen ylemmyydentunnon houkutus sekoittuvat iloisesti keskenään ja hyvillä aikeilla aletaankin nyt kuvaannollisesti kivetä tietä helvettiin; hyväntahtoisuus on näin kääntynyt itseään ja tarkoitusperäänsä vastaan. Vastavuoroisuutta ei enää edes edellytetä, kun hyväntekemisen kymmenottelijamme kilvan lunastelevat nigerialaiskirjeitä yhteiseltä tililtämme aina vain kirkkaampien sädekehien toivossa.

 "Puolivillaisen rasismin" synnistä puhtaaksipesuun kuuluu oleellisesti ulottaa vieraille myös kutsu lihapatojen, runsaudensarvien ja taikaseinien äärelle. Jokseenkin kaikkia osapuolia halventavasti järjestelyn vastaanottoa pehmennetään väittämällä, miten tulijat tulevat tekemään ne työt, jotka suomalaisille eivät muka kelpaa.

Täystyöllisyydestä ei enää edes puhuta, ei tavoitteena, ei edes unelmana. Sen sijaan puhutaan avoimesti "työvoimareservistä" jota "käytetään kun on tarvetta". Työvoiman pitää kuitenkin saada vapaasti liikkua sekä olla täysin vapaasti liikuteltavissa. Meidän pitää saada vapaasti valita ulkomailta saapuva työvoima. Samanaikaisesti verot ja työnantajamaksut on toki mahdollista suorittaa jonnekin muualle. Puheet "työvoimareservistä" onkin siis syytä kuitata vain vitsinä. Varsinkin kun kuulemme jatkuvasti itseään toistavaa hokemaa maassa muka raivoavasta työvoimapulasta.

 Niin kutsuttu "työvoimareservi", eli jokainen suomalainen työtön, sivuutetaankin julkisessa keskustelussa väheksyvään sävyyn leimaamalla se elämäntapatyöttömien, työtä vieroksuvien ja töihin kykenemättömien pohjasakaksi, jolla ei ole minkäänlaista toivoa tai tulevaisuutta. Lienee kohtuullista kysyä onko näille ihmisille enää edes kyse Suomen kansasta vai pelkistä sattumanvaraisista hallintoalamaisista Suomessa? Itse suhtautuisin näiden tahojen esittämiin talkookutsuihin vähintäänkin epäileväisesti.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Sari Sairaanhoitaja

Lauantai 6.4.2019 klo 0:50 - Maiju Tapiolinna

Kuinka  moni muistaa Sari Sairaanhoitajan? Vuonna 2007 saatiin suuri vaalilupaus "työväenpuolueelta" sairaanhoitajan palkkakuopan peittämisestä. Sopiva summa oli 500 € lisää liksaa kuussa. Ja kuinkas sitten kävikään? Kun vaalit olivat ohi, ei Sari Sairaanhoitaja rahaa nähnyt! Kun hoitajat uhkasivat joukkortisanomisilla, niin se kiellettiin lailla. "Työväenpuolue" sai äänensä ja valtansa ja Sari Sairaanhoitaja sai nuolla näppinsä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sairaanhoitaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #omaishoitajat

Muslimi tai kristitty, tappamiseen ei ole oikeutusta

Sunnuntai 17.3.2019 klo 14:00 - Maiju Tapiolinna

Uuden-Seelannin moskeijaisku oli törkeä veriteko, jossa väkivaltaa ihannoiva mielipuoli lahtasi kylmäverisesti ihmisiä. Miehiä, naisia ja lapsia, jotka harjoittivat pahaa aavistamatta omaa uskontoaan. Heillä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta puolustautua, kun rynnäkkökiväärillä aseistautunut terroristi tyhjensi heihin lippaan toisensa perään.

Kun maailmalla pamahtaa ja ihmisiä kuolee, lähdetään heti etsimään syytä äärioikeistosta. Jossain kohtaa onnistutaan vetämään Perussuomalaiset mukaan ja vaaditaan heiltä selityksiä tapahtuneeseen. Kukaan täyspäinen poliitikko ei voi hyväksyä minkäänlaista terrorismia tai ideologista väkivaltaa. Ihonväri, uskonto tai poliittinen suuntaus ei oikeuta tappamaan ketään.

Paikallinen vasemmistopoliitikko kyseli Facebook-profiilissani, miten koetatte kääntää huomion Moskeijaiskusta muualle. Veti kyllä hiljaiseksi miettiessäni miehen ajatuksenjuoksua. Törkeää vastakkainasettelua ja vihan lietsomista, jossa motiivi ei ole itse tapahtuneessa, vaan oman poliittisen agendan ajamisessa. Tuli voimakas tunne siitä, että uhrit olivat hänelle pelkkiä numeroita.

Jos kysytään, miten hullut saadaan pysäytettyä ennen kuin ajavat moskeijan eteen kolme rynnäkkökivääriä auton takaboksissa, niin vastaus on ei mitenkään. Lahtausmentaliteetilla varustettu äärimmäisen väkivallan ihannoija on pysäyttämätön. Tällaiset yksittäiset hullut keksivät aiheensa ihan mistä tahansa. Hulluinta on ajatus siitä, että me Perussuomalaiset toisella puolella maailmaa olisimme jotenkin vastuussa tapahtuneesta iskusta. Emme me seisseet moskeijan edessä ase tanassa ampumassa. Melkoista vastakkainasettelua ja ääriaineksen etsimistä.

Oli kyseessä ihan minkä tahansa uskontokunnan edustajan kylmäverinen tappaminen, niin se on jyrkästi tuomittavaa. Jokaisen elämä on arvokas, eikä kukaan meistä voi päättää sitä, minne syntyy ja milloin. Tällaisiin sekopäisiin tappamisiin ei kannata sotkea minkäänmoista maahanmuuttopolitiikkaa. Hulluja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Tässäkään tapauksessa tekijä ei ollut viranomaisten tarkkailulistalla, jotta teko olisi ollut edes teoriassa estettävissä.

Syvin kunnioitukseni moskeija-ampumisen uhrien muistolle ja omaisten tuskalle.

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »