Kuka nai ketä?

Tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin eduskunnassa ja voin sen kanssa hyvin elää mielipiteistäni huolimatta. Suhteettoman vaikeaa tuntuu olevan niillä ihmisillä, jotka koettavat kääntää päätäni mitä kummallisimmilla perusteluilla. Aivan kuin vastakkaista mielipidettä ei voisi olla olemassakaan! Demokratia on sitä, että nuijan kopautuksen jälkeen pulinat pois. Mielipiteitä voi olla puolesta ja vastaan, mutta kunnioittakaamme toisiamme ja toistemme ajatuksia!

Mennään hieman ajassa taaksepäin, vaikkapa viime kesään. Kävimme kyseisestä lakialoitteesta kiivasta väittelyä puolisoni kanssa. Hänellä on aina ollut hyvin vankkumaton kanta samaa sukupuolta olevien avioliittoon. Pääsin lauseessani aina siihen asti, että minulle on yhdentekevää kuka nai kenetkin, jonka jälkeen taas sain kuulla tiukat perustelut lakialoitetta vastaan ja kysymystulvan pääsemättä lopettamaan omaa lausettani. Noin viidennen kerran jälkeen ajattelin, että olkoot. Mitä tässä puhumaan suu vaahdossa toisen puheen päälle. Kyllä minä kantani tiedän ja sen sinäkin rakas mieheni vielä tulet tietämään.

Sama tilanne oli toistua pari päivää ennen eduskunnan lakialoitekäsittelyä. Tällä kertaa sanoa napautin, että nyt kuuntelet lauseeni  loppuun ennen kuin keskeytät kysymystulvallasi  puheeni. Mielipiteeni yksinkertaisuudessaan on se, että minulle on herttaisen yhdentekevää kuka nai ketä ja minkä vuoksi. Minua ei hetkauta se heiluttaako sapelimiehet miekkaa vai nuolevatko naiset toisiaan. Se ei yksinkertaisesti eroa mitenkään naisen ja miehen välisestä seksistä.

Minulle merkitsee se, mitä sanoo isokirja, vaikken uskovainen olekaan:  ”Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha.” Jos tätä Matteuksen tekstiä tulkitsee vapaasti, voi tietenkin olettaa kahden miehen muuttumista yhdeksi lihaksi, mutta väittämällä väitän, ettei siitäkään huolimatta heistä sikiä lasta. Kahden naisen kohdalla vapaata tulkintaa joutuu vielä soveltamaan ennen kuin kaksi naista sulautuu yhdeksi ja kykenee yhteydestään synnyttämään lapsen. Olen siis täysin varma, että isossa kirjassa puhutaan naisen ja miehen välisestä yhdynnästä, jonka perusteella lapsi saa alkunsa. Silloin he tulevat yhdeksi!

Raamatussa samaa sukupuolta olevien seksuaalinen suhde tuomitaan haureudeksi, mutta siihen en ota kantaa niin kauan kuin sen laillistamista Jumalan silmien alla ei vaadita. Edelleenkin korostan, etten ole uskovainen, mutta olen  kyllä  luterilaisen kasvatuksen saanut ja sen myötä mielipiteeni muokannut. En todellakaan sylje naisen ja naisen tai miehen ja miehen aidon rakkauden päälle. Olkoon se heidän oikeutensa.

Biologia määrittelee edelleenkin sen, miten lapsi saa alkunsa, kuka on lapsen isä ja kuka on äiti. En väitä, että heteropari kasvattaisi lapsensa paremmin kuin homo- tai lesbopari. Aivan varmasti kaikissa heissä on niin hyviä kuin huonoja kasvattajia. Tämän perusteella kasvattakoon kukin lapsensa avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, mutta adoptio-oikeutta en monista perusteluista huolimatta voi hyväksyä heille. Ajatuskin siitä, että lasteni isä kuoltuani menisi naimisiin miehen kanssa ja tuo mies adoptoisi lapseni puistattaa. Puistatus ei johdu siitä, että minua ketuttaisi kuolemani vaan se, että lapseni eivät saisi päättää elävätkö he raamatun mukaisessa perheessä, jossa on nainen ja mies vai keinotekoisesti naisen ja miehen biologista suhdetta jäljittelevässä perheessä, jossa on kaksi isää.

Muutan välittömästi kantani tasa-arvoiseen avioliitolakiin, kun minulle todistetaan, että mies voi hedelmöittää miehen ja nainen naisen. Siihen asti säilytän oman vanhoollisen kantani avioliittoon ison kirjan mukaisesti ja elän helposti sen tosiasian kanssa, että seuraavaksi vaaditaan moniavioisuuden laillistamista. Minä tosin vaadin tasa-arvoista mielipidelakia antamaan oikeudet vapaaseen ajatteluun!