Hoitajamitoitus lyö korvilleTorstai 9.6.2016 - Maiju Tapiolinna Taas lämpenee ohimolohko! Hoitajamitoitusta ollaan laskemassa, jotta kunta- ja valtiontalouksiin saataisiin säästöjä! Missään nimessä ei tule mieleen, että tällä tavoin saaduilla säästöillä rahoitettaisiin turvapaikkabisnestä! Tällä hetkellä alimmalla mitoituksella 21 ikäihmisen hoidosta vastaa aamussa 5 hoitajaa, illassa 3 hoitajaa ja yöllä 1 hoitaja. Tämä siis tarkoittaa kiireisimmässä aamuvuorossa yhdelle hoitajalle neljää hoidettavaa, joista pahimillaan kaikki ovat vuodepotilaita. Yhden hoitajan vastuulla on siis huolehtia neljän ikäihmisen pesuista, pisuista ja ravinnosta. Jos mitoitusta lasketaan, vähenee hoitajat työvuoroa kohden. Ei tarvitse olla Einstein, jotta ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Tämän jälkeen vuoteesta nousevat ainoastaan ne hoidettavat, joiden omat jalat kantavat. Kuntouttava toiminta jää unholaan ja vuodepotilaiden määrä kasvaa. Säästöjä? Ihmettelen suuresti, missä! Jokainen uusi vuodepotilas tuo lisää kustannuksia. Hoidamme siis vuoteessa ihmisiä, jotka voisivat osan päivää viettää vuoteen ulkopuolella ja nauttia ihmisarvoisesta elämästä. Minua on arvosteltu siitä, että vertaan ikäihmisiä ja pitkäaikaissairaita turvapaikanhakijoihin. Ja myöskin siitä, että en ole aiemmin puolustanut ikäihmisten ja pitkäaikaissairaiden etuuksia. Väärin! Olen kasvattanut kolme pitkäaikaissairasta lasta aikuisiksi. Sivussa yhden täysin terveen, joka varmasti olisi tarvinnut äitiä enemmän kuin aika riitti! Jokainen heistä maksaa veronsa tälle valtiolle. Olen ollut hoitotyössä aikuistumisestani asti. Tein uraa toisella alalla 15 vuotta, mutta koko tämän ajan olin tiiviisti hoitotyössä kotona. Hain omaishoidontukea, jotta olisin voinut hoitaa kolmea sairasta lasta kotona, mutta juuri silloin sattuivat kunnan määrärahat omaishoitoon loppuneen. Yksi lapsistani oli kolme vuotiaana viettänyt yli puolet elämästään sairaalassa. Kahden muun kanssa selvisin helpommalla, vain kymmeniä hoitokertoja ja poliklinikkakäyntejä vuodessa. Vaikea epilepsia ja siihen yhdistettynä diabetes toi pieniä haasteita yöuniin. Onnekseni äitini ja isäpuoleni olivat hyvässä kunnossa ja jaksoivat auttaa silloin, kun itse en pystynyt jakautumaan kodin, työn ja sairaalan välillä. Tässä kului vuosia, hetkiä joista yhtäkään en antaisi pois, ehkä joitain hieman silottelisin. Edelleenkin olen maahanmuuttokriittinen! Eipä tullut apua seurakunnalta arjen pyöritykseen tai tukea jaksamiseen. Ei viety jalkapallo-otteluihin tai virkistymään. Selvisin omasta henkilökohtaisesta katastrofista omin voimin. Muistan vieläkin hetken, kun naapurin rouva sanoi, että kyllä teidän kelpaa, kun saatte niitä hoitotukia lastenne sairauksiin. Siihen tuumin, että äläpä muuta sano, maksakaa te, niin me nautimme! Oli rouva pieni ahneuksissaan laskeskellut, että muutamalla satasella kuussa pääsee rikastumaan, varsinkin kun ansionmenetykset ja sairaskulut perheessä oli vähintäin kaksi kertaa isommat kuin kelan tuet. Mielenkiintoista muuten, ettei yksikään sosiaalityöntekijä auttanut minua hoitotukianomusten täyttämisessä. Niin, sanokaa mitä sanotte, mutta olen tiukasti nähnyt kolikon kääntöpuolen ja katson oikeudekseni arvostella tätä turvapaikanhakijoiden hyyssäämistä maassamme. Valitettavasti vain jokainen hyyssääjä kusee omiin muroihinsa. Jokainen hyyssääjä on joskus vanha. Kaikki eivät ole kuin Aira Samulin, vaan osa joutuu laitoshoitoon ja vaippoihin. Mielenkiintoista on se, kuka tulevaisuudessa vaihtaa vaipat, jos 70 % lähihoitajista aikoo siirtyä toiselle alalle. Vai onko tämä turvapaikanhakijoiden keräily osa isompaa suunnitelmaa, jolla hoitoalan palkat poljetaan alas ja mitoitukset lasketaan, jotta rajojemme yli valuva massa voi tehdä hoitotyötä liukuhihnalla ja nostaa murto-osan siitä palkasta, jonka koulutettu hoitaja olisi ansainnut! |
Avainsanat: #hoitajamitoitus, #säästöt, #turvapaikanhakijat |
Maiju Tapiolinna