Kansallinen hyväksikäyttö

Tiistai 9.4.2019 klo 17:30 - Maiju Tapiolinna


Suomea on luonnehdittu EU:n mallioppilaaksi, sekä kiittävien että kriittistenkin äänien toimesta. Meillä toteutetaan annetut määräykset pilkulleen, ainakin virkamiehistössä ja tyytymättömyys jää usein miten satunnaiseksi napinaksi halkopinon tai oluttuopin äärelle.

 Väheksyvä Volgan mutka -kasvatus onkin hyvin ylläpitänyt juopaa, joka on ollut tämän niemimaan väestön keskuudessa läsnä ilmeisesti jo ammoisista ajoista saakka. Valtaapitävä, ellei ainakin sen etuja valvova, paikallinen eliitti samaistuu mieluummin johonkin muuhun kuin alamaisiinsa. Se palvelee, usein suunnattomalla innokkuudella, suuren maailman vaikuttajia, joiden kanssa se kulloinkin on samaan pöytään halunnut.

 Vaikka innokkaille pyrkyreille tarjolla olisikin piireissä harvemmin ollut muuta kuin tähteitä, ovat ne tarjonneet kuitenkin meriitin lisäksi kipeästi tarvitun pesäeron rahvaaseen, jolle historiallisesti onkin langennut lähinnä vain tuotantoportaan, tykinruoan ja maksumiehen osa "herrojen seikkailuissa".

Samat tahot viljelevät mielellään myös yhteisvastuullisuuteen ja me-henkeen vetoavaa retoriikkaa aina kun se on omien tarkoitusperien kannalta edullista. Milloin talkookutsun kaikuessa rakennetaan "yhteistä Eurooppaa" nettomaksajina, milloin "maksetaan velkaa" muuten vaan. Ilmastonmuutokset, kasvihuoneilmiöt ja otsonikadot korjaillaan kuulemma "meidän esimerkillämme" kun syyllistäminen maailmantilasta, todellisesta tai väitetystä, ei suoraan onnistu.

Kansankynttilöiltämme usein miten unohtuu tässä vaiheessa mainita, että mallioppilaan hyveenä pitämään uhrautuvaisuuteen ei muualla suhtauduta läheskään samalla ihailulla ja ymmärryksellä kuin voisi kaiken sen tiimoilta tapahtuvan moraalisen hurskastelun perusteella luulla. Useimpien mielestä kyse on yksinkertaisesti vain hölmöydestä. Hölmöydestä, jota on myös helppo käyttää hyväksi.

Sinisilmäisen luottamuksen ja hyväntahtoisuuden evoluution synnyttäneet ympäristötekijät ovat saattaneet vaipua taka-alalle mutta välitön, omaa etua ajattelematon altruismi elää edelleen meissä. Aikoinaanhan tämä ominaisuus oli yhteisön selviytymisen elinehto ankarissa olosuhteissa. Se auttoi kestämään sodat, katovuodet, koettelemukset ja jälleenrakentamiset.

 Näennäisen yltäkylläisyyden ja pinnallisen, materialistisen hyvinvoinnin aikakaudella voi joistakin tuntua siltä, että jaettavaa riittäisi loputtomiin. Moraalisen vastuuntunnon väittämä ja moraalisen ylemmyydentunnon houkutus sekoittuvat iloisesti keskenään ja hyvillä aikeilla aletaankin nyt kuvaannollisesti kivetä tietä helvettiin; hyväntahtoisuus on näin kääntynyt itseään ja tarkoitusperäänsä vastaan. Vastavuoroisuutta ei enää edes edellytetä, kun hyväntekemisen kymmenottelijamme kilvan lunastelevat nigerialaiskirjeitä yhteiseltä tililtämme aina vain kirkkaampien sädekehien toivossa.

 "Puolivillaisen rasismin" synnistä puhtaaksipesuun kuuluu oleellisesti ulottaa vieraille myös kutsu lihapatojen, runsaudensarvien ja taikaseinien äärelle. Jokseenkin kaikkia osapuolia halventavasti järjestelyn vastaanottoa pehmennetään väittämällä, miten tulijat tulevat tekemään ne työt, jotka suomalaisille eivät muka kelpaa.

Täystyöllisyydestä ei enää edes puhuta, ei tavoitteena, ei edes unelmana. Sen sijaan puhutaan avoimesti "työvoimareservistä" jota "käytetään kun on tarvetta". Työvoiman pitää kuitenkin saada vapaasti liikkua sekä olla täysin vapaasti liikuteltavissa. Meidän pitää saada vapaasti valita ulkomailta saapuva työvoima. Samanaikaisesti verot ja työnantajamaksut on toki mahdollista suorittaa jonnekin muualle. Puheet "työvoimareservistä" onkin siis syytä kuitata vain vitsinä. Varsinkin kun kuulemme jatkuvasti itseään toistavaa hokemaa maassa muka raivoavasta työvoimapulasta.

 Niin kutsuttu "työvoimareservi", eli jokainen suomalainen työtön, sivuutetaankin julkisessa keskustelussa väheksyvään sävyyn leimaamalla se elämäntapatyöttömien, työtä vieroksuvien ja töihin kykenemättömien pohjasakaksi, jolla ei ole minkäänlaista toivoa tai tulevaisuutta. Lienee kohtuullista kysyä onko näille ihmisille enää edes kyse Suomen kansasta vai pelkistä sattumanvaraisista hallintoalamaisista Suomessa? Itse suhtautuisin näiden tahojen esittämiin talkookutsuihin vähintäänkin epäileväisesti.

 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini