Meillä on pieni enkeli

Lauantai 2.11.2024 - Maiju Tapiolinna

Elämäni raskain päivä on ollut pitää sylissä kuollutta pientä lapsenlastani.Mahdoton kuvailla sen hetken sekasortoisia ajatuksia tai tunnetiloja. Hän lepäsi käsilläni kauniina pienenä nukkena. Vartalo oli kylmä ja pienet raajat jäykät. Silti niin oma, pieni suloinen lapsi.

Suru ja onnellisuus, mikä paistoi lapsen vanhempien kasvoista, ei unohdu koskaan. Heille kohtuun kuolleen esikoisen syntymä oli perheen syntymä, hetken vauvaonni ja luopumisen tuska.

Ehdin neuloa pienokaiselle vaatteet. Lämpimät, joihin olisi helppo pukea. En vieläkään tiedä, mitä ajattelin tuona hetkenä. Puikot vain kilkattivat kalskealla soinnillaan neuletta eteenpäin. Jälkeenpäin ajatellen olin ulkoistanut itseni jonnekin. Ohjasin puikkoja ilman määränpäätä.

Vauvan hautajaiset olivat päivää ennen syntymäpäivääni. Kuten aina hautajaisissa, on vainajan valokuva näkösällä. Kuvia oli otettu paljon sairaalassa. Ajatuksella enkelivauva puetaan ja kuvataan vain kerran. Näistä kuvista lupasin muokata tilaisuuteen sopivan. Olen kiitollinen, että sen tein. Se oli minulle aloitus raskaan surun käsittelyyn.

Hautajaispäivä oli pelottava. Kohtasin oman lapseni tuskan. Niin suuren, ettei sitä voi käsittää. Ei ole murskaavampaa nähdä, kun oma tytär kantaa pientä arkkua sylissään. Viimeinen isku oli, kun pieni arkku lähti jättimäisen ruumisauton kyydissä pois. Lopullisesti.

Syntymäpäivänäni puolisoni toi valkoisia ruusuja. Hän sanoi, ettei juuri nyt pysty parempaan. Suru oli niin raskasta kannettavaksi. Istuimme hiljaa ja katselimme lepattavaa kynttilän liekkiä. Se kuitenkin antoi toivoa.

Viimeinen sivallus tuli, kun eräs ajattelematon ihminen lausui jotain sellaista, mitä ei kukaan halua kuulla. Hän sanoi: “Noh, sinähän olit vain isoäiti.” Katsoin sanojaa syvälle silmiin, käänsin pääni ja kävelin pois. Kuinka kukaan voi olla noin tyhmä.

Surutyö kesti pitkään. Kun uusi vauva ilmoitti tulostaa, oli vaikea iloita. Sydän kyseli, saanko olla onnellinen tästä vauvasta? Uskallanko olla. Voimmeko iloita uudesta elämästä. Suurena onnena perheeseemme syntyi kuitenkin varmasti ikinä toivotuin sateenkaarivauva.

Isonsiskon muisto ei häviä. Hän muistuttaa meitä jokapäivä siitä, miten elämä ei koskaan ole itsestäänselvyys. Jokaisesta saadusta päivästä pitää olla onnellinen.