Media on vastuussa vastakkainasettelun luomisessa

Keskiviikko 23.8.2017 klo 9.07


Turun joukkopuukotusta ei olisi ikinä pitänyt tapahtua. Se tapahtui kuitenkin, valitettavasti se oli odotettavissa. Tämä asia ei helpota yhtään kuolleiden läheisiä tai vammautuneita ja heidän lähipiiriään. Eikä niitä, jotka joutuivat omin silmin todistamaan tätä käsittämätöntä verilöylyä. 

Turun joukkopuukotus oli – tunnustetaan nyt tosiasiat – lottovoitto medialle. Saatiin ilmoille paljon uutisia, klikkauksia uutisiin ja mainostuloja. Johtaville poliitikoille puukotus oli varmasti kiusallinen, kun tämän vaalikauden hallituspuolueet ovat omin toimin, tai toimimatta jättämisineen, aiheuttaneet sen että nyt Suomessakin on ääriaineksia. Twitterissä on oltu shokissa ja ladeltu joitain mitään tarkoittamattomia latteuksia. Toiminta on hyvin härskiä, koska nämä päättävissä asemissa olevat ovat varmasti olleet tietoisia päätöksiensä seurauksista jo hyvin pitkän aikaa.

Palataan vielä valtamediaan. Valtamedialla on oma vastuunsa siinä, että kansa on jakautunut kahtia. Lieneekö tarkoituksellista vai psykologisen pelisilmän täydellisen puuttumisen tulosta, on valtamedia, toimittajat ja päätoimittajat vastuussa omalta osaltaan.

Otetaan esimerkiksi viime viikonlopun ja tämän viikon alkupuolen uutiset. Turun Sanomien allekirjoittamattomassa uutisessa nostettiin esille puukotuspaikalla ollut maahanmuuttaja nimen ja kuvan kera ja kerrottiin sankaritarina siitä kuinka hän auttoi loukkaantuneita. Iltapäivälehdissä jo viikonloppuna kerrottiin kuinka maahanmuuttajat auttoivat aktiivisesti loukkaantuneita ja yrittivät estää puukoksia kun taas kantasuomalaiset kaivoivat kännykkäkamerat esiin – hyvin asenteellista ja leimaavaa kirjoittelua, etenkin kun tilanne ei ainakaan kuvamateriaalin perusteella mennyt aivan niin. Mielenkiintoisia kysymyksiä herättää myös se, miten puukottajaa ajettiin joukolla takaa pesäpallomailojen kanssa. Ei ihan ensimmäisenä tulisi mieleen, että kun kaupungille lähdetään, niin otetaanpas pitkävartinen urheiluväline povitaskuun mukaan. 

Jotain hyvääkin median uutisoinnissa on ollut kokonaiskuvan rakentamisen kannalta. Torimyyjän haastattelun perusteella kävi ilmi, että myyntipöytien alla lienee normaalia pitää kättä pidempää. Tämä oli juuri tässä onnettomassa tilanteessa onni. Vain hullu lähtee paljain käsin puuttumaan pitkäteräisen veitsen kanssa tappotarkoituksella liikkuvan toimintaan, ja ilman näitä pesäpallomailoin varustautuneita torimyyjiä uhriluku varmasti olisi ollut suurempi.

Itsensä uhriuttanut Turun Sanomien toimittaja viittasi hyökkäyksessään esimerkiksi Jussi Halla-ahoa vastaan journalistiikan sääntöihin. En ole journalistiikan sääntöihin perehtynyt, mutta on eettisesti ja moraalisesti erittäin kyseenalaista alkaa haastattelemaan ihmisiä, jotka ovat todistaneet käsittämättömiä hirveyksiä ja ovat edelleen shokissa tapahtuneista. Onhan se varmasti hienoa saada ikuistettua sankaritarinoita ja niillä myös saa mahdollisuuden saada paljon klikkauksia, mutta oikeasti toimittaja tekee joko tietoisesti tai tiedostamattomasti hallaa näille ihmisille laittaessaan heitä valokeilaan heikkona hetkenä, kun mieli on edelleen shokissa. Niin kävi myös maahanmuuttajamiehelle, jonka tarinasta löytyi paikalla kuvatun materiaalin valossa aukkoja. Tai ehkä näin ei ollut, mutta mediassa esitettiin hänen tarinansa yhteydessä kuvia jotka asettivat miehen kertoman kyseenalaiseen valoon. Oli saatu hyviä kuvia kantasuomalaisesta miehestä joka oli toiminut oman henkisen hyvinvointinsa puolesta aivan oikein kieltäytyessään haastattelusta ja omien kasvojen ja nimen luovuttamisesta median käyttöön. Hyviä kuvia ei kuitenkaan jätetty käyttämättä vaan rajattiin ainoastaan kasvot pois ja haastateltiin sen sijaan maahanmuuttajamiestä joka haastatteluun suostui ja annettiin samalla ymmärtää että kuvat ja tarina olisivat samasta henkilöstä. Nyt toimittaja on huolissaan miehen turvallisuudesta, kun itse on vastuussa siitä, että hyvä ja myyvä juttu saadakseen altistettiin tietoisesti tämä kyseinen henkilö myös mahdolliselle negatiiviselle julkisuudelle. 

Median edustajilla on vakava itsensä tutkiskelun paikka. Ehkä omassa toiminnassa on jotain pahasti vialla? Voisiko tosiaan olla niin, että julkista sanaa käyttävät ovat itse vähintään pahentaneet Suomessa vallitsevaa vastakkainasettelua, elleivät peräti aiheuttaneet sen?


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini