Most evil bitch!

Istuskelimme lämmintä lauantai iltaa ystäväni kanssa. Keskustelu kääntyi viikon kuumaan aiheeseen eli tekemääni rikosilmoitukseen sekä sen jälkeiseen myrskyyn vesilasissa. Ystäväni luki Uuden Suomen blogeja, joissa innokkaasti kirjoitus toisensa jälkeen nimeni esiintyi. Hän totesi luettuaan pari blogia, että ollaanpas sitä nyt niin aikuisia koulukiusaajia. Hän kummasteli, miten sokeita ihmiset ovat omille kirjoituksilleen ja hihitteli kanssani sitä mielikuvaa, jota minusta yritetään maalata. Vedet silmissä naurua tyrskyen hän sanoi: ” Sä oot most evil bitch! Eikös ne tajua, että saat koko ajan lisää julkisuutta asiallesi, kun muutamat koettavat tehdä itseään tykö medialle.”

Pohdimme, miten sokeita ihmiset ovat omille julkaisuilleen ja tölväyksilleen. He koettavat parhaansa mukaan provosoida, jotta maalituksen kohde menettäisi hermonsa ja tyhjentäisi sanaisen arkkunsa viimeisintäkin isoa kirjainta myöten. Näin kohteena joudun tuottamaan ison pettymyksen. Pidän vain viihteellisenä lukea heidän kirjoituksiaan, joilla koettavat aiheuttaa mielipahaa minulle. Annoin kasvot rikosilmoitukselle, jollaista ei olisi saanut tehdä. Olin se ikävä Persu-Maiju, joka on täynnä ulkomaalaisvihaa ja rasismia.

Maallikkotuomioistuimet eri kuppikunnissa ovat päätöksensä tehneet. Aikanaan poliisi päättää, onko tarpeen aloittaa tarkemmat tutkimukset rikosilmoitukseni pohjalta. Trooppisen lämpimässä yössä minua lämmitti rakkaan ystäväni lähettämä kuva, jossa musta ja valkoinen käsi syleili toisiaan.