Kolmas kerta toden sanoo

Tiistai 15.10.2024 - Maiju Tapiolinna

Paljon on kyselty, miksi olen päätynyt Perussuomalaisista Kokoomukseen. Alkuun ajattelin, etten avaisi asiaa sen paremmin, vaan antaisin olla. Tavallaanhan kyse on työpaikan vaihdoksesta.

Ennen edellisiä aluevaaleja aloin saamaan paimenkirjeitä silloisen puoluesihteerin toimesta. Jouduin syytetyn penkille asioista, joista en tiennyt ja joita en ollut tehnyt. Paimenkirjeen mukaan tuolloin ei ollut kyse virallisesta kuulemisesta. Minun oli kuitenkin otettava asia vakavasti, koska muutoin saattaisin joutua erotetuksi puolueesta.

Nurmijärveläiset puolueet olivat järjestämässä aluevaaliapahtumaa Klaukkalaan, joka oli tarkoitettu paikallisille ehdokkaille. Minutkin oli kutsuttu paikalle vaaliväittelyyn. Paikallisilla Perussuomalaisilla oli kuitenkin jäänyt epähuomiossa rasti pois ruudusta puolueen nettisivuilla ja tieto tapahtumasta ei välittynyt Uudenmaan PS ehdokkaille. Paimenkirjeen mukaan syy oli minussa, koska tarkoituksellisesti olin jättänyt asioita kertomatta. Huolimatta, ettei hallussani edes ollut kyseisen järjestelmän tunnuksia.

Meni hetki aikaa eteenpäin ja tuli eduskuntavaalien aika. Olin jo aiemmin päättänyt, etten lähde ehdolle Kuitenkin lukuisat kannattajani vaativat minua lähtemään. Lopulta suostuin ja tein someen päivityksen. Kirjoitin, että pitkän harkinnan jälkeen lähden ehdolle. Perustelin ajatusteni muutosta sillä, että puoluesihteeri ja kansanedustaja olivat jääneet taakseni aluevaaleissa. Koin, että kannatusta on. Tästä sitten syttyikin sota! Eduskuntaryhmää myöten oli saamani paimenkirjeen mukaan pöyristytty, miten kehtaan halveerata istuvaa kansanedustajaa ja puoluesihteeriä. Olin kyllä enemmän kuin tyrmistynyt. Mistään tällaisestahan ei ollut kyse, vaan puhtaasta tosiasiasta, jonka äänestäjäni oli ääneen ajatellut. Mielessäni ei edes käynyt, että olisin tällä jotakuta loukannut.

Palataan vielä aluevaaleihin. Vaalien jälkeen olin saanut perussuomalaisista toiseksi eniten ääniä. Kun tuli luottamuspaikkaneuvottele,t olivat muut Keski-Uudenmaan PS-kunnat puuhailleet keskenään paikkajaot kutsumatta Nurmijärveä mukaan. Kustiin siis suoraan nilkoille väärän tiedon valossa. Lopulta kuitenkin sain paikan aluehallituksesta. Tässä kohtaa puoliani oli pitäneet muutama toisen puolueen edustaja.

Tapahtumat seuraavat toisiaan. Yllättäen paikallisyhdistyksen sisäisessä whatsappissa olleita viestejäni on välitetty eteenpäin. On pyritty leimaamaan puolueen vastaiseksi toiminnaksi mielipiteitäni. Tyrmätty siis sananvapaus.

Lopulta väsyin. Olin vuonna 2011 aloittanut vakavamielisen työn nostaakseni Nurmijärven Perussuomalaisten kannatuksen. Tein kaikkeni, raahasin telttaa ja tavaroita markkinoille ja hankin ehdokkaita. Koin täydellisen voitonriemun viimeisimpien kuntavaalien jälkeen, jolloin läpi meni 10 Perussuomalaista ehdokasta. Samalla, kun hykertelin tyytyväisyyttä tästä, tultiin minulle sanomaan, että voisinko lopetta iloitsemisen omasta vaalivoitostani.

Kauniisti sanottuna vitutus otti hiljalleen valtaa. En pitänyt puolueen puheenjohtajan vanhoista kirjoituksista, joissa maahanmuuttajaäidit olivat käveleviä jätesäkkejä ja ihmisiksi heidät erotti vain perässä kulkevista lapsista. Floppi oli valokuva, jossa valtiovarainministeri heiluttelee naureskellen saksia. Ihan kuin ei maan köyhillä olisi muutoinkin tiukkaa.

Tässä vain lyhyt kuvaus tapahtuneista ja iso osa on jätetty kertomatta. Toivon kuitenkin paikallisille Perussuomalaisille hyvää jatkoa ja menestystä seuraavissa vaaleissa. Kiitän Klaukkalan Kokoomusta luottamuksesta päästessäni vaikuttamaan heidän kanssaan kuntalaisten hyvinvointiin.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rajamäen uimahalli, koirauinti

Vika vedessä on mätämuna

Lauantai 29.6.2024 klo 0.03 - Maiju Tapiolinna

Koirani rakastavat uimista. Erityisesti musta belgianpaimenkoira on varsinainen vesipeto. Kun pääsemme mökille, se pulahtaa tämän tästä järveen. Vanhaherrakin nauttii vedestä, mutta maltillisin annoksin. Kertapulahdus päivässä riittää.

Rajamäen uimahallin kesätauolla henkilökunta pääsi uittamaan koiria hallissa. Peseytyminen hoidettiin huolellisesti erityisryhmien pesutiloissa ja sen jälkeen pulikoitiin lastenaltaassa. Tästä tehtiin erinomainen video uimahallin kotisivuille, joka sitten aiheutti monissa kuntalaisissa hämmennystä.

Päälimmäinen kysymys oli, miten allas ja pesutilat puhdistetaan koirien jälkeen. Moni allerginen pohti, voisiko enää jatkossa käyttää uimahallia ja uitetaanko siellä säännöllisesti koiria. Useita kuntalaisia oli yhteyksissä minuun videon julkaisun jälkeen ja heitä todella huoletti, mitä kaikkea koirista voi jäädä veteen. Huolimatta siitä, että videolla koirat pestiin huolellisesti ennen altaaseen menoa. Monien mielessä kävivät myös erilaiset loiset ja mahdollisesti koirien niskasta liukenevat punkkilääkkeet.

Tätä itsekin jäin pohtimaan ja soitin terveysvalvontaan. Minulle vastattiin, että tässä on tehty vakava rike ja puhelimessa ollut henkilö ottaa välittömästi yhteyttä esimieheensä ja uimahallin toimitusjohtajaan. Sitten myöhemmin tilanne muuttui ja terveysvalvonta totesi, ettei mitään rikettä ollut tapahtunut.

Uimahallin toimitusjohtaja vakuutti veden vaihtuvan huoltotauon aikana 124 kertaa puhdistusjärjestelmän läpi ja muutoinkin huoltotöiden aikana halli puhdistetaan isosti. Tämän perusteella ei ollut huolta veden tai tilojen puhtaudesta. Toimitusjohtajan mukaan videolla oli opetustarkoitus, jolla haluttiin korostaa sitä, miten likaisina ihmiset menevät uimaan. Tämä kyllä pitää paikkansa, sillä hallietiketin mukaisesti monet laiminlyövät kunnollisen pesun hiuksineen päivineen ennen altaaseen menoa.

Paikkakunnan sosiaalisessa mediassa nousi varsinainen myrsky altaassa. Most evil bitch olin minä, joka luottamushenkilönä kehtasin kyseenalaistaa suloisen uintivideon ja selvittää lainmukaisuuden. Tukkapöllyä tuli myös heille, jotka uskalsivat kyseenalaistaa uimahallin käyttämisen koirauimalana. Yhtäkaikki me olimme ilonpilaajia hiekkaa piparissa. Kävinpä kuitenkin keskustelun asiasta kunnanjohtajan ja uimahallin hallituksen puheenjohtajan kanssa, jotka olivat kanssani samoilla linjoilla.

Asia kuitenkin selvisi ja missään kohtaa ei ollut toimittu väärin, vaikka terveysviranomaisilta ei oltu tarkistettu etukäteen koirauintia. Hyvä näin. Jäin kuitenkin pohtimaan, kuka olisi maksanut viulut, jos koirauinnin yhteydessä olisi tapahtunut liukastuminen, puremavamma tms. Epäilen vahvasti, että vakuutusyhtiö olisi korvausvelvollisuudesta vetäytynyt ja maksajaksi olisi joutunut kunta uimahallin subventointinsa kautta. Miten hyvin on noudatettu Tukesin ohjeita? Onko riskien arviointi ja huolellisuusvelvoite mokattu? Entäpä turvallisuusasiakirja? Onko siellä otettu huomioon eläinten aiheuttamat vaaratilanteet hallissa?

Rajamäen uimahallin hallietiketti ei kiellä eläinten viemistä uimahalliin, pesutiloihin ja altaisiin. En myöskään suoranaista kieltoa löytänyt Finlexistä. Uimahallin ovessakaan ei ole eläimet kieltävää merkkiä.

Koska Rajamäen uimahalli on mahdollistanut koirauinnin terveysviranomaisten hyväksynnällä, niin mepä menemme belgini kanssa halliin uimaan. Käytännössä sinne voi tulla, minkä tahansa eläimen kanssa. Vielä en osaa päättää, ostanko koiralleni lastenlipun vai kerronko koirani melkein 3 vuotta seitsämällä saadakseni ihmisen iän. Odotan kuitenkin innoissani tulevaa uintitapahtumaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rajamäen uimahalli, koirauinti