Onko elämä seikkailua vai komediaa

Keskiviikko 11.12.2024 - Maiju Tapiolinna

Elämä on kuin huono komedia: joskus se saa meidät nauramaan, mutta välillä se tekee niin kiusallista juttua, että tekisi mieli painaa "pause" ja lähteä karkuun. Mutta hei, miksi ei nauttia tästä hullusta matkasta? Voimme kaikki olla vähän kuin huonoja koomikoita – aina tiedämme, että tilanteet menevät pieleen, mutta ei kai siinä mitään, jos saamme ainakin hyvän naurun päälle.

Esimerkiksi aamuherätykset. Mikä se on, että joka kerta herätys soi aivan liian aikaisin ja koko maailma tuntuu olevan aivan väärässä aikavyöhykkeessä? Kello soi, silmät ovat kiinni ja sisäinen ääni huutaa: "Mene takaisin nukkumaan. Elämä on liian lyhyt herättääkseen sinut näin aikaisin." Mutta sitten muistat, että eihän se kello kuitenkaan itse lähde töihin, joten on pakko nousta. Tällöin alkaa se suuri taistelu: unelias, zombimainen kävely kylmään kylpyhuoneeseen ja itsensä järkyttävä mietiskely peilin edessä. Kuka tämä tyyppi oikeasti on?

Entäpä ruokaostokset? Ne ovat aina pieni komediaosuus. Mene supermarkettiin ostamaan "vain yksi asia" ja tulet ulos ostoskori täynnä kaikkea muuta kuin se yksi asia, jonka alun perin aioit ostaa. Ja sitä ei auta se, että kassalla huomaat, että unohdit sen "yhden asian", mutta kätesi on täynnä kaikkea muuta täysin turhaa. Joten astut ulos kaupasta, jolle ei ole selvää, olitko siellä ostamassa ruokaa vai varastamassa kaikki mahdolliset alennukset, joita maailmasta löytyy.

Sitten on tietysti ystävien kanssa vietetyt illat. Ne alkavat aina samalla tavalla: "Tänään tehdään jotain kivaa!" Ja sitten päädytään katsomaan kolme tuntia kitaranviritysvideoita YouTubessa, koska kukaan ei voi päättää, mitä katsotaan. Koko "iltaa viettämään" oli ilmeisesti virhe, koska ei ole selvää, oliko kyseessä enemmän taiteellinen matka kohti täydellistä päätöksentekoa vai jatkuva videoiden katsominen, kunnes jokainen on jo unohtanut, mitä oltiin alun perin tekemässä.

Ja tämä on myös elämän hauska piirre. Jos ei ota asioita liian vakavasti, kaikki muuttuu komediaksi. On aivan ok nauraa itselleen ja tilanteille, jotka eivät menneet kuten oli suunniteltu. Elämä on loppujen lopuksi yhtä suurta kokeilua, ja joka kerta, kun teemme jotain, mitä ei ole aiemmin kokeiltu, voimme nauraa itsellemme ja ympärillä oleville.

Joten, ystävät, muistakaa ottaa tämä elämä kevyesti – naurakaa silloin, kun kaikki menee pieleen, koska se on vain elämän huumoriannos. Koko maailma on yksi suuri komedia, ja me kaikki olemme sen hauskoja päähenkilöitä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: seikkailu, komedia, elämä

Informaatioähky päivän otsikoista

Tiistai 9.2.2016 klo 23.46 - Maiju Tapiolinna

Talous notkuu, kitkuu ja yskii. Stubbin mukaan Suomi voi vielä nousta talousihmeeksi.

Työttömyys syvenee vuoteen 2017 asti.

Yhteiskuntasopimuksella alkaisi olla hiljaksiin kiirus, ettei pakkolakeja otettaisi käyttöön.

Kehä I menee remonttiin ja haittaa Hämeenlinnan väylän liikennettä parin vuoden ajan. Kannattaa vältellä ruuhakaikoina liikkumista, koska kunnollista kiertotietä ei ole.

Selfie-pöntöt asennettu ykkös-kehälle. Kamera vain kahdessa.

Kuntosaliharjoittelu voi vähentää voimaa. Jos ei lihas kasva, vaihda personal traineria.

Hallitus pöllyttää YLE:n. Ostin jo popcorneja.

Kolme kiimaista narttua vinkumassa ja kaksi urosta ulvomassa. Missä helvetissä on korvatulpat.

Tänään ketuttaa paljon enemmän kuin eilen. Aina ei voi olla kivaa!

Kävin kuntosalilla, reväytin lihaksen. Lahjattomat lämmittelee.

Mättöpäivä, kirkkoherra tarjosi laskiaspullat. Paljon kermaa ja hilloa.

Miehet on syvältä, kunnes toisin todistetaan. Todistajanpalkkioita ei makseta.

Apple ei ota vastuuta väärässä huollossa lukkiutuneista puhelimista. Mitäs luulit selviäväsi halvalla.

Turvapaikkakriisi jatkuu...ostin kaupasta riisiä!

Influenssa jyrää, katso karttaa!

Lunta tulee lisää, jos ei sada vettä.

Olikohan nyt vielä jotain muuta?

Joo oli! Kuka prkl yrittää saastuttaa Nurmijärvellä pohjavedet?

Uutiset teille tarjosi Palokärjen tietotoimisto!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #media, #inforaatiotulva

Mediapeliä sanoisi Väyrynen

Sunnuntai 12.10.2008 klo 12.22 - Maiju Tapiolinna

On sitä keskustalle tullut kyytiä viime aikoina niin hyvässä kuin pahassa. Ja ennen kaikkea pahassa, jos on mediaa uskominen. Keskusta on kaiken pahan ruumiillistuma, mitä tulee seksiin, rikollisuuteen ja maailmantalouteen. Eritoten paha asuu Nurmijärvellä, pääministerikunnassa.  Sieltähän näitä kaikkia naruja vedellään keskustalaisten käsin muiden puolueiden kiillotellessa sädekehiään ja piilotellessa luurankoja luoliinsa.

Kunnallisvaalien aikaan on hyvä vaatia valtuustoon pyrkivien riviehdokkaiden päitä vadille ja vastuuseen keskustan tuottamasta maailmanlaajuisesta ahdingosta. Onkohan päässyt unohtumaan, ettei näitä päätöksiä tehdä Nurmijärven valtuustosalissa vaan Arkadianmäellä kansan valitseman hallituksen voimin. Onpa siellä soppaa sotkemassa keskustalaisten lisäksi muutama muunkin puolueen edustaja. Voihan tuota hallitusta tietysti verrata klimppisoppaan, jossa keskusta ui paakkuina samettisessa liemessä.

Vaan niinhän se on, että säännöllisin väliajoin kapitalismi ajaa itsensä ahdinkoon. Historian todisteena 1900-luvun alun lama, 1930-luvun lama, joka alkoi New York pörssin romahduksesta. Öljy- ja energiakriisi sävytti 70-lukua ja 80-luvun alussa taantuma johtuen Yhdysvaltojen inflaation voimakkaasta korjausliikkeestä. Sitten seurasi 1990 alun syvä lama jonka syyt olivat löysässä rahapolitiikassa, pankki- ja valuuttakriiseissä ja veronalennuksissa. Samoihin aikoihin vielä Neuvostoliitto hajosi ja Japanin taantuma sotki talouspolitiikkaa entisestään. Aasian talouskriisi ajoittui 90-luvun loppuun ja IT-kupla puhkesi 2000-luvun alussa aiheuttaen heikon taantuman länsimaissa.

Rökäletappiotahan tässä ollaan keskustalle povaamassa näissä kunnallisvaaleissa ja eihän siinä sitten mitään. Otetaan turpiin ja nuollaan haavoja seuraavat neljä vuotta. Varmaa on kuitenkin se, että mikä tahansa suurimmaksi puolueeksi nouseva joutuu samalla tavalla median silmätikuksi ja tulee saamaan osakseen samaa löyhkäävää julkisuutta kuin keskusta nyt.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: media, maailmantalous, keskusta

Pahkasika-huumoria

Tiistai 7.10.2008 klo 23.14 - Maiju Tapiolinna

Lukiolaispoikien neronleimauksesta syntynyt neljännesvuosisadan ilmestynyt Pahkasika oli hurttia huumoria ylä- ja alatyyliin. Lehdellä oli vakiintunut kannattajakuntansa, kuten maassamme ilmestyvillä V-tyylisillä iltapäivälehdillä ja viikoittaisilla juorujulkaisuillakin on. Pahkasian sivuilla seikkaili keksityt henkilöt, kun taas iltapäivä- ja juorulehdet pyrkivät keksimään mahdollisimman paljon aidoista henkilöistä.

Ehdoton suosikkihahmoni Pahkasiassa oli Miihkali, jossa pienen pojan suulla kritisoitiin aikuisten maailmassa vallitsevia omituisuuksia. Miihkalilla oli ylihuolehtiva äiti ja pikkutakkiin pukeutuva isä, joka yritti syöttää omia totuuksiaan pojalle. Miihkalin ystävät Minnaryyni, Kenneth, Bosse ja kehitysvammainen Tarmo edustivat yhteiskuntamme eri sosiaaliluokkiin kuuluvia ihmisiä joiden avulla kuvattiin kuluneen ajan epäkohtia.

Parhaiten mieleeni on jäänyt Miihkalin potta, jossa koko suvun voimin ihasteltiin pojan komeaa kakkaa tai Armas Paskiainen, jonka kaikki rikastumisyritykset päättyivät sosiaaliseen julkihäpeään. Vapaasti juorulehtien ideologiaan käännettynä: ”Mitä pienempi sonta, sitä suurempi yleisö ja pahempi haju.”  

Nautitaanpa kakankäryisestä sananvapaudesta seuraavaa iskua odotellessa. Kun kakka lapioon kilahtaa, eurot medialle vilahtaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: media, juorulehdet