Mäenpään pahapoika

Voi meitä suurisuisia perussuomalaisia! Taas on enteriä painettu ennen kuin sisältöä on tarkoin punnittu. Tällä kertaa ei kyseessä ole Immos-kohu, vaan asialla on ollut Ilmajokelainen varakansanedustaja Juha Mäenpää. Onhan se toki tahditonta sanoa, että rukouksiini on vastattu, kun joku on mennyt tuikkaamaan tuleen Niinisalon uudeksi vastaanottokeskukseksi tarkoitetun kerrostalon.

Juhan hyvin tuntien tiedän, että sormet syyhysivät näppäimistöllä ja teksti pamahti eetteriin ennen kuin harkinta ylitti julkaisukynnyksen. Ja aivan varmasti tiedän, ettei Juha todellakaan ole rukoillut vastaanottokeskuksen palamisen puolesta, vaan tämä oli Juhan hätähuuto Suomen kansan puolesta. Minä en tuomitse Juhaa sanomisistaan.

Suomessa pitäisi olla sananvapaus, joka on kansalaisen perusoikeuksiin kuuluva oikeus ilmaista julkisuudessa mielipiteitään joutumatta rangaistuksi. Laissa on rajoituksia sananvapaudelle, eikä se saa loukata toista oikeushyvää. Pohdittavaksi jää, rikkoiko Juhan sanomiset sananvapauden rajoituksia. Noussut kohu ei kuitenkaan ole suhteessa sanomisiin. Juha varmasti oppi tästä läksynsä ja seuraavan kerran lukee postauksensa pariin kertaan ennen julkaisua.

Olisi se monella muullakin paikallaan harkita sanomisiaan. Valitettavasti vain tämä turvapaikanhakijoiden ryntäys Suomeen sekä sen ympärillä pyörivä järjetön liiketoiminta on löysyttänyt monien kielenkannattimet sekä saanut ihmiset tekemään ajattelemattomuuksia. En häpeä sanoessani, että ymmärrän hyvin ihmisten tunteita, jotka tekojen takana ovat.

Tuomitsen väkivaltaisuudet ja tuhotyöt, koska ne eivät vie asiaa eteenpäin. En halua meidän kantasuomalaisten olevan samanlaisia barbaareja kuin naisia raiskaavat turvapaikanhakijat. Meillä on oikeus puolustaa omaa maatamme sanallisesti ja suojella sitä perintönä lapsillemme. Tämä on isänmaamme, jonka eteen sotiemme veteraanit ovat taistelleet.