Se olisi sitten siinä

EU-vaalit on taputeltu kasaan ja kansa on puhunut. En hämmästele lainkaan Li Anderssonin äänikuningattaruutta. Kaikissa vaalikeskusteluissa hän on esiintynyt asiallisesti ja kiihkottomasti tuoden mielipiteensä ja osaamisensa selkeästi esille. Vasemmistolle tuntuu muutoinkin olevan tilaus tilanteessa, jossa kansalaiset kokevat tulleensa petetyiksi hallituksen taholta.

Kokoomus on voittonsa ansainnut. Hallitusvastuusta huolimatta puolueen kannatus on pysynyt erittäin hyvänä. Isoimmat iskut lienee vastaanottanut Perussuomalaiset, joskin peiliin katsominen olisi myös sallittua.

Ennustin jo viikkoja sitten, että Perussuomalaiset tulevat saamaan EU-vaaleissa ainoastaan yhden mepin. Valittavasta henkilöstä ei ollut pienintäkään epäselvyyttä. Sebastian Tynkkynen on ollut näkyvästi esillä sosiaalisen median eri kanavilla. Hän on lahjakas mediapersoona.

Vaalitappio on aina peiliin katsomisen paikka. Jossain on epäonnistuttu. Syy ei ole vesisade, auringonpaiste tai formulakisat. Tässä kohtaa syyt ovat olleet jo pidemmän aikaa näkyvissä. Ainakin kuplan ulkopuolella. Saksien heiluttelu hallituksen leikkausten yhteydessä saattanee tuntua hauskalta sarkasmilta, mutta sitä se ei ole. Ihmisten hädällä ei ole leikkimistä, vaikka kyse olisi vain muutamasta eurosta. Ministeritasolla on osattava käyttäytyä. Kotona voi sitten irvistellä ja naureskella vapaasti, jos siltä tuntuu. Julkisesti saksikädet muistetaan.

Leikkauksia on tehtävä, se on selvää. Jokainen leikattu sentti on poissa jonkun kukkarosta. Voi kuullostaa itkulta ja kitinältä, kun iltapäivälehtien palstoilla äiti avautuu siitä, miten joutuu muuttamaan pienempään asuntoon. Kyseessä on kuitenkin inhimillisen ihmisen koti, josta ei haluaisi luopua. Kaikki pienituloiset eivät ole valtion varoilla eläviä huijareita. On vain pienet tulot tai mahdottomuus löytää töitä. Jokaisen köyhän sisällä siis ei asu ahne kattoon räkijä.

Painukaa töihin! Aivan varmasti valtaosa työttömistä lähtisi heti töihin, jos työpaikka löytyisi. Valitettavasti vain sitä herkkua ei ole kaikille jaossa. Työhaluttomuus ja työn saannin mahdottomuus eivät ole sama asia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tukien varassa elämistä ei pidä ruokkia. Ketään ei kuitenkaan pidä sormella osoittaa, jos ei aidosti kykene itse elantoaan hankkimaan.

Paljon on muutakin. Petetyiksi itsensä kokevat yrittäjät, huoltoasemalla tankkiaan täyttävät, ja kaikki ne, jotka uskoivat, ettei köyhää enää kyykytetä. Syitä ja seurauksia. Vaalitulos meni pahasti käteen. Sama toistuu, jos ei opita nöyryyttä ja kunnioitusta. Ripaus inhimillisyyttä ei maksa mitään.