Kultakala maljassa

Keskiviikko 12.6.2024 - Maiju Tapiolinna

Ihmettelen, millaisesta sisäisestä mekanismista on kyse, kun edelleenkin selitellään ja uskotellaan asioita vaalitappion takana. Kaiketi se on se kuuluisa kultakalaefekti. Polskit onnellisena omasa vedessä evät levällään, etkä huomaa ympäröivää maailmaa.

Vaalitappion syitä ei mielestäni tarvitse etsiskellä. Jo aiemmin olen todennut, ettei säätila tai urheilukilpailut ole olleet esteitä, miksi äänestäjiä ei ole uurnilla näkynyt. En ole ainut, jota ovat ärsyttäneet sakset ja leikkuulaudat. Luulisi, että korkeassa poliittisessa virassa olevalla ministerillä on edes sen verran tilannetajua, ettei moiseen ryhdy. Vähän on kuin entisen pääministerin bilevideot.

Lensikö hattu korkealle vai astuttiinko miinaan? Sopii miettiä, oliko saksikkaan kuvan takana harkittu temppu, jolla aloitettiin lähtölaskenta. Tässä kohtaa saattaa mielikuvitukseni laukata hieman liian vauhdikkaasti. Jos taas kuva julkaistiin luvalla, on harkintakyky pettänyt täysin. Sarkasmiksikin on harvinaisen happaman makuinen. Entäpä Hakkarainen? Hänen ehdokkuutensa evääminen maksoi vähintäänkin yhden paikan verran.

Syylliset pitää saada kiinni. Vasta sitten voidaan lähteä korjaamaan tilannetta. Eu-vaalit eivät kiinnosta? Missä EU, siellä ongelma? Soinin lanseerama slogan onkin nyt oiva selitys sukellukselle. Todelliset syyt kyllä tiedetään, muttei haluta tunnustaa. Tuolloin saattaisi joukkohypnoosi haihtua ja hovin vaatteet vaihtua kerjäläisen ryysyiksi.

Arvostan entisen puoluesihteerin toivetta aikaistetusta puoluekokouksesta, jotta EU-vaalitappio saataisiin keskusteltua jäsenistön kanssa auki. Mielestäni vaade on todella kohtuullinen. Entinen puoluesihteeri Luukkanen näet pisti kaikkensa peliin ja kiersi ahkerasti kenttää yli 60 paikkakunnalla. Hänellä varmasti on todellista tietoa taskussa. Mitenkähän mahtoi nykyinen sihteeri kierrellä?

Kenttä on se työkalu, joka tekee kuningattaria ja kuninkaita. Ilman kenttää saattaa kannatus romahtaa. Ainakaan kenttää ei sovi suututtaa. Kuka sitten ajelee omilla polttoaineilla ympäri maakuntia jakamassa esitteitä ja pystyttelemässä vaalitelttoja. Kun lähdetään kermavaahtolinjalle, on aina vaarana, että se happanee ennen aikojaan tai ei vatkaannu ukkosta ennen.

Miksi sitten kirjoitan tästä? Mielestäni olen oikeutettu ilmaisemaan närkästykseni toimintaan, jolla karkoitetaan äänestäjiä. Hallitusvastuun ymmärrän, leikata pitää, jotta taloutta saadaan elvytettyä. Pitääkö siitä kuitenkaan tehdä pilaa ja kyykyttää vähävaraisia? Edelleen perustan oikeutukseni siihen, että olen sijoittanut kohtuullisen käyttökelpoisen auton verran omaa rahaa puolueen kannatuksen nostoon. Vilpittömänä ajatuksena on ollut ajaa ideologiaa ja suomalaisuutta. Varmasti olen ollut hieman naivi tässä suhteessa. Parhaan vastineen sijoittamalleni rahalle olen saannut äänestäjieni kautta. Saan heidän mandaatillaan hoitaa yhteisiä asioita niin kunnassa kuin alueella.

Se olisi sitten siinä

Sunnuntai 9.6.2024 - Maiju Tapiolinna

EU-vaalit on taputeltu kasaan ja kansa on puhunut. En hämmästele lainkaan Li Anderssonin äänikuningattaruutta. Kaikissa vaalikeskusteluissa hän on esiintynyt asiallisesti ja kiihkottomasti tuoden mielipiteensä ja osaamisensa selkeästi esille. Vasemmistolle tuntuu muutoinkin olevan tilaus tilanteessa, jossa kansalaiset kokevat tulleensa petetyiksi hallituksen taholta.

Kokoomus on voittonsa ansainnut. Hallitusvastuusta huolimatta puolueen kannatus on pysynyt erittäin hyvänä. Isoimmat iskut lienee vastaanottanut Perussuomalaiset, joskin peiliin katsominen olisi myös sallittua.

Ennustin jo viikkoja sitten, että Perussuomalaiset tulevat saamaan EU-vaaleissa ainoastaan yhden mepin. Valittavasta henkilöstä ei ollut pienintäkään epäselvyyttä. Sebastian Tynkkynen on ollut näkyvästi esillä sosiaalisen median eri kanavilla. Hän on lahjakas mediapersoona.

Vaalitappio on aina peiliin katsomisen paikka. Jossain on epäonnistuttu. Syy ei ole vesisade, auringonpaiste tai formulakisat. Tässä kohtaa syyt ovat olleet jo pidemmän aikaa näkyvissä. Ainakin kuplan ulkopuolella. Saksien heiluttelu hallituksen leikkausten yhteydessä saattanee tuntua hauskalta sarkasmilta, mutta sitä se ei ole. Ihmisten hädällä ei ole leikkimistä, vaikka kyse olisi vain muutamasta eurosta. Ministeritasolla on osattava käyttäytyä. Kotona voi sitten irvistellä ja naureskella vapaasti, jos siltä tuntuu. Julkisesti saksikädet muistetaan.

Leikkauksia on tehtävä, se on selvää. Jokainen leikattu sentti on poissa jonkun kukkarosta. Voi kuullostaa itkulta ja kitinältä, kun iltapäivälehtien palstoilla äiti avautuu siitä, miten joutuu muuttamaan pienempään asuntoon. Kyseessä on kuitenkin inhimillisen ihmisen koti, josta ei haluaisi luopua. Kaikki pienituloiset eivät ole valtion varoilla eläviä huijareita. On vain pienet tulot tai mahdottomuus löytää töitä. Jokaisen köyhän sisällä siis ei asu ahne kattoon räkijä.

Painukaa töihin! Aivan varmasti valtaosa työttömistä lähtisi heti töihin, jos työpaikka löytyisi. Valitettavasti vain sitä herkkua ei ole kaikille jaossa. Työhaluttomuus ja työn saannin mahdottomuus eivät ole sama asia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tukien varassa elämistä ei pidä ruokkia. Ketään ei kuitenkaan pidä sormella osoittaa, jos ei aidosti kykene itse elantoaan hankkimaan.

Paljon on muutakin. Petetyiksi itsensä kokevat yrittäjät, huoltoasemalla tankkiaan täyttävät, ja kaikki ne, jotka uskoivat, ettei köyhää enää kyykytetä. Syitä ja seurauksia. Vaalitulos meni pahasti käteen. Sama toistuu, jos ei opita nöyryyttä ja kunnioitusta. Ripaus inhimillisyyttä ei maksa mitään.