Voima on meissä kuntalaisissa! KIITOS!

Sunnuntai 13.6.2021 klo 23.51 - Maiju Tapiolinna

Voima on meissä kuntalaisissa

Perjantai 11.6.2021 klo 20.46 - Maiju Tapiolinna

Kirkas kesäaurinko siivilöityy kauniisti sälekaihtimien läpi herätellen uinujan aikaiseen aamuun. Kuppi kahvia terassilla linnunlaulua kuunnellen. Silmä lepää vehreässä maisemassa tuulen lennätellessä viimeisiä voikukan höytyviä ympäriinsä. Mikä ihana rauha.

Takana on erikoinen vuosi omituisine käänteineen. Pandemia, vahva poliittinen vastakkainasettelu, siirretyt vaalit ja epävarmuus taloudesta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan sekä yksilön elämään.

Raskaan pandemialaskun maksajiksi meillä Suomessa ovat joutuneet erityisesti ravintola- ja tapahtuma-alojen työntekijät ja yrittäjät. Moni on laittanut suljettu lapun viimeistä kertaa oveen. Viimeiseen asti on yritetty sinnitellä ja keksiä keinoja elinkeinon jatkamiseen kaikin keinoin.

Ikäihmisiin vuosi on iskenyt lujalla kädellä. Eristys omista rakkaista neljän seinän sisälle. Yhteyttä on pidetty puhelimen tai somen välityksellä. Yksinäiselle ihmiselle aika on ollut rankka. Ne ainoatkin kontaktit kauppareissuilla ovat jääneet väliin. Puhua on voinut vain itselleen ja odotta vastausta kaikuna. Eipä ole ihme, jos mielenterveys on ollut lujilla.

Tiedä sitten, onko tällä yhteiskunnasta eristäytymisellä ollut osansa siihen, että näissä kuntavaaleissa on rapa lentänyt. Ensimmäistä kertaa ehdolla olevat ovat pyöritelleet silmiään ja parkkiintuneemmat nahat pudistelleet höyhenistä kuonaa. Myönnettävä on, että hetkellisesti on omaankin nenään paksusta nahasta ja teflonista huolimatta noussut männynneulasten käryä. Ystäväni kysyi, miten jaksat tuota. Eipä siihen voi oikein muutakaan vastata kuin rakkaudesta lajiin. 

Sinä arvoisa kuntalainen käy antamassa äänesi sunnuntaina 13.6.2021. Toivotan kaikille ehdokkaille menestystä kuntavaaleissa ja hedelmällistä yhteistyötä tulevalla valtuustokaudella. Ensi viikolla tiedämme kuntamme uudet valtuutetut. Voima on meissä!

Tänään on suuri päivä!

Keskiviikko 26.5.2021 klo 10.45 - Maiju Tapiolinna

Ennakkoäänestys alkaa vihdoin ja varsinainen vaalipäiväkin on tuota pikaa.  Koronan ja monien muiden viivästysten jälkeen suomalaiset pääsevät vihdoinkin raapustamaan ehdokkaansa numeron vaalilippuun. Nyt on turha ruotia niitä syitä, jotka johtivat vaalien siirtoon, sillä tärkeintä on saada kuntalaiset vaaliuurnille.

Ainoa mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon on äänestäminen. Usein kuulee sanottavan, että äänestämättä jättäminen on kannanotto. Voidaan niinkin ajatella, mutta todellisuudessa se on oman vaikutusmahdollisuuden käyttämättä jättämistä. Yksikin ääni saattaa olla ratkaiseva ja kaikki äänet tarvitaan yhteiseen pottiin.

On vaarallista kuvitella, että oma ehdokas pääsee kuitenkin valtuustoon, joten voinkin äänestää hänen sijaansa, jota kuta muuta. Näin tämä ei tietenkään ole. Kukaan ei pääse valtuustoon ilman ääniä. Jos sinulla on mieleisesi ehdokas, anna äänesi hänelle!

Arvoisa kuntalainen! Toivomukseni on, että annat äänesi kuulua ja käyt äänestämässä, joko ennakkoon 26.5.–8.6. tai varsinaisena vaalipäivänä 13.6.

Hätäjarru vai pelkokerroin

Perjantai 7.5.2021 - Maiju Tapiolinna

Lähdin kuntavaaleihin ehdokkaaksi ensimmäistä kertaa vuonna 2004 ajatuksena parantaa lapsiperheiden asemaa kunnassa. Tuolloin katselin kuntapolitiikkaa ruusunpunaisten lasien takaa, enkä olisi ikinä uskonut, mitä kaikkea se kätkee sisäänsä ja mitä kaikkea tulen vielä näkemään. Pala kerrallaan selvisi, millaista valtapeliä pelaillaan ja unohdetaan kuntalaisen etu. Se vaativa tehtävä, jota hoitamaan vaaleissa on hakeuduttu.

Ensimmäisessä luottamustehtävässäni päädyin kaavoituslautakuntaan. Pesti oli hyvin opettava monessa mielessä. Ennen ensimmäistä kokousta arvostettu kuntapoliitikko soitti minulle ja sanoi, että kaikki menee hyvin, kun teen vain kuten hän käskee. Kymmenen minuutin vuodatuksen jälkeen vastasin hänelle, että luuletko taluttavasi minua kuin pässiä narussa. Sainpa sitten myöhemmin kuulla monta moninaista kertomusta siitä, miten tämä samainen henkilö hoidatti omaa etuaan kunnallisissa luottamustehtävissä.

Kun sain lautakunnan juonesta kiinni, olin alituinen vastarannankiiski päätöksissä, joissa kuntalainen jäi soittelemaan lehdellä. Erityisesti raivostutti se, että ihmiset omistivat maata, jolle eivät saaneet rakentaa. Varsin usein kuulin viranhaltijoiden tokaisevan, että kuntalaiset hyötyisivät vain taloudellisesti, kun annettaisiin rakentamiselle poikkeamispäätös ja pistäisivät uuden talon lihoiksi heti sen valmistuttua. Varmasti joku niin olisi tehnytkin, mutta valtaosa oli kyllä liikkeellä ihan hyvin aikomuksin, eikä ketään voi kieltää myymästä omaisuuttaan. Tuli sitten päivä, jolloin ajauduin täydelliselle törmäyskurssille esittelijän kanssa. Samainen viranhaltija huusi minulle suu vaahdossa kokouksessa, että minut on laitettava koulutukseen, jotta ymmärtäisin olla heidän tekemiensä päätösesitysten takana. Laitoin asiasta selvityspyynnön silloiselle kunnanjohtajalle, joka ei koskaan vastannut minulle mitään. Tällä kokemuksella en olisi tyytynyt jääkauteen, vaan olisin taatusti vaatinut vastauksen, vaikka kirjain kerrallaan.

Paljon on mahtunut lähes kolmeen valtuustokauteen. Kirkkaimpana tähtenä olen koko ajan pitänyt kuntalaisten minulle antamaa mandaattia. Edustan heitä päätöksenteossa ja pyrin kuntalaisten kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Sanon ääneen sen, minkä koen kuntalaisen asemaa heikentävänä tekijänä. Välillä tuntuu, että saa ulvoa kuin tuuli nurkissa ja silti myrskyvaroitusta ei oteta vakavasti. Somen mukaantulo politiikkaan on tuonut päätöksenteon lähemmäs kuntalaista ja myös antanut kuntalaisille aktiivisen mahdollisuuden arvostella nopeassa tahdissa siinä viranhaltijoita kuin luottamushenkilöitäkin.

Ennen tölvittiin toisia pilke silmäkulmassa valtuuston kahvijonossa ja piikiteltiin puhujapöntöstä. Nyt avaudutaan somessa. Eikä siinä mitään pahaa ole. Arvostelua on kestettävä, eikä sitä pidä päästää ihon alle, vaikka toisinaan saa kohdata ihan aitoa ilkeyttäkin. Silti pidän täysin ylimitoitettuna kunnan julistusta maalittamattomuudesta. Vedettiin hätäjarrusta ennen kuin juna nytkähti liikkeelle. Nostettiin esille ihan normaaleihin käytöstapoihin kuuluvia asioita. Haluttiinko vaientaa ikävältä kuulostavia mielipiteitä vai oliko kaiken takana kuitenkin pelkokerroin siitä, etteivät kuntalaiset enää niele tyytyväisenä kaikkea. Meidän luottamushenkilöiden pitää muistaa keitä me edustamme luottamustehtävissä. Me olemme kuntalaisten ääni. Viranhaltijoille kuntalaiset ovat palkanmaksajia ja työnantajia, joita on kohdeltava tasapuolisesti. Kunta on kuntalaisille!

 

Kansa rakastaa, kilpailijat vihaavat. Mikä se on? PS

Perjantai 23.4.2021 - Maiju Tapiolinna

Sinikeltainen paku kurvaa parkkiin. Autosta nousevat kaksi perussuomalaista kipaisemaan kahvit huoltoaseman baarista. Hädin tuskin he ehtivät istumaan alas, kun jo vikkelä kuntalainen tulee jututtamaan heitä. Ensin vaihdetaan pari sanaa säästä, mutta sitten päästään jo asiaan.

Mikäs siinä on, että teitä persuja vihataan niin kovaa? Kun tuolla vähän joka puolueessa änkyröidään teistä, etsitään vikaa ja syytellään, pohdiskelee jututtamaan tullut kuntalainen. Olen minä tätä peliä jo pitkään seuraillut. Luulevat olevana niin nohevia ja mustamaalaavansa teitä. Tuolla somessa minä näitä juttuja olen lukenut ja kuului niitä samoja tuolla teltoilla ennen tätä koronaa, hän vielä jatkaa.

Kyseinen kuntalainen ei ollut ainutkertainen kysyjä. Tätä samaa pohtivat monet muutkin. Yhteisten asioitten hoitoon eivät Perussuomalaiset kelpaa, mutta pilkan kohteeksi kylläkin. Edellä kerrottu esimerkki oli nurmijärveläisen äänestäjän pohdintoja, mutta sopisi toki, minne tahansa kuntaan Suomessa. Vastaavanlaisia kysymyksiä, kun kuulee toistuvasti.

Vaaliaika on aina kiimaista menoa. Ääniä kalastetaan tempulla, jos toisella. Ihan tavalliset ja hyväkäytöksiset ehdokkaat muuttuvat toisiaan kohtaan rääväsuisiksi sanan miekalla hyökkääjiksi. Aiemmin sopuisasti heitetyistä herjoista tulee luoteja, jotka kohdistetaan yhteen maaliin. Some-kielellä tätä kutsutaan maalittamiseksi. Vastapuolen puolustautuessa hyökkäystä, on olemassa oma terminsä, uhriutuminen.

Tottahan on se, että Somessa on helppo heittää, mitä vain. Muutama nopea näppäimistön näpäytys ja enter. Sinne meni ja upposi vastustajan nahkaan kuin veitsi kuumaan voihin. Eipä näistä piikeistä ole vastuussa yksin poliittisen statuksen omaavat henkilöt, vaan sivalluksia tulee ihan tavan kansalaisilta, ja nekään eivät kohdistu pelkästään Perussuomalaisiin, vaan tasapuolisesti laidasta laitaan. Oman osansa saavat myös viranhaltijat, syystä tai syyttä. Kyseessä on tämän ajan ilmiö, joka vaatii kasvattamaan paksua nahkaa ja arvostelunsietokykyä tai sitten kannattaa pysyä somesta poissa.

Hyvänä ajatuksena on Nurmijärvellä heräillyt ajatus maalittamattomaksi kunnaksi julistautumiseksi. Tehtäisiin yhteiset pelisäännöt, miten toimitaan. Erittäin hyvä ajatus, jota kannatan lämpimästi, jos se kattaa niin viranhaltijat, luottamushenkilöt kuin ketkä tahansa kuntalaiset. Miten tätä sitten valvottaisiin ja millaisiin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, kun sopiva veitsi taas uppoaa maaliin? Sanoisin, että tässä ollaan villakoiran ytimessä. Meillä ei ole olemassa lakia maalittamisesta. Mikä on maalittamista, kuka kokee minkäkin asian maalittamisena. Hyvin subjektiivisia lähtökohtia. Pystytetäänkö kunnantalon parkkipaikalle häpepaalu, jonne kaikkien sopimattomuuksia laukovien kuvat ripustetaan näkösälle? Maalittamaton kunta, hieno ajatus, mutta vaikea toteutus.

Jos sitten palataan takaisin tähän persuvihaan. Käytän muuten ihan sujuvasti sanaa persu kuvaamaan meitä perussuomalaisia, koska itselleni se on lähinnä hellittelysana, synonyymi sanalle perussuomalainen. Väittäisin, että viha kumpuaa uutta ja erilaista kohtaan. Se on pelkoa ja ahdistusta, joillekin jopa syvää inhoa erilaisuutta kohden. Erilaisuus sallitaan, jos se kohdistuu yleisesti hyväksyttyihin aatteisiin kuten sukupuoleen, ilmastonmuutokseen tai kansalaisuuteen, mutta perussuomalaisuutta ei sallita. Siinä on jotain niin syvällistä ja läpitunkevaa pahuutta.

Tuo edellä esittämäni oli hyvin karrikoitu esimerkki. Perussuomalaiset ovat tuoneet ja tuovat uutta ja erilaista poliittista ajattelutapaa. Populistista niin kuin yleensä heitetään. Jos populismia pohditaan terminä tarkemmin, on se puhtaasti jokaiseen poliittiseen puolueeseen kuuluvaa toimintaa. Sitä tulee niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltäkin. Se voidaan kokea joko demokratiaa heikentävänä tai lisäävänä. Hyvin luonnollinen ilmiö poliittisessa päätöksenteossa. Vaaleja ajatellen perussuomalaisten äänekäs vastustaminen on myös tavallaan kansan kiihottamista puoluetta vastaan.

Pelko, ahdistus ja tuska nousee gallupeista. Kun perussuomalaisten kannatus nousee, niin meteli kovenee. Tässäkään perussuomalaiset eivät ole ainoita. Tämäkin kuuluu tyypilliseen vaalipropagandaan, jota harjoittaa joka ainokainen puolue. Itse en ota tätä metelöintiä pahana ilmiönä. Tärkeintä politiikassa on, että puolue jää äänestäjien muistiin. Tätä varmaankin voitaisiin kutsua ilmaiseksi mainonnaksi.

Yhteenvetona toteaisin lopuksi, että Nurmijärvellä kyetään tekemään hyvää yhteistyötä yli puoluerajojen, vaikka välillä räiskyykin. Vaalien jälkeen on puhallettava yhteen hiileen ja unohdettava vaalikirveet. Uudet valtuutetut istahtavat toivottavasti valtuustosalin penkkeihin ja ottavat ohjat käsiin kohti ilmiömäistä Nurmijärveä.

Nurmijärvi ylivoimaa

Perjantai 26.3.2021 - Maiju Tapiolinna

Nurmijärvi tunnetaan yritysystävällisenä kuntana, joka tarjoa monipuolisia tontteja ja palveluita sekä toimiville että aloitteleville yrityksille. Kunnan sijainti on myös liikenteellisesti ihanteellinen. Puolessa tunnissa pääsee niin Helsinki-Vantaan lentoasemalle, Vuosaaren satamaan kuin isolle kirkolle Helsinkiin.

Kunnan yritysalueiden helmenä pidetään Helsinki-Tampere moottoritien välittömässä läheisyydessä olevaa Ilvesvuoren teollisuusaluetta. Alueelle on sijoittunut logistiikka-alan yrityksiä, elintarviketeollisuutta, vuokrattavaa varastotilaa, kuin myös lukuisia pienteollisuuden tarpeita tyydyttäviä pienyrityksiä.

Pohjois-Nurmijärven Rajamäelle ovat keskittyneet kunnan suurimmat teollisuuslaitokset. Alkoholijuomia pullottava Altia, entsyymejä valmistava Roal ja kaksi maaliteollisuuden tuotantolaitosta Teknos sekä Premix. Nämä yritykset ovat myös kunnan suurimpia työnantajia.

Eteläisen Nurmijärven Klaukkala tarjoaa päivittäistavarakaupan palveluita muita taajamia enemmän. Alueelle on myös keskittynyt erityyppistä pienteollisuutta, joka palvelee niin yksityisiä kuin yrityksiäkin. Klaukkala kasvua ohjaa pääkaupunkiseudun välitön läheisyys ja asumisen edullisemmat neliöhinnat.

Isot teollisuuslaitokset ovat toimineet kunnassa kymmeniä vuosia. Pisin tuotantolaitoshistoria on Altialla, joka perustettiin Rajamäelle vuonna 1888 puhtaan lähdeveden ja rautatien vuoksi. Päivittäistavarapalveluiden painopiste on viimeisten 50 vuoden aikana siirtynyt pohjoisesta etelään, joka johtuu Klaukkalan voimakkaasta kasvusta. Kirkonkylä saa valikoimaa palveluilleen Lidl-Tokmanni liikerakennuksen valmistuttua.

Kuntavaltuutetun silmin näen Nurmijärven kasvavan ja kehittyvän voimakkaasti seuraavien 20 vuoden aikana. Erityisesti tulevat kehittymään logistiikka- ja varastopalvelut. Pääasiallisin kasvu tulee tapahtumaan Helsinki-Tampere moottoritien varressa, Hanko-Mäntsälätien ja Klaukkalan ohikulkutien läheisyydessä. Kunnan strategia on houkutella uusia yrityksiä kuntaan ja lisätä tällä tavoin niin kunnan työpaikkoja kuin taloudellista tuottoa.

Nurmijärven ylivoimaa on logistisesti keskeinen sijainti lähellä pääkaupunkiseutua valtatien varressa. Kunnan on aktiivisesti hankittava maaomistuksia kasvualueiden välittömästä läheisyydestä ja kaavoitettava alueet pikaisesti. Pikajunaan ei voi hypätä keskeltä peltoa, vaan kyytiin on noustava ennen sähkömoottorin starttia.

Mihin menet kuntapolitiikka!

Perjantai 19.3.2021 klo 21.56 - Maiju Tapiolinna

Mitä on tapahtunut vuosikymmenten aikana? Silloin ennen naiset olivat kauniita mekoissaan ja miehet komeita puvuissaan. Valtuuston penkeissä istuttiin katse tiukasti kohti puheenjohtajaa, eikä puuhattu muuta. Valtuutettu oli asuinpaikkansa silmää tekevä ja kunnioitusta herättävä. Osattiin silloinkin herjata ja parjata, mutta se tehtiin tyylikkään kohteliaasti.

Päätöksentekokulttuuri on vahvasti muuttunut niiden 17 vuoden aikana, jotka olen ollut vaikuttamassa Nurmijärven kuntapolitiikassa. Vielä luottamushenkilöurani alkuaikoina päätöksenteko perustui pitkälti puolueitten ohjelmiin ja ryhmäkuriin. Tapana oli, ettei viranhaltijoiden päätösesityksistä juurikaan poikettu. Asiat oli valmisteltu ja kumileimasin saattoi toimia.

Sitten tuli muutos. Ensin askel kerrallaan, pari harppausta ja juoksuaskelin eteenpäin. Muutoksentekijä oli tietoyhteiskunnan kehitys. Ensin oli internet, sitten tuli some niin hyvässä kuin pahassa ja kirjahyllyssä lojuva tietokirjasarja muuttui biteiksi. Tietoa oli helpompi hakea. Vastauksia kysymyksiin löytyi nopeasti. Ei sen niin väliä ollut, oliko kaikki tieto tismalleen oikeaa.

Valmiiksi pureskellut päätösesitykset eivät enää menneetkään sukkana läpi. Esityksiä muutettiin, käytiin vilkasta keskustelua ja äänestettiin entistä useammin. Kuntalaiset heräsivät somessa samoin kuin luottamushenkilöt. Päätöksentekoa oli nopeampi arvostella julkisesti ja parasta oli heittää se viimeinen sana pilkun jälkeen.

Toisinaan tuntuu, että päätöksenteko on kärsinyt inflaation. Hyvät käytöstavat ovat kadonneet, luottamushenkilöille tuodaan päätöksentekoon nopeasti kyhättyjä esityksiä ja kuntalaiset ovat oppineet valvomaan omia etujaan.

Parempi valmistelu ennakoi vähemmän ongelmia ja sujuvoittaa toimintaa. Tulevalla valtuustokaudella toivoisin näkeväni hyväkäytöksisiä ja toisiaan kunnioittavia luottamushenkilöitä. Ei olisi pahitteeksi, jos viranhaltijat tiedostaisivat kuntalaisten olevan työnantajiaan.

Se voima, joka nyt käytetään keskinäiseen nahisteluun, voitaisiin valjastaa rakentavaksi yhteistyöksi. Voima on meissä, sinussa ja minussa. Me yhdessä teemme kunnan meidän näköiseksemme.

Virtuaalinen koskemattomuus

Sunnuntai 14.2.2016 - Maiju Tapiolinna

Vilpittömästi ihmettelen, miten some on hämärtänyt virtuaalisen koskemattomuuden rajoja. Julkinen profiili facebookissa tuntuu olevan avoin deitti-ilmoitus ja lupa lähetellä seurustelutoiveita sekä valtakirja lähestyä ties millaisilla ehdotuksilla.  Epämääräisten viestien lähettelijöillä ei kaiketi edes käy mielessä, että esimerkiksi poliittisesti aktiivit henkilöt tekevät itseään tunnetuksi somen kautta. Julkinen profiili ja parisuhdetilanteen suhteellisuus tai suhteettomuus ei ole lupa lähestyä seksuaalisesti virittyinen viestein tai seurusteluehdotuksin.  Joku voisi sanoa, että mitäs pidät julkista profiilia! Oma on ongelmasi. Toki se näinkin on, mutta profiilia selailevien on ymmärrettävä, että kaikilla meillä on oikeus virtuaaliseen koskemattomuuteen avoimmuudesta huolimatta.

Poliittisesti aktiivina henkilönä on lähes kaikki päivitykseni julkisia. Saman aktiviteetin myötä myös kavereiden lukumäärä hipoo kolmatta tuhatta. Selväähän on, että tähtäimenä ovat seuraavat vaalit ja kannatuksen kasvatus. Kavereiksi on hyväksyttynä paljon sellaisia, joita ei koskaan edes ole tavannut saati vaihtanut sanaakaan. Monenkaan kohdalla tämä ei ole ongelma, vaan poliittisin syin ovat hakeutuneet kavereiksi ja kommentoivat monia julkaisuja avain asiallisesti. Sitten on tämä pieni ryhmä hörhöjä, jotka kuvittelevat julkista profiilia deitti-ilmoitukseksi. Kun kaverikutsuun olet vastannut myöntävästi, alkaa tulla viestiä ihanasta  ja kauniista naisesta.

Alkuun epätoivoiset kosintayritykset vain nauratti, mutta kun viestiä alkoi pukkaamaan useita päivässä kännykkään ja facebookin postilaatikkoon sähköpostin lisäksi, alkoi otsasuoni pullistua! Vaikka näille viestittelijöille kauniisti sanoi, että olen poliittinen henkilö, enkä etsi deittiseuraa facebookissa vauhti vain kiihtyi. Hiljalleen omat nätisti muotoillut kiitos, mutta kiitos ei vastaukset alkoivat muuttua asiallisen tylyiksi ja lopulta tulikivenkatkuisiksi tyrmäyksiksi. Kun viidettä kertaa tunnin sisällä samalta henkilöltä kaikista kieltäytymisistä huolimatta edelleen tunki samaa  – olet niin ihana nainen, koska tavataan - viestiä alkoi estolista paukkua niin puhelimessa kuin facebookissakin.

Turvapaikanhakijoita syytellään ahdistelusta, mutta he ovat olleet ehdottomasti vähemmistönä lähestymisyrityksissä ja uskoneet kerralla, että ei kiitos. Muutama –you are a real bitch- kommentti on toki tullut, mutta pääasiallisesti ihan asiallisesti vastattu okay. Valitettavasti pahin ryhmä oman kokemukseni kautta ovat olleet suomalaismiehet.  Pahoittelen, jos loukkaan jotain, mutta nämä omasta mielestään uskomattoman komeat, pönäkät, tanakat ja hanakat hieman ja vähän reilummin keski-iän ylittäneet miehet! Kuvittelevat profiilin omistajan odottavan kiihkeästi heidän aloitettaan lähempään tuttavuuteen.  Pelkkää profiilia tuijottelemalla he ihastuvat ja rohkaistuvat viestien lähetykseen sekä monimielisiin vihjauksiin kommentoidessaan kuvia tai muita julkaisuja.  En edes halua tietää, mitä muuta puuhaavat samalla! He eivät älyä lopettaa kielloista huolimatta ja lopulta on pakko iskeä piste viesteihin asiallisen tylysti. Tässä vain malliesimerkki miehistä. En hetkeäkään epäile, etteikö vastaavia viesittelijöitä löytyisi naisistakin.

Virtuaalinen koskemattomuus some-maailmassa tuntuu olevan täysin ymmärtämätön käsite. Vapaus sanoa kenelle tahansa, mitä tahansa omalla naamalla ja nimellä ei tunnu kauhistuttavan lainkaan. Hyvät käytöstavat ovat kadoksissa ja röyhkeys huipussaan. Oletetaan, että kaikki sinkut ja parisuhdetietoa päivittämättömät ovat villiä riistaa eroottisiin ehdotuksiin ja heti valmiita syöksymään suhteeseen tuiki tuntemattoman kanssa. Ikävä kyllä, asia ei useinkaan ole näin ja näistä ehdotuksista saattaa tulla tylyt pakit ja muutama terävä sananen. Kannattaa tarkoin miettiä ennen seuraavaa lähetä-näppäimen painallusta ja kunnioittaa virtuaalista koskemattomuutta.