Saako synnyttää?

Sunnuntai 11.2.2018 klo 20.10 - Maiju Tapiolinna

Viime viikolla Nurmijärven paikallislehti uutisoi, miten klaukkalalainen äiti synnytti  valtaväylän varrella matkalla sairaalaan. Synnytys tapahtui ambulanssissa, joka ehti täpärästi paikalle, kun vauva päätti kiirehtiä maailmaan.

Tänään uutiset kertoivat, miten Valvira on tiukentanut määräyksiään ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuuluvassa Oulaskankaan sairaalassa synnytetään laittomasti.  Sairaala ei täytä vaadittua 1000 synnytystä vuodessa, vaan jää sadan verran alle. Valviran vaatimusten mukaisesti  sairaalaan on järjestetty anestesiapäivystystä, lasten tehohoitoa ja lastenlääkäripäivystystä. Sekään ei riitä.

Oulaskangas sijaitsee suurten lapsiperheiden alueella. Monisynnyttäjille tulee usein pikainen lähtö sairaalaan, eikä ambulanssikaan ehdi yhtä nopeasti paikalle kuin pääkaupunkiseudulla. Pelko matkasynnytyksistä on aiheellinen, sillä lähimmät synnytyssairaalat sijaitsevat Oulussa ja Kokkolassa, jonne matkaa on reilu 100 km molempiin.

Lyhyistä etäisyyksistä huolimatta matkasynnytyksiä tapahtuu eniten Etelä-Suomessa, jossa sairaalaverkko on tiheä. Vuoden 1991 jälkeen on Suomessa lakkautettu 20 synnytysosastoa. Soten myötä liipasimella tulee olemaan monen muun aluesairaalan synnytysosasto, joka ei määrällisesti tai laadullisesti täytä tulevaisuuden vaatimustasoa.

Ikävää sanoa, mutta keskittämällä synnytykset isoihin sairaaloihin vaarannetaan potilasturvallisuus lisäämällä matkasynnytyksiä. Lapsen synnyttäminen omassa autossa tai taksissa ei todellakaan ole turvallista. Harvalla isällä tai taksikuskilla on kätilökoulutusta takataskuammattina. Ambulanssi ei aina ole parin minuutin matkan päässä. Kuinka monta lasta pitää menehtyä tai vammautua vakavasti ennen kuin palataan takaisin entiseen? Entäpä sitten äitien turvallisuus?

Tulevassa Sotessa hehkutetaan valinnanvapautta. Onko sitä synnyttäjille? Saavatko äidit valita suurten sairaaloiden sijaan lähempänä kotiaan sijaitsevan pienemmän ja viihtyisemmän synnytyssairaalan? Valitettavasti eivät! Tulevaisuudessa vain suuri on kaunista ja keskittäminen tehokasta. Ihmishenki ei maksa mitään.

Virtuaalinen koskemattomuus

Sunnuntai 14.2.2016 - Maiju Tapiolinna

Vilpittömästi ihmettelen, miten some on hämärtänyt virtuaalisen koskemattomuuden rajoja. Julkinen profiili facebookissa tuntuu olevan avoin deitti-ilmoitus ja lupa lähetellä seurustelutoiveita sekä valtakirja lähestyä ties millaisilla ehdotuksilla.  Epämääräisten viestien lähettelijöillä ei kaiketi edes käy mielessä, että esimerkiksi poliittisesti aktiivit henkilöt tekevät itseään tunnetuksi somen kautta. Julkinen profiili ja parisuhdetilanteen suhteellisuus tai suhteettomuus ei ole lupa lähestyä seksuaalisesti virittyinen viestein tai seurusteluehdotuksin.  Joku voisi sanoa, että mitäs pidät julkista profiilia! Oma on ongelmasi. Toki se näinkin on, mutta profiilia selailevien on ymmärrettävä, että kaikilla meillä on oikeus virtuaaliseen koskemattomuuteen avoimmuudesta huolimatta.

Poliittisesti aktiivina henkilönä on lähes kaikki päivitykseni julkisia. Saman aktiviteetin myötä myös kavereiden lukumäärä hipoo kolmatta tuhatta. Selväähän on, että tähtäimenä ovat seuraavat vaalit ja kannatuksen kasvatus. Kavereiksi on hyväksyttynä paljon sellaisia, joita ei koskaan edes ole tavannut saati vaihtanut sanaakaan. Monenkaan kohdalla tämä ei ole ongelma, vaan poliittisin syin ovat hakeutuneet kavereiksi ja kommentoivat monia julkaisuja avain asiallisesti. Sitten on tämä pieni ryhmä hörhöjä, jotka kuvittelevat julkista profiilia deitti-ilmoitukseksi. Kun kaverikutsuun olet vastannut myöntävästi, alkaa tulla viestiä ihanasta  ja kauniista naisesta.

Alkuun epätoivoiset kosintayritykset vain nauratti, mutta kun viestiä alkoi pukkaamaan useita päivässä kännykkään ja facebookin postilaatikkoon sähköpostin lisäksi, alkoi otsasuoni pullistua! Vaikka näille viestittelijöille kauniisti sanoi, että olen poliittinen henkilö, enkä etsi deittiseuraa facebookissa vauhti vain kiihtyi. Hiljalleen omat nätisti muotoillut kiitos, mutta kiitos ei vastaukset alkoivat muuttua asiallisen tylyiksi ja lopulta tulikivenkatkuisiksi tyrmäyksiksi. Kun viidettä kertaa tunnin sisällä samalta henkilöltä kaikista kieltäytymisistä huolimatta edelleen tunki samaa  – olet niin ihana nainen, koska tavataan - viestiä alkoi estolista paukkua niin puhelimessa kuin facebookissakin.

Turvapaikanhakijoita syytellään ahdistelusta, mutta he ovat olleet ehdottomasti vähemmistönä lähestymisyrityksissä ja uskoneet kerralla, että ei kiitos. Muutama –you are a real bitch- kommentti on toki tullut, mutta pääasiallisesti ihan asiallisesti vastattu okay. Valitettavasti pahin ryhmä oman kokemukseni kautta ovat olleet suomalaismiehet.  Pahoittelen, jos loukkaan jotain, mutta nämä omasta mielestään uskomattoman komeat, pönäkät, tanakat ja hanakat hieman ja vähän reilummin keski-iän ylittäneet miehet! Kuvittelevat profiilin omistajan odottavan kiihkeästi heidän aloitettaan lähempään tuttavuuteen.  Pelkkää profiilia tuijottelemalla he ihastuvat ja rohkaistuvat viestien lähetykseen sekä monimielisiin vihjauksiin kommentoidessaan kuvia tai muita julkaisuja.  En edes halua tietää, mitä muuta puuhaavat samalla! He eivät älyä lopettaa kielloista huolimatta ja lopulta on pakko iskeä piste viesteihin asiallisen tylysti. Tässä vain malliesimerkki miehistä. En hetkeäkään epäile, etteikö vastaavia viesittelijöitä löytyisi naisistakin.

Virtuaalinen koskemattomuus some-maailmassa tuntuu olevan täysin ymmärtämätön käsite. Vapaus sanoa kenelle tahansa, mitä tahansa omalla naamalla ja nimellä ei tunnu kauhistuttavan lainkaan. Hyvät käytöstavat ovat kadoksissa ja röyhkeys huipussaan. Oletetaan, että kaikki sinkut ja parisuhdetietoa päivittämättömät ovat villiä riistaa eroottisiin ehdotuksiin ja heti valmiita syöksymään suhteeseen tuiki tuntemattoman kanssa. Ikävä kyllä, asia ei useinkaan ole näin ja näistä ehdotuksista saattaa tulla tylyt pakit ja muutama terävä sananen. Kannattaa tarkoin miettiä ennen seuraavaa lähetä-näppäimen painallusta ja kunnioittaa virtuaalista koskemattomuutta.

Yhteistoimintaneuvottelut tappaa Suomen talouskasvun!

Tiistai 30.12.2014 klo 16.46 - Maiju Tapiolinna

Viimeinen työpäiväni Altialla on huomenna 31.12.2014. Olen YT neuvotteluiden kautta irtisanottu, kuten moni muukin tässä maassa.

Valtio haluaa pidentää työuria, mutta valtion omistusohjauksessa oleva yritys sen sijaan potki viimeisimmissä YT neuvotteluissa pihalle vanhimmasta päästä olevaa henkilökuntaa. Jos pois potkittujen liittoon kuuluvien toimihenkilöiden keski-ikä on yli 50 v ja olen 49 vuotiaana nuorin irtisanottu, niin eikö kyseessä ole puhtaasti ikärasismi? Yksi liittoon kuulumaton irtisanottu on iältään 43 vuotta eli juuri siinä iässä, kun uudelleen työllistyminen alkaa olla hankalaa. Osa irtisanomisista ei luottamushenkilöiltä saatujen tietojen mukaan perustunut pelkästään väitettyihin tuotannollis-taloudellisiin syihin vaan syynä muutamien tulkintojen mukaan, näyttää olleen puhtaasti pärstäkerroin tai poliittiset luottamustehtävät.

Oma irtisanomiseni lähtee liittojen väliseen käsittelyyn laittomana heti tammikuussa.  Liitto saa ilmeisesti myös hoitaa minulle asianmukaisen työtodistuksen Altialta, koska viimeisin esimieheni on valmis kirjoittamaan työtehtäväni vain soveltuvin osin työtodistukseen. Työtodistuksen tulee perustua koko työhistorian aikana suoritettuun työhön, eikä siihen, miten alle vuoden esimiehenä ollut henkilö työtehtävät kokee tai mikä on viimeisin kirjoitettu toimenkuva ollut.

Alkavassa eduskuntavaalikampanjassani tulen iskemään tiukasti kiinni tähän Suomea perikatoon ajavaan yhteistoimintamenettelyyn, joissa valheellisin perustein vähennetään väkeä huonosti asioita hoitavan johdon jäädessä yritykseen jatkamaan samaa laskukierrettä. Mikäli tie Eduskuntaan aukeaa, tulee tämä asia olemaan yksi tärkeimmistä ajamistani asioista.

Yhteistoimintaneuvottelut eivät ole vain yhden ihmisen työpaikan menetys, vaan se koskee koko suomalaista yhteiskuntaa. Se on kaikkien kukkarosta pois!

Altia ihmetyttää irtisanomisillaan! Näinkö pidennetään työuria?

Tiistai 28.10.2014 klo 21.46

Tässä täysi laidallinen työhyvinvointia ja pidentyviä työuria. Eduskunnan tavoitetila on lykätä eläköitymistä, kun taas sen omistajaohjauksessa olevan yhtiön, Altian sisällä suoritetaan nuorennusleikkausta.

http://www.proliitto.fi/uutiset/tyomarkkinat/altia-ihmetyttaa-irtisanomisillaan-nainko-pidennetaan-tyouria

Kelvottoman keski-iän turhakkeet

Maanantai 20.10.2014 klo 1.34 - Maiju Tapiolinna

Olen viime viikkoina pohdiskellut ihmisen keski-iän määritelmää. Tarkkaa numerollista arviota ei voi antaa, mutta keski-ikä on jotain 35 ja 60 vuoden välillä. Evoluution näkökulmasta kyseinen aika asettuu 30 – 40 vuoden välille, kun taas tutkimusten perusteella keski-iän koetaan alkavan vasta 50 + vuotiaana. Oli määritelmä mikä tahansa niin parasta ennen päiväys on suhteellinen käsite erityisesti työelämässä.

Työelämän keski-ikä asettuu 25 – 39 vuoden välille. Tämän perusteella ikääntyviksi voidaan katsoa kaikki 40 – 49 vuotiaat ja työelämän turhakkeiksi  50 + vuotiaat. Turhakkeiden osuus työttömyyskortistossa kasvaa kaikkien käytyjen yhteistoimintamenettelyiden jälkeen. Työnantaja katsoo velvollisuudekseen siivota nämä parhaassa työiässä olevat henkilöt reserviin, josta on vaikea päästä takaisin työelämään.

Turhakeiän alaraja on myös sukupuolisidonnainen. Osaltaan siihen vaikuttaa poliittinen aate ja suorapuheisuus. Kansankielellä suorapuheisuutta voitaisiin kutsua vaikkapa teräväkielisyydeksi. Useimmiten naiset kuitenkin osoittautuvat työelämän turhakkeiksi, vaikka paljon työstä poissaoloja aiheuttava pikkulapsivaihe on ohitettu. Ulkoistamisuhan alla siis ovat parhaassa työiässä olevat 50 +/- naiset, joiden oletetaan tyytyvän osaansa vaieten.

Ketkä sitten ovat vastuussa tästä myös ikärasismiksi kutsutusta ilmiöstä tai mistä se johtuu? Onko kyseessä ahneus vai eikö enää arvosteta iän mukanaan tuomaa kokemusta. Työelämän hektisyys omalta osaltaan lisää harhakuvitelmaa, jonka mukaan ainoastaan alle nelikymppinen on tehokas ja tulosta tuottava yksilö. Nyt on syytä pysähtyä ajattelemaan!

Turhakeikäinen on vähintäänkin yhtä tehokas kuin kolmekymppinen uraohjus, jolla on kaitsettavanaan pari alle kouluikäistä lasta. Työn, uran ja perheen yhteensovittaminen on vaikeaa ja kuluttavaa, eikä kaikkeen pysty keskittymään täydellä teholla. Turhakkeella lapset ovat aikuistuneet ja lentäneet pois pesästä. On aikaa keskittyä työhön ja suoriutua siitä tehokkaasti, jopa edetä uralla.

Miksi kuitenkin irtisanomiset osuvat juuri turhakkeisiin? On paljon helpompaa poistaa kehäraakki kuin nuorempi työntekijä. Kuvitellaan, että tehokkuus on yhtä kuin numeerinen ikä. Sen totuuden varjossa on helppo uskotella, että tulokset paranevat, kun keski-ikä alenee, vaikka todellinen syy talousahdinkoon on huonossa johtamisessa.

VALTUUSTOPUHE 27.8.2014

Keskiviikko 27.8.2014 - Maiju Tapiolinna

Hyvin hoidettu kunta selviää lamasta ilman mittavia sopeutuksia tai henkilöstöön kohdentuvia vaikutuksia.  Valitettavasti Nurmijärvi ei ole tällainen. Tiensä päähän tullut palvelu- ja organisaatiorakenne kunnassa vaatii perusteellista uudistusta, jotta kysyntä vastaa tarjontaa. Kuntalaisten lakisääteisistä peruspalveluista on huolehdittava jatkossakin. On myös pohdittava, mitkä palvelut on järkevintä tuottaa kunnan omina ja mitkä taas ulkoistettuna esim. palvelusetelin turvin.

Tulevaa talousarviota ohjaa tiukasti kunnanhallituksen päätös yhteistoimintaneuvotteluiden aloittamisesta Nurmijärven kunnassa. Tarkoituksena on sopia työntekijöiden lomautuksista säästöjen saamiseksi. Samassa yhteydessä pureudutaan myös kunnan palvelu- ja organisaatiorakenteeseen, josta todelliset säästöt löytyvät.  Jälkiviisaasti kyseiset muutokset  olisi voitu toteuttaa nousukauden aikana ja pitää huolta siitä, etteivät henkilöstömenot kasva kohtuuttomasti. Tämä olisi luonnollisesti tarkoittanut tarkkaa harkintaa uusia virkoja luotaessa. On vain helpompaa palkata uutta henkilöstöä kuin pohtia, miten rakenteellisilla muutoksilla voitaisiin purkaa työkuormaa ilman lisätyövoiman palkkausta.

Olemme nyt kuitenkin tilanteessa, jossa joudumme totuuden kanssa vastakkain. On harhaanjohtavaa antaa ymmärtää, että lomautukset toimisivat jonkinlaisena muutostyökaluna tai yksistään toisivat säästöjä pitkällä aikavälillä. On myös harhaanjohtavaa antaa ymmärtää, että irtisanomiset eivät tule kyseeseen.

Menin ehkä avaamaan Pandoran lippaan, mutta useissa YT-neuvotteluissa keitettynä on kaikki turha illuusio kadonut silmistäni. Kun lähdetään toteuttamaan palvelurakennemuutoksia tarkoittaa se vääjäämäättä joidenkin palveluiden ulkoistamista, työtehtävien muutoksia tai jopa työpaikkojen poistumista. Ulkoistamalla toiminnallisuuksia kunta säilyttää siveytensä  ja jättää irtisanomiset uuden yrityksen kontolle tai aloittaa jälleen uudet yhteistoimintaneuvottelut. Niin tai näin, pelkillä lomautuksilla ei selvitä.

Suurimmat säästöt palkkakustannuksissa tullaan saamaan lomauttamalla isopalkkaisimmat ensin. Toivoisinkin kunnan johtoryhmän näyttävän tässä esimerkkiä ja olevan ensimmäisten lomautettujen joukossa. Toivon myös tasapuolista kohtelua lomautettavien kesken. Harkitsemisen arvoista olisi myös miettiä lomarahojen vaihtoa vapaaseen 90-luvun laman malliin ilman ammattiyhdistysten vastustusta. Toivon myös luottamushenkilöiden kantavan oman kortensa kekoon luopumalla kunnan ulkopuolelle tehtävistä seminaarimatkoista. Pienistä puroista saadaan isot virrat!