Husu Hussein: Kaikki Persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja.

Sunnuntai 21.7.2019 - Maiju Tapiolinna

Pitkään olen kuunnellut eri henkilöiltä ja tahoilta rasistisyytöksiä pelkästään puoluekantani vuoksi. Olen jättänyt moiset huutelijat omaan arvoonsa. Valitettavasti Husu Husseinin rasistisyytös kaikkia perussuomalaisia ja heidän äänestäjiään kohtaan sai aikaan muutaman illan harkinnan ja sen pohjalta tutkintapyynnön poliisille. Joukkokannetta ei voi syytöksen pohjalta nostaa, mutta yksityishenkilönä sen voin tehdä. Hussein näyttäköön toteen syytöksensä, jos siihen todisteita löytää.

Tutkintapyyntöä en tehnyt siksi, että Husu Hussein on ulkomaalaistaustainen ja somali. Syytöksen esittäjä olisi voinut olla puhtaasti suomalaista syntyperää tai edustaa ihan mitä tahansa kansallisuutta. Husseinin syytös oli laaja-alainen hyökkäys yksittäisen ihmisen poliittista näkökulmaa vastaan.

Syytöksessä minua raivostutti se, että perussuomalaisissa ja meidän äänestäjissämme on paljon ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Husu Hussein leimasi myös heidät rasisteiksi samassa yhteydessä. Hussein oksensi sen suomalaisen sosiaaliturvan päälle, josta hän on aikoinaan päässyt tänne tullessaan nauttimaan. Koin myös, että ulkomaalaisia ystäviäni ja tuttaviani oli loukattu syytöksellä. Hussein tavallaan aliarvioi heidän arvostelukykyään minusta.

Poliisilla on varmasti paljon muutakin tekemistä kuin selvitellä Husseinin möläytyksiä. Kuitenkin asia vaatii perinpohjaista selvittelyä, koska Suomessa on viime aikoina asettauduttu voimakkaasti rasismia vastaan. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, mutta on myös kitkettävä suomalaisiin kohdistuva rasismi, jota Husseinin hyökkäys oli.

Aion katsoa Husseinin syytöksen loppuun asti. Se on minun velvollisuuteni puoluekantaani ja äänestäjiäni kohtaan.

Afrikka muuttaa Eurooppaan

Tiistai 5.6.2018 klo 1.32 - Maiju Tapiolinna

Itä-Euroopan maat eivät halua osallistua EU:n taakanjakoon pakolaisten vastaanottamisessa. Italiassa pelätään maan muuttuvan pakolaisleireiksi. Ranska, Sveitsi ja Itävalta ovat kiristäneet rajavalvontaansa. Unkariin ei edes kannata unelmoida. Rajat kiinni, Eurooppa eurooppalaisille, Suomi suomalaisille.

Nyt taistelemme pelkkiä lillukanvarsia vastaan ymmärtämättä sitä totuutta, ettei jatkuva some-raivo ja vihapuheet maahanmuutosta hyödytä ketään. Suurin ongelmamme ei ole Lähi-Idästä saapuvat turvapaikanhakijat.

Tällä hetkellä noin miljoona afrikkalaista suuntaa kohti Eurooppaa. He etsivät parempaa elämää ja työpaikkaa. Lähi vuosina tulijoiden määrä kasvaa kymmeniin miljooniin. Meillä ei ole vielä pienintäkään käsitystä siitä, kuinka mittavan ongelman kanssa tulemme olemaan tekemisissä.

Afrikan väestön on ennustettu kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä, jolloin siellä asuu 2,5 miljardia ihmistä. Afrikassa on asukkaita jo nyt viisi kertaa enemmän kuin Euroopassa. Kymmenen vuoden kuluttua Afrikan väestön keski-ikä on 21 vuotta, kun taas eurooppalaisten on 45 vuotta.

Kaikki voima tulisi kohdistaa Afrikan nuorisotyöttömyyteen ja hallitsemattomaan väestönkasvuun, jos haluamme säilyttää Euroopan väestön sellaisena kuin se nyt on. Fertiili-ikäisten afrikkalaisten muuttaessa Eurooppaan tapahtuu vääjäämätön rotujen sekoittuminen, joka hiljalleen johtaa valkoisen rodun katoamiseen.

Irma on ilmastotappaja!

Lauantai 9.9.2017 klo 11.49 - Maiju Tapiolinna

Väitetään, että ilmastonmuutoksen myötä rajut hurrikaanit olisivat lisääntymässä. Jatkossa myös Suomeen saapuvissa myrskyissä voisi yhä useammin olla hurrikaanin rippeet mukana. Joudumme varautumaan meilläkin pidempään myrksykauteen kuin aiemmin. Nykyisillään pahin kausi on marras-joulukuussa, mutta jatkossa se voi olla jopa syys-helmikuu. Tämä tarkoittaa myös sademäärien lisääntymistä, lumipeiteajan lyhentymistä ja myrskytuhoilta puustoa suojaavan roudan vähentymistä.

Hurrikaanista peräisin ollut Mauri-myrsky aiheutti valtavaa tuhoa ja kaksi kuolonuhria Pohjois-Suomessa 1982. Tapanin myrskyn seurauksena 2011 kaatui paljon metsää ja sähkökatkokset olivat pitkiä. Tapanin myrskyn jälkipyykissä eduskunta sääti sähköyhtiöille uudet toimitusvarmuustavoitteet. Tämä tuntuu edelleen sähkölaskuissamme, kun ilmajohtoja on rakennettu toimitusvarmuuden lisäämiseksi maan alle.

Ilmastonmuutosmalleissa ollaan kahta mieltä myrskytuulien tuulennopeuksien kasvusta. Arvellaan kuitenkin myrskytuulten lisääntyvän Suomen merialueilla, rannikolla ja sisämaassakin. Voimistuvat myrskyt vaativat parempaa varautumista tuhoihin myös Suomessa. Meillä ei ole totuttu ennakoimaan muutaman päivän tarvetta veteen ja elintarvikkeisiin. Pitkät sähkökatkot ovat edelleen mahdollisia ja Suomen olosuhteissa tullaan tarvitsemaan sähkön lisäksi korvaavaa lämmitystä. Omakohtaisissa muistoissa on Janika-myrskyn pitkä sähkökatko vuonna 2001 ja Tapani-myrskyn trombi, joka kaatoi silmieni edessä lukemattoman määrän puita. Tuon trombin muistaa myös koiravanhukseni, joka ei suostu enää ulkoilemaan kovassa tuulessa.

Osaammeko kuvitella Irman valtaisaa tuhovoimaa?  Sen tuulennopeus on kolminkertainen Suomen kovimpiin tuuliin verrattuna. Puuskatuulet voivat pahimmillaan puhaltaa yli 100 metriä sekunnissa. Voi vain kuvitella, miten pienet rakennukset tuhoutuvat sekunneissa ja autot siirtyvät paikoiltaan. Ihmisiä jää kodittomiksi, epidemiat lisääntyvät ja kokonaiset infrastruktuurit katoavat kertaheitolla sen jäljiltä.

Kasvihuonepäästöt ovat yksi syy katastrofaalisten myrskyjen lisääntymiselle, joskin myös maapallon olosuhteiden luontaiset vaihtelut. Irma on ilmastotappaja, jonka edessä olemme aseettomia.

Kunnan rahasäkki suuta myöten auki

Tiistai 17.1.2017 klo 20.55 - Maiju Tapiolinna

Se on taas kunnan rahasäkki suuta myöten auki, kun maahanmuuttajia olisi tulossa kuntaan.  ELY-keskus näet haluaa sijoittaa Nurmijärvelle yksin tulleita alaikäisiä turvapaikansaanneita nuoria, joilla useilla on traumaattinen tausta. Ajatus on sinällänsä hyvä, sillä kodinhan nämä vastaanottokeskuksissa oleilevat alaikäiset tarvitsevat. Heidät sijoitettaisiin Nukarille Kalliolan kannatusyhdistyksen ylläpitämään perhekotiin, mutta....

Mikä se mutta sitten on? No tietenkin se, että kunnanhallitukselle oli valmisteltu päätösesitys, jonka sosiaali- ja terveystoimenjohta Erja Pentti esitteli kunnanhallitukselle maanantaisessa kokouksessa. Päätösesityksen mukaisesti kunnanhallitus esittäisi valtuustolle, että kunta perustaisi ilman huoltajaa tulleiden oleskeluluvan saaneiden alaikäisten perheryhmäkotitoimintaan 14 väliaikaista paikkaa heti, kun kunnanhallituksen päätös saisi lainvoiman. Samalla tarkistettaisiin ELY-keskuksen ja Kalliolan Kannatusyhdistys ry:n kanssa tehdyt sopimukset vastaamaan perheryhmäkodin laajentumista sekä toiminnan vakinaistamista. Tähän päätökseen liittyen sosiaali- ja terveystoimiala voisi tarvittaessa rekrytoida oleskeluluvan saaneiden nuorten jälkihuollon järjestämistä varten yhden sosiaaliohjaajan 20 nuorta kohden kuntakorvauksen puitteissa. Perussuomeksi sanottuna tämä tarkoittaisi sitä, että kunnanhallitus tekisi päätöksensä näkemättä sopimusta, jossa määriteltäisiin mihin kunta sitoutuu, millä kustannuksilla ja kuinka pitkäksi aikaa. Toisin sanoen kunnanhallitus löisi leiman allekirjoituksineen tyhjään paperiin, jonka sisältö voitaisiin määritellä täysin vapaasti sen enempiä mutinoita.

En voinut hyväksyä tällaista avointa valtakirjaa, jolla kuntalaisia voitaisiin rahastaa vapaasti. Tämän vuoksi esitin kunnanhallitukselle asian palauttamista uudelleen valmisteluun. Ajatustani kannatti vielä tässä vaiheessa Kimmo Kakko PS, Olli Helminen SDP, Juhani Viljakainen Kesk ja Outi Mäkelä Kok. Käsittelyn jatkamista kannatti Kirsti Handolin Kesk, Leni Pispala Vihr, Marja-Leena Sandelin SDP, Markku Schildt Kok, Kallepekka Toivonen Kesk ja Petri Vaulamo Kok., joille hävisimme yhdellä äänellä. Käsittelyä siis jatkettiin ja keskustelun kuluessa Handolin esitti mm. Toivosen kannattamana päätösesitykseen seuraavaa: Kunnanhallitus edellyttää, että valtuuston kyselytunnilla jaetaan ELY-keskuksen ja kunnan välinen uusi sopimusluonnos, jossa on kerrottu turvapaikanhakijooiden lukumäärä, kustannukset sekä se, että sopimus on voimassa toistaiseksi.

Edelleenkin oltiin tilanteessa, jossa tehtäsiin sopimus ilman, että oltaisiin nähty sopimuksen sisältö päätöstä tehtäessä. Siis tyhjä paperi varustettuna kunnan leimalla, jossa tulijoiden lukumäärä, kustannukset ja sopimuksen kesto olisi vapaasti määriteltävissä. Koska en voinut tätäkään hyväksyä, esitin ettei kunta perusta ilman huoltajaa tulleiden ja oleskeluluvan saaneiden alaikäisten perheryhmäkotitoimintaan 14 väliaikaista paikkaa. Esitystäni kannatti Kimmo Kakko PS ja Juhani Viljakainen Kesk. Arvata sopii, että hävisimme äänestyksen Handolinin Kesk, Helmisen SDP, Pispalan Vihr, Sandelinin SDP, Schildtin Kok, Toivosen Kesk, Vaulamon Kok ja Mäkelän Kok ääniä vastaan.

Jätin kunnanhallituksen päätöksestä eriävän mielipiteen, koska kunnanhallitukselle ei ole voitu esittää selkeää sopimusta, josta kunta voi tietää, mihin sitoutuu, millä kustannuksella ja kuinka pitkäksi aikaa. Kunnanhallitus ei voi sitoutua päätökseen tai sopimukseen, jonka sisältöä ei ole etukäteen tiedossa. Lisäksi tämä on vastoin valtuuston edellistä päätöstä vastaanotettavien kiintiöpakolaisten ja turvapaikanhakijoiden lukumäärästä. Kanssani eriävään mielipiteeseen yhtyivät Kimmo Kakko PS ja Juhani Viljakainen Kesk.

Nyt jäämme jännityksellä odottamaan, mitä valtuusto päättää asiasta!

Bad hair day

Maanantai 19.9.2016 klo 23.08 - Maiju Tapiolinna

Joskus vain on niitä päiviä, kun tekisi mieli lukittautua kotiin peiton alle villasukat jalassa ja murista kaikille. Mitä sitä muutakaan voi päivältä odottaa, joka alkaa hillittömällä ryminällä, jatkuu kaaoksella ja lopulta mielen valtaa melankolia? Selkeä talviunien paikka eli taidan kasvattaa jälleen kerran talipallon takapuoleen ja vetäytyä luolaani nukkumaan. Nyt päässä kieppuu aivan liian paljon ajatuksia, joten saa herättää keväällä tarjoilemalla suklaata ja vaahtokarkkeja!

Ai siis mitä tänään tapahtui? Mitä voi oikeastaan odottaa päivältä, kun ensin saat rullaverhon päähäsi, sitten astut koiranripuliin ja seuraavaksi taiteilet itsesi pystyyn liukastuttuasi uuteen läjään. Huoh, se piinaava ripuli palasi jälleen koirille. Sitten saat mesessä viestin, jossa joku älyvapaa kyselee, millaiset alusvaatteet ovat päälläsi ja lopuksi pääset istumaan ihan aidon paskan viereen ja noustessasi siitä potkaiset nilkkasi pöydänjalkaan. Tähän mahtuu vielä mukaan kaksi hevostelevaa uroskoiraa, kolmen nartun juoksu ja taksikuski Pälkäneeltä, joka tulisesti rakastaa. Sori taksikuskit on niin nähty ja alusvaatteissa mummon flanellikalsarit ovat in.  Ei prkl, tämä ei ollut hyvä päivä!

Hoitajamitoitus lyö korville

Torstai 9.6.2016 - Maiju Tapiolinna

Taas lämpenee ohimolohko! Hoitajamitoitusta ollaan laskemassa, jotta kunta- ja valtiontalouksiin saataisiin säästöjä! Missään nimessä ei tule mieleen, että tällä tavoin saaduilla säästöillä rahoitettaisiin turvapaikkabisnestä!

Tällä hetkellä alimmalla mitoituksella 21 ikäihmisen hoidosta vastaa aamussa 5 hoitajaa, illassa 3 hoitajaa ja yöllä 1 hoitaja. Tämä siis tarkoittaa kiireisimmässä aamuvuorossa yhdelle hoitajalle neljää hoidettavaa, joista pahimillaan kaikki ovat vuodepotilaita. Yhden hoitajan vastuulla on siis huolehtia neljän ikäihmisen pesuista, pisuista ja ravinnosta. Jos mitoitusta lasketaan, vähenee hoitajat työvuoroa kohden. Ei tarvitse olla Einstein, jotta ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Tämän jälkeen vuoteesta nousevat ainoastaan ne hoidettavat, joiden omat jalat kantavat. Kuntouttava toiminta jää unholaan ja vuodepotilaiden määrä kasvaa. Säästöjä? Ihmettelen suuresti, missä! Jokainen uusi vuodepotilas tuo lisää kustannuksia. Hoidamme siis vuoteessa ihmisiä, jotka voisivat osan päivää viettää vuoteen ulkopuolella ja nauttia ihmisarvoisesta elämästä.

Minua on arvosteltu siitä, että vertaan ikäihmisiä ja pitkäaikaissairaita turvapaikanhakijoihin. Ja myöskin siitä, että en ole aiemmin puolustanut ikäihmisten ja pitkäaikaissairaiden etuuksia. Väärin! Olen kasvattanut kolme pitkäaikaissairasta lasta aikuisiksi. Sivussa yhden täysin terveen, joka varmasti olisi tarvinnut äitiä enemmän kuin aika riitti! Jokainen heistä maksaa veronsa tälle valtiolle. Olen ollut hoitotyössä aikuistumisestani asti. Tein uraa toisella alalla 15 vuotta, mutta koko tämän ajan olin tiiviisti hoitotyössä kotona. Hain omaishoidontukea, jotta olisin voinut hoitaa kolmea sairasta lasta kotona, mutta juuri silloin sattuivat kunnan määrärahat omaishoitoon loppuneen. Yksi lapsistani oli kolme vuotiaana viettänyt yli puolet elämästään sairaalassa. Kahden muun kanssa selvisin helpommalla, vain kymmeniä hoitokertoja ja poliklinikkakäyntejä vuodessa. Vaikea epilepsia ja siihen yhdistettynä diabetes toi pieniä haasteita yöuniin. Onnekseni äitini ja isäpuoleni olivat hyvässä kunnossa ja jaksoivat auttaa silloin, kun itse en pystynyt jakautumaan kodin, työn ja sairaalan välillä.

Tässä kului vuosia, hetkiä joista yhtäkään en antaisi pois, ehkä joitain hieman silottelisin. Edelleenkin olen maahanmuuttokriittinen! Eipä tullut apua seurakunnalta arjen pyöritykseen tai tukea jaksamiseen. Ei viety jalkapallo-otteluihin tai virkistymään. Selvisin omasta henkilökohtaisesta katastrofista omin voimin.

Muistan vieläkin hetken, kun naapurin rouva sanoi, että kyllä teidän kelpaa, kun saatte niitä hoitotukia lastenne sairauksiin. Siihen tuumin, että äläpä muuta sano, maksakaa te, niin me nautimme! Oli rouva pieni ahneuksissaan laskeskellut, että muutamalla satasella kuussa pääsee rikastumaan, varsinkin kun ansionmenetykset ja sairaskulut perheessä oli vähintäin kaksi kertaa isommat kuin kelan tuet. Mielenkiintoista muuten, ettei yksikään sosiaalityöntekijä auttanut minua hoitotukianomusten täyttämisessä.

Niin, sanokaa mitä sanotte, mutta olen tiukasti nähnyt kolikon kääntöpuolen ja katson oikeudekseni arvostella tätä turvapaikanhakijoiden hyyssäämistä maassamme. Valitettavasti vain jokainen hyyssääjä kusee omiin muroihinsa. Jokainen hyyssääjä on joskus vanha. Kaikki eivät ole kuin Aira Samulin, vaan osa joutuu laitoshoitoon ja vaippoihin.

Mielenkiintoista on se, kuka tulevaisuudessa vaihtaa vaipat, jos 70 % lähihoitajista aikoo siirtyä toiselle alalle. Vai onko tämä turvapaikanhakijoiden keräily osa isompaa suunnitelmaa, jolla hoitoalan palkat poljetaan alas ja mitoitukset lasketaan, jotta rajojemme yli valuva massa voi tehdä hoitotyötä liukuhihnalla ja nostaa murto-osan siitä palkasta, jonka koulutettu hoitaja olisi ansainnut!

Kuplii, kuplii kuumenee

Tiistai 7.6.2016 - Maiju Tapiolinna

Eipähän paljoa tarvitse lämmitellä, kun turvapaikkakeskustelu kuumenee ja kiehuu yli. Kertookohan tämä siitä tosiasiasta, että tavallinen veroja maksava suomalainen ei jaksa ymmärtää, miksi älypuhelin taskussa tuleva paperinsa hukannut turvapaikanhakija saa parempaa hoivaa ja huolenpitoa kuin esim. laitoksissa elävät pitkäaikaissairaat ja ikäihmiset. Ilolla näkisin huolta kannettavan myös heistä. Toisinajattelijat sen sijaan lietsovat itsensä raivon partaalle ja hyökkäävät oman kansan eduista kiinnipitävien kimppuun! Pääasiallinen argumentti edelleenkin on rasistiksi nimittely sekä väitteet epäinhimillisestä ajattelusta. Neutraalisti ajatellen tällaista ei pitäisi tapahtua, koska me kaikki maksamme näitä järjettömiä kuluja yhteisestä lompakosta.

On pystytty näyttämään toteen, että näillä älypuhelinsaapujilla on valtaosalla tavoitteena paremman elintason saavuttaminen, eikä heillä lähtömaassaan ole välitöntä hengenvaaraa tai edes uhkaa siitä. Turhaa sinisilmäisyyttä hyväksikäyttäen ja median typeryyden ansiosta lehtiotsikoihin nousee nyyhkytarinaa toisensa perään. Jo aiemmin olen peräänkuuluttanut järjenkäyttöä. Olen edelleen yhtä maahanmuuttokriittinen kuin aina ennenkin. Yhtään vapaata liekaa en ole yhdellekään ilman pakolaisstatusta saapuvalle antanut. En todellakaan hyväksy sitä, että turvapaikanhakijoista meille koituvat vuosittaiset kulut pyörivät sadoissa miljoonissa.

Meillä on kotihoidossa ihmisiä, jotka kuuluisivat vanhainkoteihin tai vuodeosastoille pitkäaikaissairaina. Meillä iäkkäät omaishoitajat hoitavat lähestulkoon ilman korvausta kotona asuvia vuodepotilaita. Ja keiltä sitten leikataan, kun tarvitaan lisää rahaa elintasosurffareiden elättämiseen? Niin, juurikin niiltä, jotka eivät nyyhkytarinaansa saa iltapäivälehtien otsikoihin. Kuinkahan monta kyynelkanavaa on omaishoitajilta tai hoitohenkilökunnalta tukkeutunut, kun aika ei riitä, henkilökunta ei riitä edes perustarpeiden hoitamiseen. Montako adressia on tämän eteen kerätty? Riittää, kun somasti ruskettuneella iholla ja tummilla nappisilmillä vedätetään, niin jo pukkaa mielenosoitusta, konserttia, ilmaista lakimiestä ja kaikkea sellaista apua, josta köyhä ja sairas mökinmummo ei osaa edes uneksia. Hyväosaisuus on vain niille, jotka osaavat törkeästi petkuttaa ja käyttää maamme lakeja väärin.

Ihan turha kaunistella, koska tässä maassa elää kansa, jota parhaillaan kusetetaan pisimmän kaavan kautta!

Kun se liikunnan lamppu syttyi vintille

Torstai 18.2.2016 - Maiju Tapiolinna

Kerronpa nyt oman tarinani, kun niin moni on kysellyt, että miten ihmeessä olet niin energinen ja jaksat liikkua. Kuinka oikein sait itseäsi niskasta kiinni?

Joskus viime elokuussa alkoi tuntua, että oma elämä junnasi paikallaan ja peilistä tuijotti lähes viiskymmpinen paksu itseensä tyytymätön nainen. Yritin ryhdistäytyä, mutta muutaman päivän jälkeen taas repsahdin. Aloittaminen oli helppoa, mutta jatkaminen vaikeaa. Aina oli se maanantai tai huominen, jolloin kaikki onnistuu ja alkaa taas alusta.

Ajatus kuitenkin kypsyi pitkin syksyä ja täyttäessäni viisikymmentä tajusin olevani valmis täydelliseen elämänmuutokseen. Tyttäreni vielä tuumi, että eikös se viisikymmentä ole uusi kolmekymmentä ja samalla tuntui kuin, joku olisi sytyttänyt lampun vintille.

Suunnittelu oli ollut hyvän aikaa käynnissä ja käsikirjoitus valmiina, mutta muutama pikku sivallus vielä puuttui. Päätin, että en ala millekään pikadieetille, kitttaamaan pussikeittoja tai laskemaan kaloreita. Minun kohdallani se ei tulisi koskaan toimiaan. En myöskään ole ryhtynyt linjalle ei karkkia, ei sipsejä, ei herkkuja. Kaikki on sallittua sopivassa suhteessa.

Sitten lähti töppöset liikkumaan kohti kuntosalia. Vähän tarvittiin alkuohjausta se oma personal trainer, tarkemmin sanottuna umpinatsi master of universe! Alku oli hankala, paino nousi ja laski, kunnes lopetin jokapäiväisen punnituksen. Paikkoihin koski ja kolotti sekä kaiken muun kivan lisäksi otti pattiin katsoa lihavaa itseään salin peileistä.

Kahden viikon jälkeen olin valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta napakasti vain potkin itseäni liikkeelle ja pidin pari välipäivää. Muutaman viikon jälkeen mielihyvää tuovat endorfiinit suorastaan vaativat salille. Liikkumisesta on tullut tapa, jota ilman ei voi olla. Kumallinen motivaattori on myös se, kun reilu 7-kymppinen leidi junttaa jalkaprässillä lähemmäs sataa kiloa rautaa liikkeelle!

Kaikesta, mitä teet yli kuukauden tulee tapa. Kun sen ensimäisen kipupisteen yli pääset, alkaa helpottamaan. Ruokavalio muuttuu lähes itsestään ja herkkujen himo katoaa! Ole armollinen itsellesi ja aloita vauvan askelin. Pieni muutos päivässä on iso muutos vuodessa.

Kaikista meistä ei tule siansaksaa puhuvia kielinaisia

Torstai 14.1.2016 klo 11.59 - Maiju Tapiolinna

Olen tässä viettänyt viime aikoina hiljaiseloa blogissani. Ei sillä, että aiheista olisi ollut pulaa, vaan on ollut sellainen etsikkoaika käynnissä. Pohdintaa siitä, mikä aihe olisi kiinnostava ja mistä olisi hyödyllistä kirjoittaa. Turvapaikkakriisistä saisi vaikka tuhatsivuisen opuksen aikaiseksi, mutta olisko jotain muuta, mistä avata sanaisan arkkunsa?

Katselen maailmaa pätkätyöläisen silmin. Entinen vakaa ja turvallinen työpaikka vaihtui vuosi sitten YT-menettelyn jälkeen työttömyydeksi. Säästösyistä vähennettiin meitä lähellä viittäkymppiä olevia työntekijöitä. Selkeästi oli nähtävissä, ettei työtehtävät loppuneet, vaan ne siirrettiin jäljelle jäänneiden harteille. Nopea pikavoitto yritykselle tuloksen parantamiseksi ja melkoinen sanktio työntekijälle lojaalisuudesta ja joustavuudesta yritystä kohtaan. Katkeruudelle ei kannata antaa jalansijaa, vaan jatkaa sinnikkäästi eteenpäin.

Ehkä sittenkin hieman sivuan turvapaikkakriisiä. Suomi kuulemma tarvitsee maahanmuuttajia työvoimapulaan. Olen hieman hämmentynyt, sillä mielestäni jo lähes 500 000 kotimaista työtöntä ovat melkoinen reservi työntekijöitä paikkaan kuin paikkaan. Turvapaikanhakijoille pitäisi löytyä töitä, mutta mitenkäs me jo olemassa olevat työnhakijat? Mistä meille töitä? Sipilän hallituksen pakkolaeilla tuskin on 10 000 työpaikkaa lisäävä vaikutus ja vaikka olisikin, saisi vain murto-osa töitä. Lisäksi pahaa pelkään, että näihin paikkoihin palkattaisiin juuri ulkomailta tullutta halpatyövoimaa.

Jos ihan tarkkoja ollaan, syyllinen on järjestelmä, joka kannustaa 500 arkipäivän verran työttömyyteen. Työtä ei kannata tehdä, jos työttömyydestä saatu korvaus on palkkaa suurempi. Ei Sipilän hallitus ehkä ihan harhapoluilla ole suunnitellessaan leikkauksia työttömyysturvaan. Toteutus tosin saattaa olla ontuvampi ja kääntää kustannukset luukulta toiselle.

Sama järjestelmä pitää huolen siitä, että työttömyysaikana et voi opiskella uutta ammattia tai perustaa yritystä työllistääksesi itsesi tai mahdollisesti jopa pari muutakin. Opiskelu ei saa olla päätoimista eli opintosuorituksia saa olla alle 5 opintopisteen verran kuukaudessa. Valittavaksesi jää, oletko ilman rahaa ja opiskelet uuden ammatin ja mahdollisesti jäät siitäkin työttömäksi vai nostatko sen 500 päivää korvauksia. No, jos yrittäjäksi mielit, voit valita armoitetun köyhyysloukon tai taas nuo maagiset 500 päivää ilmaista rahaa.

Onhan meillä myös erinomainen työllisyyskoulutus, josta voidaan todellakin olla montaa mieltä. Yritykset, jotka työllisyyskoulutusta järjestävät saavat valtiolta tukea ja työtön itse etsii itselleen työpaikan, jossa koulutus toteutetaan. Kouluttava yritys saa lähes ilmaisen työntekijän kuuden kuukauden ajan, jonka jälkeen voi todeta, ettei nyt valitettavasti kuitenkaan ole tarvetta pidempiaikaiseen työsuhteeseen. Hei vaan koulutettava, takaisin sinne kortistoon!

Eipä yhtälö kuitenkaan ihan näin selkeä ole, eikä työttömät lorvi 500 päivän tähden. Valtaosa hakee aktiivisesti uutta työtä, mutta sen saaminen ei varsinkaan massatyöttömyydessä ole ihan yksinkertaista. Ikä ei mielestäni ole varsinainen este työllistymiselle. Vaikeus on tuoda kymmenien ja satojen hakemusten joukosta itsensä ja osaamisensa työnantajan tiettäväksi. Hyviä hakijoita on paljon, hakemuksia yhtä vapaata paikkaa kohti tulee kymmeniä ja erottuminen massasta on vaikeaa.

Seuraava askel tällä työllistymisen polulla pätkätöiden sijaan on itsensä tuotteistaminen. Sen suunnittelun olen jo aloittanut ja pitkälti kaavaillut valmiiksi. Tuotteeni tulee olemaan #M2T ja kohderyhmänä saattaa olla sinunkin yrityksesi. Ole valpas, onko yritykselläsi varaa menettää parhaassa iässä oleva työntekijä? Sellainen, joka ei uraohjuksena kimpoile työpaikasta toiseen, vaan sitoutuu yritykseen pidempiaikaisesti. Arvostaako yrityksesi sitä, ettei päivittäisiin toimiini kuulu enää pienen nuhanenän niistäminen ja siitä johtuvat poissaolot? Arvot ovat vääjäämättä valintoja ohaajaavia tekijöitä! Kaikista meistä ei tule youtuben kautta siansaksaa puhuvia kielinaisia, mutta useista meistä tulee erinomaista ja osaavaa työvoimaa.

Mäenpään pahapoika

Torstai 3.12.2015 klo 0.56 - Maiju Tapiolinna

Voi meitä suurisuisia perussuomalaisia! Taas on enteriä painettu ennen kuin sisältöä on tarkoin punnittu. Tällä kertaa ei kyseessä ole Immos-kohu, vaan asialla on ollut Ilmajokelainen varakansanedustaja Juha Mäenpää. Onhan se toki tahditonta sanoa, että rukouksiini on vastattu, kun joku on mennyt tuikkaamaan tuleen Niinisalon uudeksi vastaanottokeskukseksi tarkoitetun kerrostalon.

Juhan hyvin tuntien tiedän, että sormet syyhysivät näppäimistöllä ja teksti pamahti eetteriin ennen kuin harkinta ylitti julkaisukynnyksen. Ja aivan varmasti tiedän, ettei Juha todellakaan ole rukoillut vastaanottokeskuksen palamisen puolesta, vaan tämä oli Juhan hätähuuto Suomen kansan puolesta. Minä en tuomitse Juhaa sanomisistaan.

Suomessa pitäisi olla sananvapaus, joka on kansalaisen perusoikeuksiin kuuluva oikeus ilmaista julkisuudessa mielipiteitään joutumatta rangaistuksi. Laissa on rajoituksia sananvapaudelle, eikä se saa loukata toista oikeushyvää. Pohdittavaksi jää, rikkoiko Juhan sanomiset sananvapauden rajoituksia. Noussut kohu ei kuitenkaan ole suhteessa sanomisiin. Juha varmasti oppi tästä läksynsä ja seuraavan kerran lukee postauksensa pariin kertaan ennen julkaisua.

Olisi se monella muullakin paikallaan harkita sanomisiaan. Valitettavasti vain tämä turvapaikanhakijoiden ryntäys Suomeen sekä sen ympärillä pyörivä järjetön liiketoiminta on löysyttänyt monien kielenkannattimet sekä saanut ihmiset tekemään ajattelemattomuuksia. En häpeä sanoessani, että ymmärrän hyvin ihmisten tunteita, jotka tekojen takana ovat.

Tuomitsen väkivaltaisuudet ja tuhotyöt, koska ne eivät vie asiaa eteenpäin. En halua meidän kantasuomalaisten olevan samanlaisia barbaareja kuin naisia raiskaavat turvapaikanhakijat. Meillä on oikeus puolustaa omaa maatamme sanallisesti ja suojella sitä perintönä lapsillemme. Tämä on isänmaamme, jonka eteen sotiemme veteraanit ovat taistelleet.

Juna jyskyttää

Perjantai 20.11.2015 klo 11.32 - Maiju Tapiolinna

Hanko – Hyvinkää radan sähköistämishanke on ollut rataa sivuavissa kunnissa lausuntokierroksella vuonna 2013. Sähköistyksen yhtenä tarkoituksena on vähentää dieselveturien ympäristöhaittoja sekä lisätä raideliikenteen kustannustehokkuutta. Hanke pyritään saamaan lainvoimaiseksi alkuvuodesta 2016. Sähköistettävää raidetta on yhteensä 165 km,  hankkeen kustannukset ovat noin 53 milj. € ja rakennusaika on noin kolme vuotta. Hanke on suunnittelua ohjaavassa ohjelmassa 2016 – 2022 eli parhaassa tapauksessa sähköveturi voi puksuttaa Hangosta Hyvinkäälle vielä tämän vuosikymmenen aikana.

Nurmijärven pohjoisin päätaajama Rajamäki saattaa herätä ihan uuteen eloon Hanko-Hyvinkää radan sähköistyksen edetessä. Aikoinaan Rajamäeltä kuljettiin Hyvinkäälle lättähatun kyydissä, eikä varmasti ole poissuljettua, etteikö matkustajaliikennettä voitaisi jälleen aloittaa. Toki toistaiseksi väestöpohja ei ole riittävä matkustajaliikenteelle, mutta tämä onkin tulevaisuuden maalailua. Vasta valmistunut uimahallin peruskorjaus ja laajennus, uuden terveysaseman rakennushankkeen aloitus ja Kylänpään uudelle asuinalueella rakentuva ostoskeskus antavat valtaisat mahdollisuudet väestöpohjan nopealle kasvulle. Altian alueen läheisyyteen Rajamäentien varteen on kaavoitettu yritystontteja, joten toivoa sopii, että alueelle saataisiin jokin isompi logistiikkayritys, joka voisi käyttää raideliikennettä kuljetuksiin.

Rajamäki sijaitsee muutoinkin logistisesti erinomaisella paikalla. Olemme Kehä 5:en välittömässä läheisyydessä, moottoritie kulkee vieressä ja matka autolla Helsinkiin on vain kymmenen minuuttia pidempi kuin Klaukkalasta. Pääkaupunkiseutu kasvaa kohti pohjoista ja Rajamäki tulee vielä yllättämään kasvullaan monet epäilijät.

Se on vain itsestä kiinni

Tiistai 15.9.2015 klo 11.15 - Maiju Tapiolinna

Elämässä joutuu tekemään vaikeita päätöksiä ja niistä päätöksistä kantaa aina vastuun itse. Päätöksenteko ei ole helppoa, jos tehdessäsi päätöstä tiedät sen olevan lopullinen. Kun kumarrat yhdelle, pyllistät toiselle. On sitten kyse ihmissuhteista tai politiikasta.

Olen viime päivinä tehnyt päätöksiä molemmilla saroilla. Poliittisesti tulen tiukasti kuulumaan Perussuomalaiset puolueeseen, enkä horjahda, vaikka pursi kiikkuu. Ymmärrän myös niitä, jotka ovat puolueesta eroneet. Heillä on oma arvomaailmansa ja siitä vastuun kantavat vain he itse ja vain he itse tietävät, miten kipeän päätöksen ovat tehneet.

Politiikassa ja ihmisuhteissa kaikki lähtee oman itsensä arvostuksesta. Vain siten tietää, mikä on itselle oikein ja mikä on väärin. Kenenkään ei pidä elää mielyttääkseen muita.

Perussuomalainen eduskunta

Perjantai 11.9.2015 klo 9.32 - Maiju Tapiolinna

Viime päivien uutisoinnin perusteella Suomen hallituksessa on 14 perussuomalaista ministeriä ja eduskunnassa on 200 perussuomalaista kansanedustajaa. Melkoinen jytky!

Lupa tuntea

Tiistai 18.8.2015 klo 11.02 - Maiju Tapiolinna

Keliakia kulkee kanssani päivittäin siinä kuin koko keho, ei säädä, ei päätä, mitä teen, mitä syön ja millainen olen. Pidän vain huolen, etten anna sille pienintäkään aihetta heittäytyä hankalaksi kehossani. Keliakia on minulle kuin tuli, hyvä renki, mutta huono isäntä.

Moni keliaakikko sen sijaan tuntee ja syvästi. Sairaus aiheuttaa heissä vihaa, katkeruutta, surua, syyllisyyttä, turhautumista, itkua ja montaa muuta pahanolon tunnetta. Toki myös iloa ja positiivisia tunteita, mutta ehkä päällimmäisenä kuitenkin arjen hankaluutta erilaisissa ruokailutilanteissa. Me kaikki tunnemme ja koemme sairastumisemme ja sen kanssa elämisen eri tavoin. Meillä kaikilla on lupa tuntea.

En tiedä, miksi omalla kohdallani keliakia ei koskaan ole minua hetkauttanut suuremmin. Diagnoosin jälkeen se on ollut vain ruokavalio, jota noudatetaan. Yhden käden sormissa ovat ne alkuvaiheen katkeruuden ja turhautuneisuuden tunteet kauppareissuilla tuoteselosteita lukiessa. Keliakiaan toki olin jo tutustunut vuosia ennen omaa diagnoosiani tyttäreni sairastuttua siihen kolme vuotiaana. Joskaan silloinkin ainoa kerta, jolloin tunsin surua keliakiasta oli se, kun pieni tyttäreni istui keittiössä pöydän alla syömässä salaa ruisleipää.

Tyttäreni joutui teini-iässä luokkansa tyttöjen ulkoistamaksi sairautensa vuoksi. Tunsin suurta myötä häpeää erityisesti yhden tytön isää kohtaan. Hänen mielestään oli täysin turhaa olla sairaan lapsen kaverina, kun terveitäkin kavereita oli valittavana. Jälkeenpäin katsottuna ei kyseisen miehen oma elämäkään ole ihan putkeen mennyt, mutta se on taas toinen tarina. Lopulta ulkoistuksen syyksi paljastui keliakian sijaan kateus konserttilipuista. Onneksi nämä neidot, eivät olleet ainoita kavereita ja koulun rehtori puuttui asiaan napakasti luokanopettajan vähäteltyä kiusaamista. Tyttäreni sai vaihtaa luokkaa, pääsi uuden luokan kanssa leirikouluun Italiaan ja kaikesta huolimatta yläasteesta jäi hyvät muistot sekä hyviä ystäviä.

Huvittavia tilanteita on yhteisellä matkalla keliakian kanssa sattunut ja paljon. Joistakin niistä on tullut mahan kipristelyä ja vikkelävatsaisuutta, mutta pääosin on saanut nauraa katketakseen. Fiilistellään nyt kuitenkin keliakiaviikolla 31.8.- 6.9.2015 ja annetaan lupa tuntea.

! Pertti Kurikan Nimipäivät avaa ovet vammaisille

Sunnuntai 1.3.2015 klo 11.49 - Maiju Tapiolinna

PKN, PKN, PKN kiljuu Facebook-päivitykset! Kehitysvammaisten PUNK-bändi Pertti Kurikan nimipäivät on tehnyt suomalaisen musiikin historiaa voittamalla Uuden musiikin kilpailun (UMK), jonka voittaja matkaa Wienin euroviisuihin toukokuussa. Voitto on huomioitu ympäri maailmaa, jopa legendaarinen Dead Kennedys on noteerannut sen laajasti omilla sivuillaan.

Pidän tätä läpimurtona kaikille vammaisille. Tämä on heille suuri askel pä…ästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa ihmisinä. Valitettavan usein vammaiset halutaan lakaista näkymättömiin ja olla kuin heitä ei olisi ollenkaan. Kuitenkin monet vammaiset tekevät työtä, vielä useammat haluaisivat tehdä työtä, jos saisivat, menevät naimisiin ja perustavat perheen. Heistä kukaan ei ole saanut valita kehoa, johon ovat syntyneet, mutta siitä huolimatta he ovat ihmisiä, joilla on ihan normaalit ajatukset, harrastukset ja muita haasteellisempi elämä.

Asiantuntijaraadin valinnan jälkeen puristin rystyset valkoisena nojatuolin kahvoja ja jännitin, mitä sanoo Suomen kanssa. Viimeiset sekunnit ennen kuin Raakel Liekki julisti voittajan, pidätin hengitystäni, jonka jälkeen puhkesimme kotona valtaisaan huutomyrskyyn. Jännitys säilyi loppuun saakka, sikakovajuttu voitti! Varmaa on, että tänä vuonna istun euroviisujen aikaan tiukkaan TV:n ääressä uskoen PKN:n viisuvoittoon.

Pertti Kurikan Nimipäivät osoitti vammaisten olevan erinomainen esimerkki siitä, ettei vammaisuus ole este menestykselle ja erityisesti se, että vammaiset ovat IHMISIÄ! He toivat esille sen, mitä on asua laitoksessa ja elää tiukasti säänneltyä elämää. PUNK oli aikoinaan nuorten musiikillinen kapina yhteiskuntaa vastaan. Tässä on PUNKin uusi tuleminen ja musiikillinen kapina vammaisten tasavertaisuuteen.

Arvostakaa heitä! Jos paskamyrsky nousee, niin kannattaa sen heittäjien pyyhkiä peilinsä puhtaaksi ja hävetä.

! Viinapuhetta

Maanantai 12.1.2015 - Maiju Tapiolinna

Ehkä parin kolmen vuoden päästä viinalakia ei jaksa enää ihmetellä, jos se vielä sellaisenaan voimassa on, mutta toistaiseksi se saa yhä surkeampia piirteitä. Pohtikohan kukaan lain valmisteluvaiheessa sen lopullisia seurauksia ja maksumiehiksi joutuvia yrittäjiä? Lain tarkoitushan  oli hyvä, lasten ja nuorten suojeleminen alkoholilta, mutta se on kyllä kääntynyt itseään vastaan. Koko viinalaki on surkuhupaisa takauma kieltolaista, jonka seurauksista maksaa panimoiden kuljetusyrittäjät ja panimot poistellessaan mainoksia. Kuljetusyrittäjille nämä autojen kyljissä kulkeneet mainokset ovat tuoneet hieman lisätuloja.

Olemmeko me tosiaan suomalaisina niin kyvyttömiä, ettemme osaa hallita juomistamme, jos ohi kiitää siiderimainoksin varustettu jakeluauto? Tuhoaako kahvi ja konjakki jälkiruokana kansanterveyden? Saako Koffin ja Laitilan jättimäinen oluttölkki sinut juomaan? Laki tuntuu olevan hyvin suoraviivaisen kieltävä lukuun ottamatta sitä, että urheilutapahtumissa mainosten näkyminen on sallittua.

 Miettiä sopii uuden alkoholilain vaikutuksia yhdessä tupakkalain kanssa. Ravintoloissa on tupakointi kielletty, mikä tietysti on siellä työskentelevän henkilökunnan kannalta hyvä asia. Missä sitten tupakoidaan? Mahdollisesti ravintolan sisätilojen yhteydessä olevassa ”kaasukammiossa” tai sitten kadulla anniskelupaikan sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä tai lämmitetyllä terassilla jälleen mukavasti kadun varrella. Näiden paikkojen ohi kulkee lapsiperheitä vielä iltayhdeksän aikaan. Minkälainen mielikuva lapsille jää keltaista nestettä tuopista siemailevista tupakoivista aikuisista? Sekö on sitten sopivaa mielikuvamainontaa? Tosin tietenkään tuopeissa ei lue kyseisen tuotteen nimeä, joten vaara ohi. Entäpä sitten nämä urheilutapahtumat? Eikö siellä liiku lapsia ja nuoria lainkaan, joille alkoholimainonta saattaa luoda mielikuvan juomisesta?

Makeimmat naurut sain meidän fiksulta iltapäivälehdistöltä. Iltasanomat otsikoi näkyvästi: "Muistatko kuka halusi Suomeen alkoholimainontalain?”  Jutun kirjoittanut toimittaja ei selkeästi ole perillä, mistä äänestettiin. Lakialoitteen eduskuntakäsittelyn yleiskeskustelussa näet  Juha Rehula (Kesk)  esitti Anu Vehviläisen (Kesk)  kannattamana vieläkin tiukempaa viinalakia, joka kieltäisi myös mainonnan urheilutapahtumissa. Vehviläinen mainitsi olevansa sen verran kukkahattutäti, jotta voi olla Rehulan esityksen takana.

Ja sitten äänestettiin. Koska Rehula oli tehnyt vastaesityksen hallituksen pohjaesitykseen oli hallituksen pohjaesitys äänestyksessä JAA ja Rehulan vastaesitys EI. Hallituksen pohjaesitys aavistuksen loivempana alkoholilakina voitti tuloksin 90 – 77. Äänestyksessä ei siis ollut kyse siitä, onko mietojen alkoholijuomien mainonta sallittava vai kiellettävä. Oppositio hävisi ja aavistuksen löysempi alkoholilaki voitti.

En voi muuta kuin hämmästellä sitä ajattelemattomuuden määrää, joka tätä lakia säädettäessä on valinnut kansanedustajien mielissä. Tähän kyllä pätee sanonta: ajattelu on sallittua, jopa suotavaa. Muutama oho, mitä tuli säädettyä, on kuulunut eduskunnasta, mutta mitä se enää tässä vaiheessa auttaa. Korjausliike vaatii muutoksen nyt voimaan tulleeseen lakiin.

Kelvottoman keski-iän turhakkeet

Maanantai 20.10.2014 klo 1.34 - Maiju Tapiolinna

Olen viime viikkoina pohdiskellut ihmisen keski-iän määritelmää. Tarkkaa numerollista arviota ei voi antaa, mutta keski-ikä on jotain 35 ja 60 vuoden välillä. Evoluution näkökulmasta kyseinen aika asettuu 30 – 40 vuoden välille, kun taas tutkimusten perusteella keski-iän koetaan alkavan vasta 50 + vuotiaana. Oli määritelmä mikä tahansa niin parasta ennen päiväys on suhteellinen käsite erityisesti työelämässä.

Työelämän keski-ikä asettuu 25 – 39 vuoden välille. Tämän perusteella ikääntyviksi voidaan katsoa kaikki 40 – 49 vuotiaat ja työelämän turhakkeiksi  50 + vuotiaat. Turhakkeiden osuus työttömyyskortistossa kasvaa kaikkien käytyjen yhteistoimintamenettelyiden jälkeen. Työnantaja katsoo velvollisuudekseen siivota nämä parhaassa työiässä olevat henkilöt reserviin, josta on vaikea päästä takaisin työelämään.

Turhakeiän alaraja on myös sukupuolisidonnainen. Osaltaan siihen vaikuttaa poliittinen aate ja suorapuheisuus. Kansankielellä suorapuheisuutta voitaisiin kutsua vaikkapa teräväkielisyydeksi. Useimmiten naiset kuitenkin osoittautuvat työelämän turhakkeiksi, vaikka paljon työstä poissaoloja aiheuttava pikkulapsivaihe on ohitettu. Ulkoistamisuhan alla siis ovat parhaassa työiässä olevat 50 +/- naiset, joiden oletetaan tyytyvän osaansa vaieten.

Ketkä sitten ovat vastuussa tästä myös ikärasismiksi kutsutusta ilmiöstä tai mistä se johtuu? Onko kyseessä ahneus vai eikö enää arvosteta iän mukanaan tuomaa kokemusta. Työelämän hektisyys omalta osaltaan lisää harhakuvitelmaa, jonka mukaan ainoastaan alle nelikymppinen on tehokas ja tulosta tuottava yksilö. Nyt on syytä pysähtyä ajattelemaan!

Turhakeikäinen on vähintäänkin yhtä tehokas kuin kolmekymppinen uraohjus, jolla on kaitsettavanaan pari alle kouluikäistä lasta. Työn, uran ja perheen yhteensovittaminen on vaikeaa ja kuluttavaa, eikä kaikkeen pysty keskittymään täydellä teholla. Turhakkeella lapset ovat aikuistuneet ja lentäneet pois pesästä. On aikaa keskittyä työhön ja suoriutua siitä tehokkaasti, jopa edetä uralla.

Miksi kuitenkin irtisanomiset osuvat juuri turhakkeisiin? On paljon helpompaa poistaa kehäraakki kuin nuorempi työntekijä. Kuvitellaan, että tehokkuus on yhtä kuin numeerinen ikä. Sen totuuden varjossa on helppo uskotella, että tulokset paranevat, kun keski-ikä alenee, vaikka todellinen syy talousahdinkoon on huonossa johtamisessa.

Päitä vadille

Keskiviikko 25.3.2009 klo 1.48 - Maiju Tapiolinna

Nurmijärven kunnan varautumissuunnitelman säästötavoitteet ovat ruumiillistuneet tuntikehyksen muodossa. Tuntikehyksen leikkaus ja Maaniityn koulun luokkakoon suurentaminen on sotkettu toisiinsa, vaikka kyseessä on kaksi eri asiaa. Tunteet ovat kuumenneet niin kuntalaisten kuin valtuutettujen kesken. Korvapuusteja on jaeltu puolin ja toisin. Viime viikolla kunnanhallitus päätti olla hyväksymättä tuntikehysleikkauksen äänestyksen jälkeen. Samaan aikaan Maaniityn koululla pidettiin vanhempainilta, jonka perusteella puurot ja vellit meni lopullisesti sekaisin. Joko tahallisen propagandahakuisesti tai vilpittömän väärinkäsityksen seurauksena on annettu ymmärtää kyseessä olevan yksi ja sama asia.