Koska aina sattuu ja tapahtuu

Lauantai 23.10.2021 - Maiju Tapiolinna

KIITOS ❤️

Lauantai 14.8.2021 - Maiju Tapiolinna

Lämmin kiitos teille kaikille, jotka äänestitte minua puoluesihteeriksi! Kolmas sija ei ole huono! Pronssilta ponnistetaan kohti kultaa!

Iso kiitos myös tukiryhmälleni. Me teimme tämän yhdessä

Maiju Tapiolinna puoluesihteeriksi

Maanantai 26.7.2021 klo 21.45 - Maiju Tapiolinna

Arvoisat puolueen jäsenet,

Vaatimattomuus ei kaunista, kun kyseessä on puolueen etu! Puoluesihteerillä on oltava jatkuvasti kaikki aistit valppaina. Hänen on oltava voimakas, nopea ja haavoittumaton. On nähtävä kauas, kuultava pienikin narahdus ja haisteltava tulevaa. Puhallettava pyörremyrskyn lailla omiensa eteen. Hänen on oltava innostava ja kannustava vastuunkantaja.

Puoluesihteerin rooli ei ole poliittinen asiantuntijuus omista poliittisista näkemyksistään huolimatta. Hänen tehtäviään on olla määrätietoinen johtaja, esimies puoluetoimistolla ja puoluejohdon oikea käsi. Hän on väkevä kentän ääni ja kasvot medialle sekä puolueen lujahermoinen vaalipäällikkö, joka vie Perussuomalaiset pääministeripuolueeksi.

Puolueen työpaikat on oltava avoimessa haussa jäsenistön sisällä. Käytössämme on valtaisa reservi järjestöammattilaisia läpi Suomen. Palkkauksen on perustuttava työn vaatimustasoon sekä tehtävien laajuuteen. Hyvävelikerhot ovat jo varattuna muille puolueille.

Tuuleen voi huutaa ja kuuta voi ulvoa, mutta tuloksia ei synny ilman rautaista johtajuutta. Osaan johtaa ja tehdä tuloksia. Tiedän, mitä tarvitaan, jos halutaan onnistua vaaleissa. Tästä ehkä parhaana osoituksena oma vaalitulokseni kuntavaaleissa. Etelä-Suomen media uutisoi muhkeaa äänisaaliistani otsikolla:" Matti Vanhanen ja Maiju Tapiolinna kahmivat ääniä – tässä ovat Nurmijärven ääniharavat"

Haasteet ovat minulle suurinta herkkua. Lupauksia en anna, mutta tekoja saatte. Annan käyttöönne lähes kahdenkymmenen vuoden kokemukseni erilaisista poliittisista luottamustoimista. Saatte osaamiseni tiukkana neuvottelijana sekä IT-nikkarina. Osaan myös puhaltaa pipin pois ja tiedän, miten taloutta hoidetaan. Tarjolla puoluesihteeriksi on rautarouva, jolla on paksu nahka ja paljon teflonia pinnassa.

Voima on meissä kuntalaisissa! KIITOS!

Sunnuntai 13.6.2021 klo 23.51 - Maiju Tapiolinna

Ihan mahtava fiilis! Ihan mieletön! SUPER ISO KIIIIITOS teille kaikille meitä Perussuomalaisia äänestäneille! Me teimme tämän yhdessä! Te olette meidän voima

Parhaat kiitokset meidän jengille! Alusta asti oli voittajafiilis! Toinen toistamme tukien tiukoissakin paikoissa. Mä olen NIIN YLPEÄ teistä

PARHAIMMAT KIITOKSET äänestäjilleni 601 ääntä on voimaa! Voima on meissä kuntalaisissa!

Lämpimät onnittelut myös kaikille valituille valtuutetuille!

Voima on meissä kuntalaisissa

Perjantai 11.6.2021 klo 20.46 - Maiju Tapiolinna

Kirkas kesäaurinko siivilöityy kauniisti sälekaihtimien läpi herätellen uinujan aikaiseen aamuun. Kuppi kahvia terassilla linnunlaulua kuunnellen. Silmä lepää vehreässä maisemassa tuulen lennätellessä viimeisiä voikukan höytyviä ympäriinsä. Mikä ihana rauha.

Takana on erikoinen vuosi omituisine käänteineen. Pandemia, vahva poliittinen vastakkainasettelu, siirretyt vaalit ja epävarmuus taloudesta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan sekä yksilön elämään.

Raskaan pandemialaskun maksajiksi meillä Suomessa ovat joutuneet erityisesti ravintola- ja tapahtuma-alojen työntekijät ja yrittäjät. Moni on laittanut suljettu lapun viimeistä kertaa oveen. Viimeiseen asti on yritetty sinnitellä ja keksiä keinoja elinkeinon jatkamiseen kaikin keinoin.

Ikäihmisiin vuosi on iskenyt lujalla kädellä. Eristys omista rakkaista neljän seinän sisälle. Yhteyttä on pidetty puhelimen tai somen välityksellä. Yksinäiselle ihmiselle aika on ollut rankka. Ne ainoatkin kontaktit kauppareissuilla ovat jääneet väliin. Puhua on voinut vain itselleen ja odotta vastausta kaikuna. Eipä ole ihme, jos mielenterveys on ollut lujilla.

Tiedä sitten, onko tällä yhteiskunnasta eristäytymisellä ollut osansa siihen, että näissä kuntavaaleissa on rapa lentänyt. Ensimmäistä kertaa ehdolla olevat ovat pyöritelleet silmiään ja parkkiintuneemmat nahat pudistelleet höyhenistä kuonaa. Myönnettävä on, että hetkellisesti on omaankin nenään paksusta nahasta ja teflonista huolimatta noussut männynneulasten käryä. Ystäväni kysyi, miten jaksat tuota. Eipä siihen voi oikein muutakaan vastata kuin rakkaudesta lajiin. 

Sinä arvoisa kuntalainen käy antamassa äänesi sunnuntaina 13.6.2021. Toivotan kaikille ehdokkaille menestystä kuntavaaleissa ja hedelmällistä yhteistyötä tulevalla valtuustokaudella. Ensi viikolla tiedämme kuntamme uudet valtuutetut. Voima on meissä!

Miksi lastensuojelun yksiköitä halutaan sijoittaa keskelle parhaita asuinalueita?

Sunnuntai 30.5.2021 klo 21.57 - Maiju Tapiolinna

Vuosi sitten tehtiin kunnanhallituksessa päätös, jonka perusteella Rajamäkeen on tulossa lastensuojelun yksikkö, kunhan se on ensin vatkattu hallinto-oikeudessa. Yksikkö on tarkoitus sijoittaa entisen terveysaseman viereiselle tontille. Asukkaat yksikköön ovat tulossa Kiljavan Majakassa sijaitsevasta sijaishuollon yksiköstä.

Alun perin kunnanhallitus teki tässä asiassa myönteisen päätöksen, koska hallitukselle oli annettu ymmärtää, että Majakan paine saada uudet tilat olivat vuokrasopimuksen päättyminen ja heillä olisi ollut edessä ajolähtö. Myöhemmin paljastuikin, ettei kyse ollut tästä, vaan haluttiin uudet tilat keskeisemmälle paikalle. Majakka voisi hyvin jatkaa nykyisissä tiloissa vuokralaisena, sillä Nurmijärven kunta on vuokranantajana. Päätöksessä perusteltiin tuolloin myös, että yksikössä työskentelee nurmijärveläisiä henkilöitä. Yksikön 16 työntekijästä kuitenkin vain 2–3 on nurmijärveläisiä.

Yksikön rakennuttajana tulisi toimimaan Familar, joka kuuluu terveysjätti Mehiläiseen ja sen pääomistajat ovat ulkomaisia sijoitusyhtiöitä. Käytännössä kiinteistön valmistuttua Mehiläinen voi halutessaan sijoittaa kiinteistöön mitä tahansa toimintaa.

Alueen asukkaat tekivät päätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen, ja kunta sitten lausui lausuttavansa kunnanhallituksen äänellä. Yksi merkittävä rakentamista ehkäisevä asia olisi ollut asemakaavan lisämuutos Y-tontin osalta. Tällä olisi voitu tarkentaa tontin käyttötarkoitusta ja poissulkea sijaishuollon yksikön sijoittuminen alueelle. Tästä äänestettiin kunnanhallituksessa, mutta Arto Häggin kanssa hävisimme äänestyksen äänin 2–9.

Tuolloin vannoin, että yritetään sitten, minne tahansa Nurmijärveä saada vastaavanlaista yksikköä keskelle parasta asuinaluetta, taistelen kynsin ja hampain vastaan. Enpä olisi uskonut, että vuoden kuluttua pääsen lunastamaan lupaukseni.

Eipä kulunut aikaakaan, kun uusi taistelu on käsillä. Tällä kertaa kohteena on Lepsämän Kaikurinne 4 kiinteistö, jonne halutaan sijoittaa moniongelmaisten nuorten hoitolaitos keskelle tiivistä asuinaluetta koulun ja päiväkodin välittömään läheisyyteen. Kinkkistä tässä päätöksenteossa on se, että asiasta AVI:lle lausuu Keusote, ei Nurmijärven kunta.

Kunnanhallituksen olisi välittömästi otettava kantaa alueella vireillä olevaan kaavamuutokseen, jotta olisi mahdollista tarkistaa Y-tontin merkintä ja rajata Y-tontin käyttötarkoitusta siten, että käyttötarkoitus sopii päiväkodin ja laajentuvan koulun välittömään läheisyyteen tiiviille omakotialueelle. Soveltuva toiminto ei ole esim. erityistason tukea tarjoava ympärivuorokautinen kiireellisesti sijoitettavien moniongelmaisten nuorten hoitolaitos.

Kaavamuutos tulisi saattaa välittömästi vireille ja kunnan tulisi ottaa voimakas vastustava kanta kyseisen yksikön sijoittamisesta Lepsämään. Keusoten on kuunneltava kunnan mielipidettä lausunnossaan ja perustettava lausuntonsa kunnan mielipiteeseen.

Nostan tämän keskusteluun maanantain kunnanhallituksessa. Aikataulu toimien suhteen on tiukka. Toivon, että Lepsämän alueen asukkaat pyrkivät mahdollisimman tehokkaasti vaikuttamaan päättäjiin. Meistä kukaan ei halua naapurustoonsa jatkuvia järjestyshäiriöitä ja tihutöitä sekä päihteiden väärinkäyttöä.

Tänään on suuri päivä!

Keskiviikko 26.5.2021 klo 10.45 - Maiju Tapiolinna

Ennakkoäänestys alkaa vihdoin ja varsinainen vaalipäiväkin on tuota pikaa.  Koronan ja monien muiden viivästysten jälkeen suomalaiset pääsevät vihdoinkin raapustamaan ehdokkaansa numeron vaalilippuun. Nyt on turha ruotia niitä syitä, jotka johtivat vaalien siirtoon, sillä tärkeintä on saada kuntalaiset vaaliuurnille.

Ainoa mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon on äänestäminen. Usein kuulee sanottavan, että äänestämättä jättäminen on kannanotto. Voidaan niinkin ajatella, mutta todellisuudessa se on oman vaikutusmahdollisuuden käyttämättä jättämistä. Yksikin ääni saattaa olla ratkaiseva ja kaikki äänet tarvitaan yhteiseen pottiin.

On vaarallista kuvitella, että oma ehdokas pääsee kuitenkin valtuustoon, joten voinkin äänestää hänen sijaansa, jota kuta muuta. Näin tämä ei tietenkään ole. Kukaan ei pääse valtuustoon ilman ääniä. Jos sinulla on mieleisesi ehdokas, anna äänesi hänelle!

Arvoisa kuntalainen! Toivomukseni on, että annat äänesi kuulua ja käyt äänestämässä, joko ennakkoon 26.5.–8.6. tai varsinaisena vaalipäivänä 13.6.

Tapahtumateollisuus tarvitsee munaa

Torstai 13.5.2021 - Maiju Tapiolinna

Tapahtumateollisuus on sukeltanut tarpeeksi. Nurmijärvi on täynnä erinomaisia paikkoja suurten tapahtumien näyttämöksi. Meiltä löytyy taatusti kovia nimiä takomaan jättitapahtumiin kymmeniä tuhansia kävijöitä. Kunnasta tarvitaan halua erottautua ilmiötehtaana.

Hyvinkää huimaa tapahtumillaan. Steelfest vetää raskaan metallin kävijöitä tuhansien verran. Rockfest kymmenien tuhansien ja kaikki tietävät Red Carpetin. Hyvinkää on onnistunut siinä, mikä monelle muulle kunnalle on märkä päiväuni.

Katsotaanpa nyt kuntaa sillä silmällä. Mistä löytyisi Hyvinkään lentokenttää vastaava tapahtumapaikka? Viljapeltoa on kaikkialla. Pari puimuria saataisiin komeasti sivuun muutamilla tonneilla. Kuntaa voitaisiin markkinoida muutoin kuin Aleksis Kiven pitäjänä, vaikka se meille nurmijärveläisille onkin tärkeää.

Todellisuudessa tästä kunnasta puuttuu munaa järjestää todellista säpinää, tähtikaartia ja tuloja yrittäjien kassaan. Elokuva ja pari pientä roolia ei vie parrasvaloihin, mutta Hyvinkäällä järjestettävän Rockfestin kaltainen tapahtuma taatusti toisi euroja monen kassaan.

Tarvitaan ideatalli tai tähtitiimi pohtimaan, mitä täällä voitaisiin järjestää. Nurmirock oli aikoinaan hyvä päänavaus, mutta täysin liian pieni ständi. Tuo kertaa sata alkaisi olla oikeassa suunnassa.

Mahtaako kunnassa olla tietoa täällä asuvista taiteilijoista? Nyt olisi korkein aika saattaa yhteen kaikki julkimot kunnan alueella. Lähes joka kesä soi Peräkorpirock, mahtava tapahtuma, mutta valitettavasti liian pieni ja privaatti.

Haastan kunnanjohtajan ottamaan pallon unelmatallista, joka tuo Nurmijärven historiaan kymmeniä tuhansia keräävän tapahtuman järjestäjänä. Voimme olla yksi  ylitse muitten, jos tahtoa riittää.

Hätäjarru vai pelkokerroin

Perjantai 7.5.2021 - Maiju Tapiolinna

Lähdin kuntavaaleihin ehdokkaaksi ensimmäistä kertaa vuonna 2004 ajatuksena parantaa lapsiperheiden asemaa kunnassa. Tuolloin katselin kuntapolitiikkaa ruusunpunaisten lasien takaa, enkä olisi ikinä uskonut, mitä kaikkea se kätkee sisäänsä ja mitä kaikkea tulen vielä näkemään. Pala kerrallaan selvisi, millaista valtapeliä pelaillaan ja unohdetaan kuntalaisen etu. Se vaativa tehtävä, jota hoitamaan vaaleissa on hakeuduttu.

Ensimmäisessä luottamustehtävässäni päädyin kaavoituslautakuntaan. Pesti oli hyvin opettava monessa mielessä. Ennen ensimmäistä kokousta arvostettu kuntapoliitikko soitti minulle ja sanoi, että kaikki menee hyvin, kun teen vain kuten hän käskee. Kymmenen minuutin vuodatuksen jälkeen vastasin hänelle, että luuletko taluttavasi minua kuin pässiä narussa. Sainpa sitten myöhemmin kuulla monta moninaista kertomusta siitä, miten tämä samainen henkilö hoidatti omaa etuaan kunnallisissa luottamustehtävissä.

Kun sain lautakunnan juonesta kiinni, olin alituinen vastarannankiiski päätöksissä, joissa kuntalainen jäi soittelemaan lehdellä. Erityisesti raivostutti se, että ihmiset omistivat maata, jolle eivät saaneet rakentaa. Varsin usein kuulin viranhaltijoiden tokaisevan, että kuntalaiset hyötyisivät vain taloudellisesti, kun annettaisiin rakentamiselle poikkeamispäätös ja pistäisivät uuden talon lihoiksi heti sen valmistuttua. Varmasti joku niin olisi tehnytkin, mutta valtaosa oli kyllä liikkeellä ihan hyvin aikomuksin, eikä ketään voi kieltää myymästä omaisuuttaan. Tuli sitten päivä, jolloin ajauduin täydelliselle törmäyskurssille esittelijän kanssa. Samainen viranhaltija huusi minulle suu vaahdossa kokouksessa, että minut on laitettava koulutukseen, jotta ymmärtäisin olla heidän tekemiensä päätösesitysten takana. Laitoin asiasta selvityspyynnön silloiselle kunnanjohtajalle, joka ei koskaan vastannut minulle mitään. Tällä kokemuksella en olisi tyytynyt jääkauteen, vaan olisin taatusti vaatinut vastauksen, vaikka kirjain kerrallaan.

Paljon on mahtunut lähes kolmeen valtuustokauteen. Kirkkaimpana tähtenä olen koko ajan pitänyt kuntalaisten minulle antamaa mandaattia. Edustan heitä päätöksenteossa ja pyrin kuntalaisten kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Sanon ääneen sen, minkä koen kuntalaisen asemaa heikentävänä tekijänä. Välillä tuntuu, että saa ulvoa kuin tuuli nurkissa ja silti myrskyvaroitusta ei oteta vakavasti. Somen mukaantulo politiikkaan on tuonut päätöksenteon lähemmäs kuntalaista ja myös antanut kuntalaisille aktiivisen mahdollisuuden arvostella nopeassa tahdissa siinä viranhaltijoita kuin luottamushenkilöitäkin.

Ennen tölvittiin toisia pilke silmäkulmassa valtuuston kahvijonossa ja piikiteltiin puhujapöntöstä. Nyt avaudutaan somessa. Eikä siinä mitään pahaa ole. Arvostelua on kestettävä, eikä sitä pidä päästää ihon alle, vaikka toisinaan saa kohdata ihan aitoa ilkeyttäkin. Silti pidän täysin ylimitoitettuna kunnan julistusta maalittamattomuudesta. Vedettiin hätäjarrusta ennen kuin juna nytkähti liikkeelle. Nostettiin esille ihan normaaleihin käytöstapoihin kuuluvia asioita. Haluttiinko vaientaa ikävältä kuulostavia mielipiteitä vai oliko kaiken takana kuitenkin pelkokerroin siitä, etteivät kuntalaiset enää niele tyytyväisenä kaikkea. Meidän luottamushenkilöiden pitää muistaa keitä me edustamme luottamustehtävissä. Me olemme kuntalaisten ääni. Viranhaltijoille kuntalaiset ovat palkanmaksajia ja työnantajia, joita on kohdeltava tasapuolisesti. Kunta on kuntalaisille!

Yksityisteitä koskeva päätöksenteko Nurmijärvellä

Lauantai 1.5.2021 - Maiju Tapiolinna

Useaan otteeseen olen kertonut yksityistieasian päätöksenteosta Nurmijärvellä omasta näkökulmastani. Kun se meille ensimmäisen kerran tuotiin teknisen lautakunnan käsittelyyn huhtikuussa -19 tehtiin minulle selväksi jo puheenjohtajapalaverissa viranhaltijoiden kanssa, että olemme laittomassa tilassa yksityisteiden suhteen. Viranhaltijan esityksen mukaisesti teimme päätöksen lautakunnassa. Se oli tieto, johon meidän oli luotettava ja olihan myös päättäjän näkökulmasta huolestuttavaa, jos päätöksentekoa ollaan tekemässä 4 kk lain voimaantulon jälkeen ja kunnassa ollaan laittomassa tilassa.

Aika nopeasti alkoivat useat yksityisteiden varsilla asuvat ottamaan yhteyttä päätöksestä ja aloin epäillä tekemämme päätöksen oikeellisuutta. Selvittelin sitä usealta taholta ja teimmekin joulukuussa -19 Perussuomalaisten valtuustoryhmänä valtuustoaloitteen, jossa esitimme, että yksityistiehankkeelle otettaisiin aikalisä vuoden -21 loppuun asti ja luotaisiin sinä aikana kuntalaisia tasapuolisesti kohteleva yksityistiekriteeristö.

 Mielenkiintoista on, että tuota aloitetta ei monesta pyynnöstä huolimatta ole kunnan taholta saatu tuon joulukuisen valtuustonkokouksen liitteeksi. Aloite on kylläkin kirjattu kunnan järjestelmiin, koska se keväällä -20 tuotiin valtuuston käsittelyyn ja käsittelyn pohjalta katsottiin, ettei se anna aihetta toimenpiteisiin. Tuolloin myös tekemäämme aloitetta syyteltiin populistiseksi keinoksi päästä julkisuuteen.

Tämän jälkeen kaikissa päätöksentekoprosesseissa aloin jättämään eriävää mielipidettä yksityisteitä koskeviin asioihin. Eräs mielipiteeni käännettiin erään luottamushenkilön toimesta niin, että vastustaisin yksityisteille maksettavia korvauksia. Näinhän ei tietenkään asian oikea laita ole ollut.

Uuden vahvan yrityksen puuttua läpiajettavien yksityisteiden avustusmalliin teimme Kokoomuksen Jari Vainion kanssa joulukuussa -20 uudella valtuustoaloitteella. Tähdensimme edelleen sitä, että keväällä -19 teknisen lautakunnan tekemä päätös asettaa tiekunnat eriarvoiseen asemaan erityisesti läpiajettavien teiden suhteen. On ihan pelkällä arkijärjellä perusteltavissa, että säännöllinen raskaan kaluston liikennöinti kuluttaa tietä enemmän kuin tien varrella asuvien oma liikenne.

Samassa kokouksessa Kesk Kalle Mustonen teki aloitteen, jolla selvitettäisiin teknisen lautakunnan päätöksenteon oikeellisuus, jota KPMG selvittää tällä hetkellä. Uskon myös, että selvitys tulee olemaan puolueeton. Teknisen lautakunnan puheenjohtajana olen ollut KPMG:n haastattelussa ja vastaillut heidän esittämiinsä kysymyksiin. Myös valtuuston puheenjohtaja Kallepekka Toivonen ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Virpi Räty ovat olleet haastateltavina samoin kuin päätöksenteossa mukana olleet viranhaltijat. Tutkimuksen pitäisi valmistua nyt ihan lähiaikoina, eikä sen julkisuudesta käsittääkseni pitäisi olla mitään epäselvyyksiä, vaikka kuntalaiset näin epäilevätkin.

Tämä monimutkainen ja sekava päätöksentekoprosessi ykstyistieasiassa ei liene ainut, jossa me luottamushenkilöt olemme tehneet päätöksiä vaillinaisilla tiedoilla. En väitä, että meitä harhaanjohdettaisiin tarkoituksellisesti, vaan inhimillisiä virheitä ja väärinkäsityksiä tapahtuu. Huolestuttavinta on pitää jääräpäisesti kiinni päätöksestä, vaikka huomaisikin sen menneen pieleen. Ryhdikästä on nostaa asia uudelleen käsittelyyn ja tehdä korjausliike. Ei tämä sen kummempaa ole. 

On ihan ymmärrettävää, että yksityisteiden hoitokunnat valvovat oikeusturvaansa ja tekevät kantelun oikeusasiamiehelle ennen määräajan umpeutumista, koska eivät ole kunnan osalta saaneet vastauksia. Hoitokuntien syyllistäminen on tässä kohdassa täysin hölmöä. Se, mitä henkilökohtaisesti karsastan, on että kunta lähtee oikeustoimiin kuntalaisiaan vastaan. Muita vaikuttamiskeinoja on oltava. Vanha sanonta sanoo, ettei ruokkivaa kättä kannata purra.

Kansa rakastaa, kilpailijat vihaavat. Mikä se on? PS

Perjantai 23.4.2021 - Maiju Tapiolinna

Sinikeltainen paku kurvaa parkkiin. Autosta nousevat kaksi perussuomalaista kipaisemaan kahvit huoltoaseman baarista. Hädin tuskin he ehtivät istumaan alas, kun jo vikkelä kuntalainen tulee jututtamaan heitä. Ensin vaihdetaan pari sanaa säästä, mutta sitten päästään jo asiaan.

Mikäs siinä on, että teitä persuja vihataan niin kovaa? Kun tuolla vähän joka puolueessa änkyröidään teistä, etsitään vikaa ja syytellään, pohdiskelee jututtamaan tullut kuntalainen. Olen minä tätä peliä jo pitkään seuraillut. Luulevat olevana niin nohevia ja mustamaalaavansa teitä. Tuolla somessa minä näitä juttuja olen lukenut ja kuului niitä samoja tuolla teltoilla ennen tätä koronaa, hän vielä jatkaa.

Kyseinen kuntalainen ei ollut ainutkertainen kysyjä. Tätä samaa pohtivat monet muutkin. Yhteisten asioitten hoitoon eivät Perussuomalaiset kelpaa, mutta pilkan kohteeksi kylläkin. Edellä kerrottu esimerkki oli nurmijärveläisen äänestäjän pohdintoja, mutta sopisi toki, minne tahansa kuntaan Suomessa. Vastaavanlaisia kysymyksiä, kun kuulee toistuvasti.

Vaaliaika on aina kiimaista menoa. Ääniä kalastetaan tempulla, jos toisella. Ihan tavalliset ja hyväkäytöksiset ehdokkaat muuttuvat toisiaan kohtaan rääväsuisiksi sanan miekalla hyökkääjiksi. Aiemmin sopuisasti heitetyistä herjoista tulee luoteja, jotka kohdistetaan yhteen maaliin. Some-kielellä tätä kutsutaan maalittamiseksi. Vastapuolen puolustautuessa hyökkäystä, on olemassa oma terminsä, uhriutuminen.

Tottahan on se, että Somessa on helppo heittää, mitä vain. Muutama nopea näppäimistön näpäytys ja enter. Sinne meni ja upposi vastustajan nahkaan kuin veitsi kuumaan voihin. Eipä näistä piikeistä ole vastuussa yksin poliittisen statuksen omaavat henkilöt, vaan sivalluksia tulee ihan tavan kansalaisilta, ja nekään eivät kohdistu pelkästään Perussuomalaisiin, vaan tasapuolisesti laidasta laitaan. Oman osansa saavat myös viranhaltijat, syystä tai syyttä. Kyseessä on tämän ajan ilmiö, joka vaatii kasvattamaan paksua nahkaa ja arvostelunsietokykyä tai sitten kannattaa pysyä somesta poissa.

Hyvänä ajatuksena on Nurmijärvellä heräillyt ajatus maalittamattomaksi kunnaksi julistautumiseksi. Tehtäisiin yhteiset pelisäännöt, miten toimitaan. Erittäin hyvä ajatus, jota kannatan lämpimästi, jos se kattaa niin viranhaltijat, luottamushenkilöt kuin ketkä tahansa kuntalaiset. Miten tätä sitten valvottaisiin ja millaisiin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, kun sopiva veitsi taas uppoaa maaliin? Sanoisin, että tässä ollaan villakoiran ytimessä. Meillä ei ole olemassa lakia maalittamisesta. Mikä on maalittamista, kuka kokee minkäkin asian maalittamisena. Hyvin subjektiivisia lähtökohtia. Pystytetäänkö kunnantalon parkkipaikalle häpepaalu, jonne kaikkien sopimattomuuksia laukovien kuvat ripustetaan näkösälle? Maalittamaton kunta, hieno ajatus, mutta vaikea toteutus.

Jos sitten palataan takaisin tähän persuvihaan. Käytän muuten ihan sujuvasti sanaa persu kuvaamaan meitä perussuomalaisia, koska itselleni se on lähinnä hellittelysana, synonyymi sanalle perussuomalainen. Väittäisin, että viha kumpuaa uutta ja erilaista kohtaan. Se on pelkoa ja ahdistusta, joillekin jopa syvää inhoa erilaisuutta kohden. Erilaisuus sallitaan, jos se kohdistuu yleisesti hyväksyttyihin aatteisiin kuten sukupuoleen, ilmastonmuutokseen tai kansalaisuuteen, mutta perussuomalaisuutta ei sallita. Siinä on jotain niin syvällistä ja läpitunkevaa pahuutta.

Tuo edellä esittämäni oli hyvin karrikoitu esimerkki. Perussuomalaiset ovat tuoneet ja tuovat uutta ja erilaista poliittista ajattelutapaa. Populistista niin kuin yleensä heitetään. Jos populismia pohditaan terminä tarkemmin, on se puhtaasti jokaiseen poliittiseen puolueeseen kuuluvaa toimintaa. Sitä tulee niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltäkin. Se voidaan kokea joko demokratiaa heikentävänä tai lisäävänä. Hyvin luonnollinen ilmiö poliittisessa päätöksenteossa. Vaaleja ajatellen perussuomalaisten äänekäs vastustaminen on myös tavallaan kansan kiihottamista puoluetta vastaan.

Pelko, ahdistus ja tuska nousee gallupeista. Kun perussuomalaisten kannatus nousee, niin meteli kovenee. Tässäkään perussuomalaiset eivät ole ainoita. Tämäkin kuuluu tyypilliseen vaalipropagandaan, jota harjoittaa joka ainokainen puolue. Itse en ota tätä metelöintiä pahana ilmiönä. Tärkeintä politiikassa on, että puolue jää äänestäjien muistiin. Tätä varmaankin voitaisiin kutsua ilmaiseksi mainonnaksi.

Yhteenvetona toteaisin lopuksi, että Nurmijärvellä kyetään tekemään hyvää yhteistyötä yli puoluerajojen, vaikka välillä räiskyykin. Vaalien jälkeen on puhallettava yhteen hiileen ja unohdettava vaalikirveet. Uudet valtuutetut istahtavat toivottavasti valtuustosalin penkkeihin ja ottavat ohjat käsiin kohti ilmiömäistä Nurmijärveä.

Maailma muuttuu - muutummeko me?

Perjantai 16.4.2021 - Maiju Tapiolinna

Tuleva Keskon logistiikkakeskus on Nurmijärvelle ylpeyden aihe. Ilvesvuoren upea työpaikka-alue täydentyy merkittävällä yrityksellä, joka tuo myös työpaikkoja kuntaamme. Rohkeimmat arvelevat logistiikkakeskuksen työllistävän useamman sata, jopa tuhat työntekijää. Olen hieman epäilevällä kannalla nykyisellä logistiikan kehitysvauhdilla ja väitänkin että vain puolet oletetuista työpaikoista toteutuu.

Jos suomalainen yritys haluaa menestyä globaalien verkkokauppajättien puristuksessa, on sen pystyttävä vastaamaan logistiikan kehitykseen. Tämä ei tarkoita pelkästään kiskoilla kolistelevia junia, laineilla liplattavia laivoja tai kumipyörillä kulkevaa rekkaliikennettä. Ratkaisevin tekijän on toimiva sisälogistiikka, joka lähtee liikkeelle asiakkaan tilauksen kolahdettua sähköisestä postiluukusta sisälle.

Olemme tottuneet siihen, että keräily tapahtuu ihmistyövälitteisenä koneellisena tai manuaalisena keräilynä. Tälle tielle jäävä sisälogistiikka tulee olemaan viimeinen naula yrityksen kirstuun. Ihmiskäsi ei parhaallakaan vauhdilla pärjää tulevaisuuden robotti-insinöörille, joka täysin automatisoidusti hoitaa keräilyn ja keskinäisen työnjohdon automaattisesti liikkuvien trukkien ja kuljetusalustojen välillä. Ihminen on siirtynyt kuljettajan paikalta operaattoriksi konsolin äärelle ja tämä tarkoittaa myös muutosta työhön. 

Tulevaisuudessa työtä tulee yksinkertaisesti olemaan vähemmän ja siihen on tottuminen. Perinteisiä ammatteja katoaa ja niiden tilalle tulee uusia. Ei kuitenkaan tarpeeksi, että kaikille riittäisi töitä. Ihminen joutuu löytämään elinkeinonsa uudelleen. Osana tätä muutosta näen jo bloggareina itsensä elättävät ja somesta rahansa löytävät. Kekseliäisyys tulee olemaan valttia.

Covid pandemia on polkaissut nettikauppaan vauhtia ja samalla viimeistellyt kivijalkakauppojen kohtalon. Kauppakeskukset näivettyvät ja kalliit vuokratilat ammottavat tyhjillään. Muutos tapahtuu kaikkialla. Jopa sekin, että Kiinasta tulee uusi johtava suurvalta, haluttiin tai ei. Teknologia kehittyy, joka putoaa kyydistä, jää rannalle.

Se hiuksenhieno ero

Perjantai 2.4.2021 - Maiju Tapiolinna

Perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen on jälleen leivättömän pöydän ääressä selittelemässä sanomisiaan. Tynkkynen toi kuntavaalikampanjassaan 2017 esille hänelle lähetettyjä viestejä omissa somepäivityksissään. Ei satuja, vaan elävän elämän tapahtumia, joissa kaikissa oli jokin maahanmuuttoon liittyvä vaikutin hänelle kerrotun mukaisesti. Tavallinen kansalainen oli kertonut omakohtaisia kokemuksiaan, joita Tynkkynen sitten jakoi somessa.

Jonkun mieli oli pahoitettu ja Tynkkynen ilmiannettiin päivityksistään. Syyttäjän mukaan kyseessä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Kansanedustaja vastatkoon sanomisistaan raastuvassa. Tässä kohtaa jotain menee pieleen. Jos kansanedustaja ei saa kertoa julkisesti sitä, mitä tavan tallaaja kertoo hänelle, on se näkökulmastani katsottuna sananvapauden rajoittamista.

Edellisen tuomion saatuaan Tynkkynen totesi, että parasta olla hiljaa, kunnes on saanut säästetyksi seuraavan oikeudenkäynnin kulut. Sarkastista, mutta kuvaa hyvin sananvapauden ja maalittamisen maailmaa. Tästä aasinsiltana pohdinkin, mitä eroa on sananvapaudella ja maalittamisella.

Ajan ilmiö on uhriutua, syyttää maalittamisesta ja samalla kaataa lokaa erilaisen ajatusmaailman omaavan niskaan. Arvostelu ei ole sallittua, mutta palautteen antaminen on suorastaan velvollisuus. Someryhmissä tämä tulee mainiosti esille. Jos yksikin ryhmän jäsen kokee oman ideologiansa olevan uhattuna, alkaa somehyökkäys sanojaa vastaan, johon yhtyy kymmenkunta muuta ryöpyttämään väärää mielipidettä. Mikäli ryöpytettävää tullaan puolustamaan, on se palautteen antajien maalittamista. Koetaan, että hyeenalauma saapuu paikalle ulvomaan.

Sananvapauden puolustaminen on maalittamista. Nämä kaksi termiä kulkevat käsi kädessä kuin rakastavaiset. Termien ero on hiuksenhieno tai pikemminkin yhteys, joissa niitä käytetään. Sanomalla mielipiteesi maalitat, kun taas maalittaja käyttää sananvapautta kertoakseen mielipiteensä.

Oma ilmiönsä on myös se, että saatua palautetta esimerkiksi työssä suoriutumisesta ei osata ottaa vastaan. Se koetaan maalittamisena ja avoimen keskustelun sijaan herääkin halu lähteä käräjille katsomaan, kuka olikaan oikeassa. Ymmärrän toki, että joskus saatu palaute herättää voimakkaan vastustuksen sanojaa kohtaan. Silti kuitenkin mielestäni pitäisi hetki harkita, millä kuormittaa poliisia ja oikeuslaitosta.

Luottamushenkilönä ole toistuvasti sananvapauden ja maalittamisen kohteena. Vastakkaisesta näkökulmasta katsottuna omaan väärän ideologian, väärät mielipiteet ja väärän puolueen. Oleellista tässä vastakkainasettelussa on se, että maalitus ja sananvapaus on yhtä. Maalittaja rajoittaa sananvapautta ja sananvapaus on maalitusta.

Nurmijärvi ylivoimaa

Perjantai 26.3.2021 - Maiju Tapiolinna

Nurmijärvi tunnetaan yritysystävällisenä kuntana, joka tarjoa monipuolisia tontteja ja palveluita sekä toimiville että aloitteleville yrityksille. Kunnan sijainti on myös liikenteellisesti ihanteellinen. Puolessa tunnissa pääsee niin Helsinki-Vantaan lentoasemalle, Vuosaaren satamaan kuin isolle kirkolle Helsinkiin.

Kunnan yritysalueiden helmenä pidetään Helsinki-Tampere moottoritien välittömässä läheisyydessä olevaa Ilvesvuoren teollisuusaluetta. Alueelle on sijoittunut logistiikka-alan yrityksiä, elintarviketeollisuutta, vuokrattavaa varastotilaa, kuin myös lukuisia pienteollisuuden tarpeita tyydyttäviä pienyrityksiä.

Pohjois-Nurmijärven Rajamäelle ovat keskittyneet kunnan suurimmat teollisuuslaitokset. Alkoholijuomia pullottava Altia, entsyymejä valmistava Roal ja kaksi maaliteollisuuden tuotantolaitosta Teknos sekä Premix. Nämä yritykset ovat myös kunnan suurimpia työnantajia.

Eteläisen Nurmijärven Klaukkala tarjoaa päivittäistavarakaupan palveluita muita taajamia enemmän. Alueelle on myös keskittynyt erityyppistä pienteollisuutta, joka palvelee niin yksityisiä kuin yrityksiäkin. Klaukkala kasvua ohjaa pääkaupunkiseudun välitön läheisyys ja asumisen edullisemmat neliöhinnat.

Isot teollisuuslaitokset ovat toimineet kunnassa kymmeniä vuosia. Pisin tuotantolaitoshistoria on Altialla, joka perustettiin Rajamäelle vuonna 1888 puhtaan lähdeveden ja rautatien vuoksi. Päivittäistavarapalveluiden painopiste on viimeisten 50 vuoden aikana siirtynyt pohjoisesta etelään, joka johtuu Klaukkalan voimakkaasta kasvusta. Kirkonkylä saa valikoimaa palveluilleen Lidl-Tokmanni liikerakennuksen valmistuttua.

Kuntavaltuutetun silmin näen Nurmijärven kasvavan ja kehittyvän voimakkaasti seuraavien 20 vuoden aikana. Erityisesti tulevat kehittymään logistiikka- ja varastopalvelut. Pääasiallisin kasvu tulee tapahtumaan Helsinki-Tampere moottoritien varressa, Hanko-Mäntsälätien ja Klaukkalan ohikulkutien läheisyydessä. Kunnan strategia on houkutella uusia yrityksiä kuntaan ja lisätä tällä tavoin niin kunnan työpaikkoja kuin taloudellista tuottoa.

Nurmijärven ylivoimaa on logistisesti keskeinen sijainti lähellä pääkaupunkiseutua valtatien varressa. Kunnan on aktiivisesti hankittava maaomistuksia kasvualueiden välittömästä läheisyydestä ja kaavoitettava alueet pikaisesti. Pikajunaan ei voi hypätä keskeltä peltoa, vaan kyytiin on noustava ennen sähkömoottorin starttia.

Mihin menet kuntapolitiikka!

Perjantai 19.3.2021 klo 21.56 - Maiju Tapiolinna

Mitä on tapahtunut vuosikymmenten aikana? Silloin ennen naiset olivat kauniita mekoissaan ja miehet komeita puvuissaan. Valtuuston penkeissä istuttiin katse tiukasti kohti puheenjohtajaa, eikä puuhattu muuta. Valtuutettu oli asuinpaikkansa silmää tekevä ja kunnioitusta herättävä. Osattiin silloinkin herjata ja parjata, mutta se tehtiin tyylikkään kohteliaasti.

Päätöksentekokulttuuri on vahvasti muuttunut niiden 17 vuoden aikana, jotka olen ollut vaikuttamassa Nurmijärven kuntapolitiikassa. Vielä luottamushenkilöurani alkuaikoina päätöksenteko perustui pitkälti puolueitten ohjelmiin ja ryhmäkuriin. Tapana oli, ettei viranhaltijoiden päätösesityksistä juurikaan poikettu. Asiat oli valmisteltu ja kumileimasin saattoi toimia.

Sitten tuli muutos. Ensin askel kerrallaan, pari harppausta ja juoksuaskelin eteenpäin. Muutoksentekijä oli tietoyhteiskunnan kehitys. Ensin oli internet, sitten tuli some niin hyvässä kuin pahassa ja kirjahyllyssä lojuva tietokirjasarja muuttui biteiksi. Tietoa oli helpompi hakea. Vastauksia kysymyksiin löytyi nopeasti. Ei sen niin väliä ollut, oliko kaikki tieto tismalleen oikeaa.

Valmiiksi pureskellut päätösesitykset eivät enää menneetkään sukkana läpi. Esityksiä muutettiin, käytiin vilkasta keskustelua ja äänestettiin entistä useammin. Kuntalaiset heräsivät somessa samoin kuin luottamushenkilöt. Päätöksentekoa oli nopeampi arvostella julkisesti ja parasta oli heittää se viimeinen sana pilkun jälkeen.

Toisinaan tuntuu, että päätöksenteko on kärsinyt inflaation. Hyvät käytöstavat ovat kadonneet, luottamushenkilöille tuodaan päätöksentekoon nopeasti kyhättyjä esityksiä ja kuntalaiset ovat oppineet valvomaan omia etujaan.

Parempi valmistelu ennakoi vähemmän ongelmia ja sujuvoittaa toimintaa. Tulevalla valtuustokaudella toivoisin näkeväni hyväkäytöksisiä ja toisiaan kunnioittavia luottamushenkilöitä. Ei olisi pahitteeksi, jos viranhaltijat tiedostaisivat kuntalaisten olevan työnantajiaan.

Arvostettu kuolema

Perjantai 24.1.2020 - Maiju Tapiolinna

Tänään kuulin ehkä yhden typerimmistä kysymyksistä, kun puhutaan kuolevista. ”Miksi hoitaja istuu kuolevan vieressä? Onko siihen jokin syy?” Kukaan ei halua olla yksin lähdön hetkellä. On pakko myöntää, että esitetty kysymys satutti syvältä hoitajan sielua. Kenenkään ei pidä kuolla yksin, jos vain on mahdollisuus olla läsnä kuolevan viimeisillä hetkillä.

Olin vain 18-vuotias hoitaja, kun ensimmäisen kerran kohtasin kuolevan ihmisen. Syksyn pimeinä tunteina pidin kiinni kädestä, rauhoittelin ja olin läsnä kuolemassa. En tiennyt, miten minun olisi pitänyt olla, mutta olin läsnä. Halusin osoittaa välittämistä ja saatoin täältä rajan yli. Olin toki tuota ennen nähnyt isoäitini kuolleen ruumiin, mutta läsnä en ollut aiemmin ollut.

Tuon syksyisen yön jälkeen olen saatellut monta rajan yli pois maallisesta elämästä. Minulle on tärkeää se, että kuoleva tietää, ettei ole yksin ja hänestä välitetään. Kukaan ei meistä synny yksin, miksi pitäisi kuolla. Viimeiset elämän henkäykset päättävät ihmisen tarinan maan päällä.

Kuolema on aina ollut tabu, vaikka se on yhtä luonnollinen kuin syntymä. Vääjäämättä jokaisella meillä se on edessä iästä riippumatta. Jos on mahdollista, ei kenenkään pidä kuolla yksin. Onnettomuudet ovat yllättäviä ja niissä ei ole mahdollista olla läsnä, mutta ennalta tiedossa olevassa lähdössä kyllä.

Ihmisen arvokkuus ei katoa kuoleman hetkellä. Hän on elänyt oman elämänsä sen mukaan kuin hänelle on elämää suotu. Kukaan meistä ei voi kyseenalaistaa läsnäoloa kuolevan vierellä. Tiedän, ettei ole helppo kohdata omaa kuolevaisuuttaan, joka usein pelottaa pois raskaasta tilanteesta. En koskaan ole katunut yhdenkään ihmisen viimeiselle saattomatkalle osallistumista. Pieni pala heistä on jäänyt sydämeeni. Se pieni pala, josta empaattisuus ja lämpö elämää kohti kumpuaa. Se voima, jolla pystyy seisomaan kuolevan vierellä lohduttaen. Todellista rohkeutta on olla läsnä lähdön hetkellä.

Vahva pilaantuneen käry

Lauantai 4.1.2020 - Maiju Tapiolinna

Olen tässä viikon verran maistellut Facebook-bannia, joka on tullut perättömien ilmiantojen seurauksena. Julkaisemani kuvat kissoista, joulukinkusta ja -kuusesta saivat tietyn kalalle haisevan yhteisön hyrisemään. Kuvat ilmiannettiin väkivaltaa sisältävinä ja Facebook sulki profiilini. Ilmoitin Facebookin ylläpitoon, että kuvani vaativat uudelleen tarkastelun, koska niiden sisällössä ei ole mitään väkivaltaista. Muutamaa tuntia myöhemmin julkaisuni palautettiin Facebookiin, mutta banni jäi. Saan siis lusia some-vankilassa viattomana 30 päivän ajan.

Toistuviin banneihini ei juuri syytä tarvitse etsiä. Olen päässyt niin silakkaverkon kuin valeuutinen persulandiasta verkoston lemppariksi eli heidän näkökulmastaan ajateltuna vakavaksi poliittiseksi uhaksi. Tämä on sitä kuuluisaa rasismin vastaista taistelua, jossa uuniin joutuva possuressu koetetaan pelastaa tai pierevä lehmä nähdään uhkana yhteiskunnalle.

Luin tänään julkaisun, jossa sanottiin, ettei ole merkityksetöntä, mitä syöt. Vihreälle kallistuva ajatus oli, että ainoa oikea ruokavalio on teollisesti tuotettava kasvisruoka, jonka tuotantoprosessien päästöistä ei olla kiinnostuneita tai ainakin kuvitellaan niiden olevan kunnon pihviä pienempiä. Makkaraa ja pihvejä halutaan syödä, mutta ne pitää olla lihattomia ja kanattomia. Kysynkin vain, miksi pihvejä tai nakkeja? Miksi suotta lainata lihaan oleellisesti liittyviä termejä, jos haluaa syödä lehtikaalia kypsänä tai raakana.

Kasvisruokavaliossa ei ole mitään vikaa. Minun puolestani saa olla vegaani, jos haluaa rajoittaa syömisiään. Nuoruudessa olin vuosikausia kasvissyöjä, mutta palasin sittemmin lihaa, kalaa ja kanaa sisältävään ruokiin. Edelleenkin ja usein valitsen lihan sijasta kasvisruuan, mutten tuomitse lihansyöjiä tai pidä mitenkään erityistä älämölöä syömisistäni. Joskus toki huomautan olevani ruokavammainen, mutta se taasen juontaa juurensa keliakiastani. Kappas hiilidioksidipäästöjen osalta ei ole päästy selkeään ymmärrykseen tuottaako lehmä pieruillaan enemmän päästöjä kuin nyhtökaura.

Silakoista puheen ollen elävästi muistuu mieleeni esikoistyttäreni odotusaika. Järkyttävä raskauspahoinvointi lähti liikkeelle syötyäni raejuustolla täytettyjä silakkapihvejä. Yhä edelleenkin yökkään saman ruuan kohdalla, vaikka kalaherkut muutoin uppoavat kuin kuuma veitsi voihin. Ei siis ihme, että silakoista puhuttaessa tunnen nenässäni hyvin vahvaa hapansilakan käryä. Tässä ihmeellisessä kalojen valtakunnassa silakat ovat muuttuneet piraijoiksi. Jos yhteiskunnallista keskustelua halutaan sekä poistaa muodissa olevaa rasismia, ei se onnistu syyttelyperiaatteella, uhkailuilla tai muutoin ala-arvoisella käytöksellä. Ainoa oikea tapa on avoin keskustelu, johon silakka ei pysty, koska muutoin se oikea tarkoitusperä paljastuisi.

Voin hyvin elää some-bannissa, se ei rajoita sananvapauttani. Omassa blogissani voin tuoda mielipiteitäni julki niin paljon kuin haluan. Minun poliittinen agendani ei haise mädäntyvälle kalalle.

Kaikki vihaiset miehet

Perjantai 9.8.2019 - Maiju Tapiolinna

Kaikki vihaiset miehet uuden suomen puheenvuoroissa haastavat ja haistattavat perusuomalaiset blogeissaan ja kommenteissaan. Juurikaan pahempia otuksia ei maa voi päällään kantaa kuin tuon poliittisen taustan omaavat. Sylkykuppien täydeltä tulee kommenttia huomioimatta ollenkaan, että oma kommentointi on ala-arvoisempaa kuin koskaan vesirajan alle menevä huumori. Sukupuolisen tasa-arvon mukaisesti myös muutama suustaan noheva nainen kommentoi blogialustalla heille niin vastenmielisiä perussuomalaisia.

Omassa täydellisyydessään he eivät pysty havaitsemaan tosiasiaa, joka kommenteista nousee. Kykenemättömyys nähdä oman täydellisyytensä ja kyvyttömyytensä taakse. Ymmärrän toki, jos sosiaalinen elämä on rajoittunutta ja ainoa tapa vaikuttaa on muiden solvaaminen. Siten voi aina kommentoida, nimitellä muita ja pyrkiä olemaan mahdollisimman epäsivistynyt humaani suomalainen.

Jos tässä perussuomalaisena on rasisti, niin otettakoon tämä rasistisena puheena. Persun pelko on viisauden alku. Muutaman suvaitsevaisen marsun aivastuksen jälkeen on rohkeaa heittää lokaa perussuomalaisten päälle näkemättä omaa sokeaa agendaa! Onneksi tulee taas viikonloppu ja leuhkat eväät.

Odotettu lopputulos

Tiistai 6.8.2019 - Maiju Tapiolinna

Poliisi on tehnyt päätöksen olla tutkimatta Husu Husseinin twiittiä, jossa hän nimesi kaikki Perussuomalaiset ja heitä äänestäneet rasisteiksi. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jatkossa kaikista puolueista voidaan sanoa vastaavasti ilman, että pitää pelätä joutuvansa syytteeseen. Vai voiko?

Tehdessäni rikosilmoituksen, tiesin ettei se tule johtamaan tutkintaan. Oli vain äärettömän mielenkiintoista saada virallinen vahvistus kaksoisstandardin olemassa ololle. Voittajan olisi ollut helppo hymyillä, jos poliisi olisi päättänyt aloittaa tutkinnan. Voittajan on nyt helppo hymyillä, kun poliisi on päättänyt jättää twiittauksen tutkimatta. Kas niin, pääsin odottamaani lopputulokseen, eikä valtion varoja juurikaan tuhlattu.

Sosiaalisessa mediassa riemuitseva joukko ei tunnu muistavan sitä, että tästä olisi mahdollista tehdä siviilikanne ja kukaan ei voi tietää, johtaisiko se tuomioon. Tämä nyt ei ole ollut missään vaiheessa tarkoituksenani, sillä työlläni ansaitsemillani rahoilla on parempaakin käyttöä kuin lihavoittaa lakimiesten lompakoita.

Huvittuneena olen myös seuraillut kommentointia sosiaalisessa mediassa. Erityisesti Uuden Suomen blogi toimii mainiona ”herjaa niin paljon kuin ehdit” alustana. Vetäkää nyt ihmiset välillä henkeä. Olette kiitettävästi pitäneet agendaani esillä ja arvostan sitä suuresti. Parempia mainostajia ei voi olla. Pääasia on, että puhetta riittää ja nimi on kirjoitettu oikein.

Suurella mielenkiinnolla odottelen, koska tulee kutsu poliisin kuultavaksi. Eräs blogisti väittää minun kiihottaneen kansaa ja on tekemässä rikosilmoitusta minusta. Kaikin mokomin, jos siltä tuntuu. Katsotaan sitten, jättääkö poliisi tutkimatta vai lähdetäänkö käräjille.

Kaikki tuntee apinan, mutta apina ei ketään! Syvällisempää merkitystä sanonnalle kannattaa pohtia. Erityisesti sitä, onko apina ja kaikki sellainen ryhmä, joka nauttii kiihottamisrikossäännöksen tarjoamaa suojaa? Onko apina tunnistettavissa tai voidaanko kaikista osoittaa apina.

Most evil bitch!

Sunnuntai 28.7.2019 - Maiju Tapiolinna

Istuskelimme lämmintä lauantai iltaa ystäväni kanssa. Keskustelu kääntyi viikon kuumaan aiheeseen eli tekemääni rikosilmoitukseen sekä sen jälkeiseen myrskyyn vesilasissa. Ystäväni luki Uuden Suomen blogeja, joissa innokkaasti kirjoitus toisensa jälkeen nimeni esiintyi. Hän totesi luettuaan pari blogia, että ollaanpas sitä nyt niin aikuisia koulukiusaajia. Hän kummasteli, miten sokeita ihmiset ovat omille kirjoituksilleen ja hihitteli kanssani sitä mielikuvaa, jota minusta yritetään maalata. Vedet silmissä naurua tyrskyen hän sanoi: ” Sä oot most evil bitch! Eikös ne tajua, että saat koko ajan lisää julkisuutta asiallesi, kun muutamat koettavat tehdä itseään tykö medialle.”

Pohdimme, miten sokeita ihmiset ovat omille julkaisuilleen ja tölväyksilleen. He koettavat parhaansa mukaan provosoida, jotta maalituksen kohde menettäisi hermonsa ja tyhjentäisi sanaisen arkkunsa viimeisintäkin isoa kirjainta myöten. Näin kohteena joudun tuottamaan ison pettymyksen. Pidän vain viihteellisenä lukea heidän kirjoituksiaan, joilla koettavat aiheuttaa mielipahaa minulle. Annoin kasvot rikosilmoitukselle, jollaista ei olisi saanut tehdä. Olin se ikävä Persu-Maiju, joka on täynnä ulkomaalaisvihaa ja rasismia.

Maallikkotuomioistuimet eri kuppikunnissa ovat päätöksensä tehneet. Aikanaan poliisi päättää, onko tarpeen aloittaa tarkemmat tutkimukset rikosilmoitukseni pohjalta. Trooppisen lämpimässä yössä minua lämmitti rakkaan ystäväni lähettämä kuva, jossa musta ja valkoinen käsi syleili toisiaan.